Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Mitä on totuus?

6 kommenttia

IMG_20130906_071814.

Laista, totuudesta ja armosta taitetaan peistä. Uskovat punnitsevat toisiaan ja mittaavat mielessään ehkä hurskauttaan. Tuntuu siltä,  että on epäselvää se millaisena coctailina evankeliumi tulisi tarjota maailmalle. Mutta mikä on totuus.

Yksi totuus on se, että kaikki eivät pääse taivaaseen. Kaikki eivät pelastu iankaikkiseen elämään. Meidän uskovien helpompi kiistellä keskenään kuin kuin kertoa raamatun paljas totuus ihmisille. Totuus on myös se että kiistelyn lomassa unohtuu  meille Kristityille annettu tehtävä evankeliumin julistajina.  Mutta onko meidän tehtävämme olla julistamassa lakia ja tuomiota.  Vai onko tehtävä kertoa armosta ja sen mukana tulevasta Jumalan lapsen identiteetistä? Mitä on olla kylä  vuorenrinteellä, josta valo loistaa pimeään laaksoon?

Minussa asuva evankeelinen näkemys nostaa tässä kohtaa päätään. Armoa armon päälle tuntuu paremmalta, kuin jatkuva lain ja parannuksen rumpu joka alettuaan, kumisee hellittämättä uuvuttaen matkaajan, ennen maaliin pääsyä. Vapaus muuttuu parannuksen vankilaksi, koska Pyhä Henki ei pääse tekemään työtään, koska ihminen itse on työhevosen ohjaksissa ja määrää suunnan. Harvoin, tuskin koskaan tuo suunta on lopultakaan oikea.

Mitä on Armo?  Eikö se ole tuomiosta saatu vapaus?  Mutta onko Jeesuksen kautta saadussa armossa jotain vielä suurempaa. Usko armoon on uskoa Jeesukseen, usko Jeesukseen on uskoa Jeesuksen opetuksiin ja lupauksiin, yltäkylläisyyteen ja siihen että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kaikista tärkein asia on Uudestisyntyminen Pyhästä hengessä Jumalan lapseksi.  Monesti meidän on käytävä läpi loputon parannuksen suo, ennenkuin löydämme itsemme täysin tyhjänä Jeesuksen luota huokaamassa, että en jaksa enää. Totuus on siis se, että vain Jeesuksen kautta voimme edetä kaikkein pyhimpään ja mitään omaa ei sinne voi viedä, synnit ja rikkaudet jäävät riisuttuina ulkopuolelle ja siitä eteenpäin kaikki tarpeellinen tulee Jeesukselta.

Totuus on monasti kiinni siitä kuka sen julistaa, siksi meillä ei ole muuta totuutta kuin se mitä Jeesus sanoo.  Siksi Raamattu onkin ylin ohjeemme. Raamattuakin voidaankin katsella monenlaisilla laseilla, mutta mitkään inhimilliset lasit eivät avaa salaisuutta, jonka usko Jeesukseen sisältää.

Minua on aina viehättänyt raamatussa kaksi asiaa. Molemmat ovat mielestäni evankeliumin kovinta ydintä, Rakkautta.

Ensimmäinen on  se miten eri tavalla Jeesus kohtasi jokaisen ihmisen, jotka hän paransi. Jeesuksella oli jokaiselle oma lähestymistapansa. Myös minua hän puhuttelee tavalla, jonka minä ymmärrän.

Toinen kohta oli tapa, jolla Jeesus kohtasi toisen ryöväreistä ristillä. Molemmat miehet roikkuivat tuomiolla syntien tähden, toinen kantoi omiaan, toinen koko maailman syntejä. Tuossa hetkessä ilman mitään tekoja, henkilökohtaisia voittoja tai urheutta, keskellä kaiken kurjuutta Jeesus armahti ryövärin. Ryöväri tunnisti paimenen äänen ja tunnusti Jeesuksen kuninkuuden. Vain puhdas rakkaus pystyy tähän.

Totuus on se, että Jeesus on rakkaus.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

6 thoughts on “Mitä on totuus?

  1. Aamen!

    Tykkää

  2. ”Evankeliumin kovinta ydintä, Rakkautta.”
    Mr. Laakso, te osaatte kirjoittaa. Ja asiaakin vielä.

