Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Isä meidän

15 kommenttia

Eräs tapaus tässä lähimenneisyydessä sai minut miettimään, jälleen kerran ihmistä, sielunvihollista ja Pyhää Jumalaa. Jonkinlainen kolmiyhteys tässäkin, joskaan ei Pyhä.
On ihmisiä, toisilleen tuntemattomiakin, jotka tutustuessaan toistensa ajatusmaailmaan ovat välittömästi kuin vanhoja tuttuja. Sitten on niitä joiden kanssa ei tunnu syntyvän mitään muuta kuin pahaa mieltä ja väärinkäsityksiä. Kaikkein vaikeinta on kun ei näe toista kasvoista kasvoihin, kun ei voi aistia toisen mielenlaatua, eikä lukea kehonkieltä. Näinhän on esim. näillä blogisivustoilla. Helposti ymmärtää vajaasti, tai ollenkaan täysin vieraan ihmisen tekstiä. Vahinkoja sattuu, kun kukin on vain omien ajatustensa ja tunnetilojensa vallassa. Tarvitaan paljon harjoitusta että paras voisi toteutua. Onneksi sillä joka uskoo on maailman kaikkeuden paras oppikirja ja opettaja.

Nuori uskossaan ja elämässään voi olla erittäin kypsä ja sisäisesti valmis, mutta voi olla päinvastoinkin. Nämä eivät ole ikäkysymyksiä.
Mistä sitten voisi johtua toisten nopeammalta näyttävä kasvu? Tai yleensäkin kasvu ihmisenä ja etenkin uskovana ihmisenä. Kuinka joissakin ihmisissä näkyy voimakkaammin Hengen Hedelmä? Vai näkyykö?- Minusta näkyy ja kuuluu. Toisaalta tekisi mieli sanoa että vanhemmalla uskovalla jolla on ollut enemmän aikaa elää Herransa Jeesuksen Kristuksen seurassa olisi ilman muuta enemmän mestarinsa muotoa kuin jollain nuoremmalla. Kun tämä ei kuitenkaan a i n a pidä paikkansa syyn täytyy olla joku muu. Tietäisitkö sinä joka tätä luet mikä se voisi olla?

Kaikkien tietämässä ja tuntemassa galatalaiskirjeessä (mm.) puhutaan Hengen hedelmästä sen viidennessä luvussa. Jae 13: Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan r a k a s t a k a a ja p a l v e l k a a toisianne. 16. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. (sillä) 17. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte.
Paavalihan puhuu siitäkin että meissä uskovissa vaikuttaa vanha minämme herkästi ellemme valvo tilaamme. Pietari oli sellainen tulisieluinen ja nopeasti reagoiva opetuslapsi joka ehti usein tehdä ennen kuin ajatella, ja kuitenkin Jeesus valitsi hänet siksi kallioksi jolle perustaa seurakuntansa. En siis tarkoita että voisimme tulla täydellisiksi tässä ajassa ja kun emme voi, olisimme toivottomia tapauksia. Emme ole mutta hyvä on olla tietoinen omassa itsessä vaikuttavista tekijöistä että pääsisi mahdollisimman vähillä vaurioilla niin itsensä kuin toistenkin suhteen, sillä emme turhaan rukoile ”päästä meidät pahasta”.

