– Ootteko kuulleet siitä kaverista, joka hilluu kävelykadulla?

– Ai se, joka väittää, että niiden puliveivarien synnit on annettu anteeksi?

– Justiin se. Se porukka ei oo ikinä katunut yhtään tekoaan.

– Kävelykadun jengi ei koskaan muutu miksikään.

– Eikö Jartsu naapuriseurakunnasta ollut ennen niissä kuvioissa?

– Ääh, se on poikkeus.

– Täällä vetää inhottavasti.

– Se oli kuulemma ostanut omilla rahoillaan niille jotain palvikinkkua ja leipää.

– Ai Jartsu vai?

– Ei ku se kävelykadun hihhuli.

– Mä kuulin yhdeltä kaverilta, että kävelykadun jengi kutsui sitä tyyppiä Vapahtajaksi.

– No semmonen on kyllä Jumalan pilkkaa.

– Hei täällä on kylmä! Tarttis saada parempi tila meidän seurakunnalle.

– Jumalan pilkasta se pitäis tuomita. Ennen sellaset kivitettiin. Nykyisin kukaan ei puolusta mitään pyhää.

– No mut puolustetaanhan me.

– Se oli kuulemma parantanut jonkun niistä spugeista. Se on vähän ihmeellistä.

– Ai sen krapulan vai!

– Ja sit se oli käynyt jossain hoitokodissa laulamassa. Ajatelkaa! Hoitokodissa, jossa ne tyypit ei muista enää edes Isä meidän -rukousta.

– Entäs jos se kuitenkin on Vapahtaja?

– No ota nyt järki kätees. Jos se oikeesti olis Vapahtaja, se olisi täällä meidän kanssa.

– Laittakaa nyt toi ikkuna kiinni! Täällä on tosi kylmä.