Lauantai-iltapäivänä lietolaiset soittajat ja laulajat treenasivat Turun tuomiokirkossa Lasse Heikkilän Suomalaista messua. Minuun iski valtava haikeus. Olen ollut laulamassa Suomalaista messua varmaan kymmenen kertaa eri kirkoissa. Miksi en ole mukana taas!?

Suomalainen messu on piirtynyt osaksi sielunmaisemaani viime vuosina. Usein on käynyt niin, että kotimatkalla kun väsyneenä on tehnyt mieli kuunnella jotain musiikkia, Suomalainen messu on ollut yksi harvoista mahdollisista vaihtoehdoista. Sitä olen jaksanut kuunnella uupuneena ja siitä olen varmasti saanut voimiakin.

Muistan, miten minua harmitti, kun kuulin Suomalaisen messun ensimmäistä kertaa. Olin täynnä pyhää vihaa, koska Vaarivainaan kanteleen idea oli varastettu Isoisän olkihatusta. Jostain syystä en ikinä ollut ollut äkäinen Juicelle siitä, että hänkin on käyttänyt samaa muottia. Mutta jo toisella kerralla kuuntelin Vaarivainaata tippa linssissä. Se on syvä sanoitus. Myöhemmin kuuntelin Eri tuulta satoja kertoja erään tanssiprojektin takia, johon en itse edes osallistunut. Eri tuuli on kuuntelukerroista huolimatta hienoimpia kuulemiani kappaleita.

Niin että siinä minä istuskelin Turun tuomiokirkossa ja haikalin:” Suomalainen messu esitetään huomenna Liedon kirkossa ja syksyllä Tuomiokirkossa. Ja tässä minä vain istun ulkopuolisena.”

Koitti iltapäivä sunnuntain. Seisoin kirkon ovella kuopuksen kanssa. Hän jakoi tulijoille käsiohjelmia ja sanoi reippaasti kaikille tervetuloa. Minä availin raskasta puuovea. Laulajat ja tanssijatkin kulkivat ovesta. Avasin sen heillekin.

Messu alkoi. Istuin täydessä kirkossa etupenkissä. Tutut laulut. Tutut tanssit. Tutut kasvot. Istumapaikkani oli lähes keskellä tansseja. Haa, voi että, tässä osana seurakuntaa saan laulaa kaikki laulut alusta loppuun asti. Olin sittenkin osa messua. Mahtoikohan takanani istuva vielä minuakin vanhempien ihmisten porukka rohkaistua laulamaan kovempaa, kun näytin veisaamisen mallia. Messun loppupuolella viereeni tuli vielä istumaan ammattilaulaja, jonka vieressä pystyin laulamaan vielä lujempaa.

”Tämä tuuli on eri tuuli, se herättää kuolleet luut!”

Haikeus oli tiessään. Paras Suomalainen messu ikinä.