Galatalaiskirje jatkuu kertomalla millaisia ovat lihan aikaansaannokset ihmisen elämässä. Se on pitkä ja surkea luettelo. Joten sivuutetaan se ja mennään jakeessa 22-23 Hengen hedelmään joita ovat: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Rakkaus, ilo ja rauha ovat Jumalan ominaisuuksia jotka tulevat ilmi Jumalan suhteessa ihmiseen ja päinvastoin. Ihmissuhteissa Pyhän Hengen vaikuttamaa konkreettista elämää kuvaa kärsivällisyys, hyvyys ja ystävällisyys. Sisäisessä tilassamme pitäisi kasvun tapahtua uskollisuudessa, lempeydessä ja itsehillinnässä. Tämän kaiken kaikissa vaikuttaa Pyhä Henki opettajamme.
Jakeet 24-26:
Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen haluineen. (- Oletko kokenut kuinka vapauttavaa tällainen on?!) – Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. – Aika vaikeaa luonnolliselle ihmiselle, mutta kun tarpeeksi tuota opettelemme ja muistamme rukoilla itsellemme ja toinen toisillemme taivaallista mielenlaatua ja nöyrästi otamme Pyhän Hengen opetusta ja rohkaisua vastaan rakkauden ja anteeksiannon myötä, Jumala uudistaa meitä ja saamme kokea iloa Jumalan tahdon toteutumisesta elämässämme.

Meillä on tyttäreni kanssa tapana tavata sunnuntaisin rukouksen merkeissä ja olemme saaneet kokea kuinka hyvää se on meille tehnyt ja kuinka rikkaaksi rukouselämämme on käynyt. Pyhä Henki tuo iloa antamalla meille aina uutta rukoiltavaa, joskus itkienkin, mutta lopulta aina iloiten, kiittäen ja ylistäen. Olemme kuin kerta kerralta uudestisyntyneet ja se on muuttanut meitä monessa. Pidimme aina ennen itseämme maailman huonoimpina rukoilijoina, emmekä siis juurikaan, emmekä ainakaan yhdessä rukoilleet. Arvaat varmaan kuka siitä iloitsi ja me olimme aika kuivia. Usein me nykyään päätämme Isä Meidän rukoukseen ja se tuntuu uskomattomalta hyvältä ja Pyhältä. Siksi:

Isä Meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä Sinun on Valtakunta ja Voima ja Kunnia Iankaikkisesti. Aamen.

Mainokset

15 thoughts on “Isä meidän

  1. Kertakaikkiaan asiaa,valtavaa

    Liked by 1 henkilö

  2. Voi, kiitos sinä tuntematon Harri!

    Liked by 1 henkilö

  3. Tämä on todellakin tärkeää luettavaa.
    Haasteellisimmat, pahan mielen ja väärinkäsitysten lataamat kohtaamiset voivat kääntyä parhaimmillaan lopulta siunaaviksi. Molemmin puolin. Ihminen hioo ihmistä, kumpikin oppii jotain – jos haluaa.

    Joskus vaikuttaa että hankalat luonteenpiirteet on kääritty suojaamaan jotain kipupistettä, jota ei ole saatu käsiteltyä. Katkeruus tai itsesääli ainakin tehokkaasti sitovat suojakäärettä kiinni. Kasvu on vaikeaa. Silloin voi vain rukoilla, että Pyhän Hengen parantava öljy soljuu sinne mihin kukaan ihminen ei voi kajota. Ja että turvallisuus lisääntyy niin että jotain voisi jakaa myös jollekin luotettavalle ihmiselle.

    Kiitos Tuulikki, paljon elämän näkökulmaa ja viisautta jaoit taas.

    Liked by 2 people

    • ”Ihminen ihmistä ja kivi kiveä”. Niin ja muutos on mahdollinen – jos tahtoo – ja antaa todellakin tilaa Pyhän Hengen opastukselle ja hoidolle sisimmässään.

      Ihminen ei voi muuttaa kuin omia asenteitaan ja niitäkin vain Jumalan avulla nöyrtyen Sanan edessä. Rakkaus ja armo kasvattaa ja vapauttavaa on tulla tuntemaan itseään Jumalan valossa ja että lähimmäinenkin on ihminen, yhtä avuton ja vajavainen kuin on itsekin. Jumala yksin on kaikkivaltias ja voi kaiken. Tässä on usko ja tässä on toivo, tässä anteeksiantamus ja laupeus.

      Hyvä oli Marianne, kommenttisi analyysi. Kiitos.