    Tykkää

  3. PS. Tykkään kovasti myös valokuvasta.

    Tykkää

  4. Minäkin olen miettinyt tuota käsiteparia tuomitseminen ja armahtaminen. Molemmat liittyvät siihen, että ollaan tehty jotain ja joku toinen käyttää valtaansa ja sanoo, annetaanko teosta rangaistus vai annetaanko rangaistuksen välttäminen. Molemmat ovat mielestäni oikeudenistunnon ratkaisuja eli tuomioita.

    Kysymykseni onkin siinä, miksi me nostamme itsemme oikeudenistunnon tuomareiksi ja jaamme rangaistuksia ja niistä vapahtamisia? Sekä tuomitseminen että armahtaminen kuuluu mielestäni Jumalalle. Se valta, mikä Jeesuksella Jumalan Poikana oli armahtaa, ei voi olla meillä syntisillä ihmisillä.

    Jeesuskin oli kova ja tuomitseva: luoksensa tulleen rikkaan nuorukaisen hän käski mennä jakamaan omaisuutensa eikä armahtanut häntä siinä hetkessä, samoin hän ajoi Pietarin kiroten luotaan, kun tämä ehdotti väärää tietä. Fariseukset olivat myös syntisiä. Silti Jeesus ei armahtanut näitä syntisiä.

    Hän armahti sen, joka tunnusti Jeesuksen jumaluuden ja oli valmis ottamaan häneltä vastaan sen mikä tuleman piti. Eihän kivitettäväksi tuomittu syntinen nainenkaan edes pyytänyt armoa eikä edes itse tullut Jeesuksen eteen, hänethän raahattiin siihen. Nainen odotti Jeesuksen tuomiota eikä lähtenyt pois kuten hänen tuojansa. Hän oli valmis ottamaan vastaan oikean tuomion.

    Usein samaistumme Raamatussa niihin, jotka Jeesus armahti. Olisihan se mukavaa. Kuinka moni meistä samaistuu fariseuksiin tai niihin, jotka pilkkasivat häntä ristillä?

    Tykkää

    • Kiitos, hyviä ajatuksia ja kysymyksiä. On hurja ajatus on että meidän tulisi samaistua Jeesukseen. Jeesus tunsi jokaisen kohtaamansa ihmisen ja myös heidän perimäiset vaikuttimensa.
      Minua on aina puhutellut tuo ensimmäisen kiven heittäjän puuttuminen. Sen aikainen kulttuuri edellytti ensimmäisen syyttäjän ja todistajan tarttuvan ensimmäiseen kiveen. Aviomies ei saanut olla ensimmäinen mutta hänenkin oli alistuttava tuomioon. Miksi tätä ensimmäistä kiveen tarttujaa ei löytynyt? Jeesus yksilöllisti joukon vihan kysymyksillään niin että jokainen joutui miettimään omaa synnittömyyttä ja syntisyyttään. Kukaan ei halunnut mennä ensimmäisenä ja muuttua koston esikuvaksi. Ainoa synnitön tuossa tilanteessa oli Jeesus.Jeesuksen mallintama Jumala ei ollut väkivaltainen Jumala. Abba, Isä ei kostanut.
      Tuo vallankäyttö näyttää kuuluvan ihmisen olotilaan, Toisaalta seurakunnan toisaalta syntiinlankeemuksen takia. Valta ei aina ole sokaiseva, ikävä asia. Pyhän Hengen kyllästämä vallankäyttö on aina oikeudenmukaista. Mutta silloin kun valtaa ohjaa ihmisen omat agendat, jälki on rumaa.
      Nykyaikana tekojen ja tuomion suhde on käynyt epäselväksi. Jeesuksen aikaan ihminen tiesi koska oli rikkonut lakia ja hän tiesi myös Jumalan näkevän kaiken. Laki oli kirjoitettu heidän sydämiin. Siksi nainen alistui. Tosin emme tiedä tapauksen taustoja ja yksityiskohtia. Käänsikö Jeesus katseensa häveliäisyys syistä koska naisen vaatteet oli luultavasti revitty vai käänsikö hän katseensa pois jättääkseen jokaisen yksin omien ajatustenkanssa jotta ei katseellaan haastanut ihmisiä. Heidän oli itse tehtävä päätös. Tuomio oli yhden kiven varassa.

      Tykkää

  5. Jaa-jaa. Tuota taivaaseen pääsyn pohtimista, olen jo pitkään pitänyt omaan napaan tuijottamisena. Oman käsityksen mukaan kenellä ei ole eläessään taivasta sydämessään, ei ole kuoltuaankaan sinne mitään asiaa. Armo annetaan jo eläessä – eikä se ole mikään bisnes.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s