Liedon kirkon ensimmäisen adventin iltamessussa laulettiin ja tanssittiin. Kuulin sähkökitarasoolonkin. Tanssiryhmää katsoessani muistin kuulemani parin nappulaliigalaisen isän keskustelun. Isät olivat sitä mieltä, että kaikki pelaa -ohjelma tuhoaa suomalaisen jalkapalloilun tulevaisuuden. Minun maallikonaivoni taas ovat ymmärtäneet asian niin, että kaikki pelaa -ohjelmalla yritetään varmistaa se, että kaikki lapset, jotka harrastavat jalkapalloa, saavat pelata jalkapalloa.

Ymmärrän, että jollain tavalla ajateltuna se, että kaikki tumpelotkin saavat pelata, saattaa jotenkin häiritä huipulle tähtäävien erityislahjakkaiden juniorien kehitystä. Huiput joutuvat kikkailemaan kaikenlaisten toistaitoisten kanssa. Huipulle pääseminen vaatii kunnon vastuksen ja paljon treeniä. Ymmärrän siis jotenkin tämän ajatusrakennelman, mutta en onnistu sitä täysin hyväksymään. Jos lapsi haluaa pelata jalkapalloa, olisi oikein kiva, että hän saisi pelata jalkapalloa. Piste.

Minusta jokin on ehtinyt mennä vikaan, jos lasten tai nuorten harrastuksessa tarvitaan kaikki pelaa -ohjelmia.

Liedon seurakunnan nuorten tanssiryhmä on nimeltään Dance&Praise, tuttavallisemmin D&P. Se esiintyi pari viikkoa sitten Maata Näkyvissä Festareilla.  D&P oli juuri päättänyt esityksensä, ja juontaja kapusi lavalle.
– Vau! Kahdeksan tanssia ja viisitoista tanssijaa. Katsokaa mitä voi saada aikaiseksi, kun käyttää aikansa oikein. Ja tällaista tulee jostain Liedon seurakunnasta. Eihän Lieto ole edes kaupunki! Jos nämä pystyvät tekemään seurakunnassaan tällaista, niin miettikää, mitä kaikkea te pystytte tekemään teidän seurakunnassa.

Maata Näkyvissa Festarit kansainvälisine tähtineen on vähän kuin Ruisrock, iso juttu. Tapahtumaan osallistui yli 20000 nuorta, 31 bändiä ja 8 muuta taitelijaa tai taiteilijaryhmää. Dance&Praise sovelsi siis kaikki pelaa -ohjelmaa Euroopan suurimmassa kristillisessä nuorisotapahtumassa. Osa porukasta on harrastanut tanssia pitkäänkin, osa alle vuoden. Silti homma toimi niin hyvin, että juontajan hehkutus oli aivan paikallaan. Myös ammattitanssijat kiittelivät.

Ajatellaanpa, että seurakunnassakin pelikentälle päästettäisiin vain lahjakkaimmat. ”Kyllä me hoidetaan tämä evankeliointi, olkaa te vaan hiljaa.” ”Me todistetaan Jumalasta, älkää te tulko sotkemaan ympyröitä.” ”Me ihmeparannetaan sairaat, ei teitä tarvita.” Loput saisivat istua katsomon puolella ja laulaa kannustuslauluja, kunhan eivät vain sotkeudu ylistysryhmän toimintaan.

Olisi seurakuntaelämä aika kurjaa.

Jo apostoli Paavali oli hajulla kaikki pelaa -ohjelmasta: ”Ei silmä voi sanoa kädelle: ’Minä en tarvitse sinua’, eikä liioin pää jaloille: ’Minä en tarvitse teitä.’ Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä.”

Paavali oivalsi, että heikot – siis ne jotka eivät vielä ole virtuooseja – eivät ole riesa vaan keskeinen osa seurakuntaa. He eivät ole uhka vaan mahdollisuus. Heille on tilaa Taivaan Isän pelikentällä. Eikö seurakunta ole seurakunta siksi, että siellä ei tähdätä tähtien tekemiseen viihteen areenoille. Seurakunnan matkassa kaikki voivat Tanssia&Ylistää, ja kaverit pyydetään mukaan Juhliin.