      Tykkää

  4. Tykkään tähtitaivaallisella tähtiä Tuulikin tekstistä

    Minä luulen, että tuo hengen hedelmän kasvu ihmisessä liittyy hengelliseen köyhyyteen. Vain ihmispönötykseltä tyhjään Jumala tulee täyteydeksi :)- Ero lienee siinä, mikä oli Simonilla ja Jeesuksen jalat voidelleella naisella. Simon ei kokenut juurikaan mitään Jeesukselta tarvitsevansa ja nainen jalkojen juuressa, tarvitsi Herralta kaiken.
    ”Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka
    saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän”. Nainen palveli Kristusta itkien.Hän oli saanut Herraltaan sen, minkä vain Jumala voi antaa ja hän oli saanut sen todelliseen hätäänsä. Siksi hän osasi myös rakastaa välittämättä muiden ajatuksista, omasta hyötymisestään tai muusta sellaisesta.’
    Kuten Harri ja Marianne sanoivat, tämä on valtavan hyvää luettavaa.

    Liked by 1 henkilö

  5. Naulan kantaan Virpi, naulan kantaan todellakin! Löydät aina teksteissäsi ytimen! Tuhannet kiitokset!
    Olette te siskot mahtavia! Kiitos Herralle teistä. Hän runsaasti siunatkoon alkavaa viikkoanne.

    Tykkää

  6. Nyt olemme perimmäisen kysymyksen äärellä.

    Olen pohtinut useinkin tätä IsäMeidän rukoukseksi kutsuttua rukousta.

    Kirjoituksessa se on siinä muodossa mikä on kirkossamme käytössä.

    Raamatussa, 1938 käännöksen mukaan rukous on kahdessa evankeliumissa, kummassakin hieman eri sanoilla, jotka otan sanatarkasti tähän.

    1.” Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen]. ” (Matt. 6:9-13

    2. ” Niin hän sanoi heille: ”Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; [tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;] anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; [vaan päästä meidät pahasta].” (Luuk.11:2-4)

    Noita kummassakin kohdassa hakasulkeissa olevia ei ole kaikkein vanhimmissa käsikirjoituksissa.

    Mutta en minä noita ottanut tähän pienten ja sinänsä merkityksettömien sanaeroavuuksien vuoksi, vaan yhdestä, minun mielestäni erittäin tärkeästä periaatteellisesta syystä.

    Ja ne ovat nämä:

    ” niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme”

    ” sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme!

    Jeesus opetti nämä rukoukset vielä ”lihassa” ollessaan, jolloin Hän ei vielä ollut tehnyt sitä, mitä varten Hän oli maailmaan tullut, eli kärsimään ihmisten syntien rangaistuksen Golgatan ristillä.

    Tässä r u k o u k s e s s a h a n Jeesus sananmukaisesti kytkee ihmisen synneistään saaman anteeksiannon siihen, että ihminen vastavuoroisesti ja vieläpä e n s i n antaa lähimmäisilleen anteeksi!

    Minä ymmärrän tämän loogisesti tarkoittavan sitä, että tämä ns. pienoisevankeliumi

    ” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka h ä n e e n u s k o o, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)

    minun ymmärrykseni vesittyisi ihmisen kohdalla, joka uskoo Jeesukseen mutta ei, vaikka haluaisikin, pysty antamaan anteeksi lähimmäiselleen?

    Tätä kommentinluonteista näkemystäni en osoita suoraan henkilökohtaisesti Tuulikille, vaan on tässä siksi, että kirjoitus koskee IsäMeidän rukousta ja Tuulikin kirjoituksen otsikko on ”isä meidän” ja sanottu rukous on kirjoituksen loppukappaleena!

    Tykkää

  7. Voi, toivotonta Toivo :) ! vastaanpa vaikka seuraavasti. Minäkin olen oppinut rukoilemaan tämän Isä meidän, – ”ja anna meille meidän velkamme anteeksi niin kuin mekin annamme velallisillemme”. Minusta tämä on oikein ja kerran keskustelin siitä seurakuntamme pastorinkin kanssa ja hän sanoi ettei mikään estä minua rukoilemasta niin yhteisestikään rukoiltaessa. En ole kuitenkaan tehnyt näin, koska sillä ei ole NIIN suurta merkitystä mielestäni itse pääasian kanssa. Se mikä on Pääasia, sen saat itse määritellä.

    Ja Toivo, olen moneen kertaan kirjoittanut sekä K24 että myös monessa muussa yhteydessä siitä kuinka tärkeää ja välttämätöntä on anteeksiantaminen. Anteeksiantaminen pyytämättäkin!!!! Ei mikään niin voi virvoittaa – eikä vapauttaa kahleista kuin anteeksi antaminen. Ja päinvastoin mikään ei niin sido kuin anteeksiantamattomuus, joka ajan kanssa katkeroittaa ihmisen sellaiseksi että hän paatuu eikä kukaan enää jaksa hänen kanssaan olla, ei edes hän itse.

    Ja mitä velkaamme tulee, niin ymmärrän sen sellaisena velkana että koemme jääneemme jotain vaille elämässämme, tai joltain toiselta ihmiseltä, tai yhteiskunnalta tms. Ja me jäämme sitä hautomaan ja velkomaan mielessämme, katkeroitumaan myös. Kaikki me olemme johonkin suuntaan jotain velkaa, ja varsinkin ihmissuhteissamme. Emme pysty rakastamaan niin kuin tulisi esim. jne.

    Mutta, Sen Tähden me olemme saaneet tulla tuntemaan Elävän Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen lupaamassaan Pyhässä Hengessä, että saamme voiman!

    Saamme voiman/oikeuden tulla Jumalan lapsiksi. Tämä lapseus Jumalan Pyhän Hengen kautta ja avulla muuttaa meitä sisältäpäin NIIN, että voimme pyytämättäkin antaa anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Koska kukaan meistä ei pysty elämään niin ettemme koskaan/yhtään ikinä ”velkaantuisi” tässä ajassa lähimmäisiämme tms. kohtaan.

    On siis syytä kunnioittaa Pyhää Jumalaa, osoittaa Hänelle kiitosta ja muistaa että lähimmäinenkin on ihminen omine kipuineen, eikä ehkä ole vielä löytänyt armoa omalle kohdalleen. Ei siten osaa nähdä asioita Jumalan kirkkauden valossa, eikä pysty näkemään totuutta itsestään. Silloin meidän/minun tehtäväkseni tulee armahtaa häntä, olla laupias ja jättää hänet velkomatta Jumalan huomaan, Herran haltuun.
    Voitko ymmärtää tämän, lisää selitystä ei minulta tule :) . Siunausta elämääsi Toivo!

    Tykkää

  8. Kyllä minä voin ymmärtää. Vaikka itse asiassa tämäkin kysymys on, ei niinkään ymmärryksen kuin uskon asia.

    Ja tärkeämpää kuin sanoa uskon ymmärtäväni on kai se jos voi täydestä sydämestään sanoa – ymmärrän uskovani.
    Meidän Herramme Jeesus Kristus olkoon kanssasi sekä tämän elämän että sitä seuraavan Uuden Elämän ajan!

    Tykkää

  9. Kauniisti sanottu ja toivotettu, kiitos samoin !

    Tykkää

  10. Minusta isä meidän rukous on loistava referaatti koko raamatusta, se on yhteenveto toivotusta lopputuloksesta. Itse pidän sen jokaista lausetta tärkeänä. Äläkä saata meita kiusaukseen koskee myös vihanpitoa ja ajtuksia sitä seraavasta kostosta, mikä ihmiselle on yhtä luonnollista kuin kanalle munan hautominen.

    Ei olisi edes järkevää jalostaa itseään täydelliseksi, koska silloin nöyryys alkaa loppumaan ja luulen, että jotkut pitkään uskon tiellä vaeltaneet ovat tässä omavanhurkaudn ansassa. Siksi raamattu varoittaa siitä: ”Joka luule seisovansa katsokoon ettei kaadu”. Näihin patsaisiin olen itsekin törmännyt useammin kuin kerran ja kovin on ruvennut kalsealta olo tuntumaan.

    Onhan se itsetunto hyvä asia. Mutta kun sitäkin on sekä oikeaa että kuviteltua. Tuo kuviteltu
    itsetunto on aika hoitoa vaativa sairaus uskon elämän näkökulmasta. Itse olen katsonut parhaimmaksi nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle, jospa hän sitten sieltä aikanaan korottaisi. Korotus on jo se, ettei ole toisten ylä eikä alapuolella vaan pystyy uskomaan itsensä tasavertaiseksi ja siinä mielessä myöntämään, että tekee tasavertaisesti myös syntiä sanoin, teoin ja ajatuksin. Toisten synnit vain ovat näkyvämpiä, mutta syntiä on vaikea luokitella ja kun en halua tulla kovin jyrkästi itse tuomituksi, niin näistä itsekkäistä syistä sallin muidenkin heikkoudet.

    Minulla ei ole kertakaikkiaan varaa siihen koska olen ”velallinen”.

    Tykkää

  11. Hei Katri.
    Vastaan pikaisesti kaikessa aamukiireessä. Voin samalla korjata tahattoman ”lapsuksen” tekstissäni.

    ”Minusta näkyy ja kuuluu”! En tarkoita todellakaan että MINUSTA kasvu näkyisi tai kuuluisi. Vaan että minusta näyttää siltä että kasvu, joka ihmisessä Jumalan Hengen vaikutuksesta tapahtuu, näkyy ja kuuluu muille ihmisille. Ei suinkaan niin että sitä itse huomaisi tai tietäisi. Nöyrin tuntemani ihminen oli Hilja Aaltonen ja hänessä kasvu näkyi ja kuului!!!

    Omavanhurskaus on todella tympeää. Mutta se on eri asia kuin iloita Pyhän Hengen läsnäolosta elämässään. Ymmärrän sinua jos taustasi on lestadiolainen. Sitä liikettä en tunne, mutta olen tietysti tietoinen kaikesta julkisuudesta sen ympärillä, ja se vaikuttaa erikoiselta, murheelliselta.

    Olen joka tapauksessa huomannut että karismaattishenkisiä uskovia pidetään omavanhurskaina, me kun puhumme – ja kirjoitamme ilosta käsin, jos uskallan niin sanoa. Mutta usko minua Katri, Jumala kyllä pitää omiensa nöyrtymisestä huolen, koska Hän on hyvä ja tahtoo meille parasta. Kasvua on koko ihmisen elämä, mutta uskon että sillä on tarkoituksensa iankaikkisuudenkin näkökulmasta katsoen.

    Kirkastusvuorikokemukset ovat sittenkin harvinaisia, kyllä me joudumme palaamaan tänne riivattuun maailmaan ja kokemaan monenlaista taistelua, jossa vain turvautuminen Isään ja Isä meidän rukoukseen auttaa selviämään kaikista karikoista, kivuista, murheista ja velkomisista. Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua. Pyhän Hengen läsnäoloa elämääsi!

    Tykkää

  12. Aivan, opin jo lapsena inhoamaan tuota uskontoa tämän takia, etteivät ole väärässä missään.

    Tykkää

  13. Ehkä me sittenkin Katri, ymmärrämme toisiamme, tai ainakin opimme pikku hiljaa. Viisas isäni sanoi aina että ”puhumalla asiat selviää” ja tässä tapauksessa kirjoittamalla, mutta eivät kuitenkaan aina. Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan, tiedän millaista on olla muukalainen/ulkopuolella leirin. <3

    Tykkää

  14. Ihan nappiin meni >3

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s