Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Käärmeen kohtaamista

9 kommenttia

Himos Areenan sisällä on pimeää. Dokumentti Nefarious alkaa piirtää kuvaa todellisuudesta, jonka pimeys on käsinkosketeltava. Lapsia, nuoria naisia, väkivaltaa, mielen ja ruumiin murtamista. Katson jonkin aikaa kyynelten virratessa. Kuvottaakin. Odotan että filmi etenee hieman rauhallisempaan vaiheeseen ja käyn ulos aurinkoon hetkeksi. Helpottaa.

Ja sitten on taas päästävä näkemään lisää. Ihmiset istuvat hiljaa. Ei rapise karkkipussit. Toisenlainen elokuva, vainnettujen ääni puhuu meidän keskellemme: ”Rukoilen Jumalaa joka päivä, että pääsisin pois täältä.” Joku on joskus karannut ja saatu kiinni. Järjestäytyneen mafian kosto on raaka.

Länsimaissa prostituoituna toiminut nainen kertoo, miten hän lapsena joutui toistuvasti oman perheen sisällä hyväksikäytön kohteeksi. Neljäntoista ikäisenä joku tarjosi hänelle rahaa. Tyttö oli ollut ihmeissään: ”Miten joku voi maksaa siitä, mikä aiemmin on otettu väkisin.” Murrettu mieli ei osaa kuin jatkaa oman elämänsä murtamista.

Aina joku ihmiskaupan ja seksiteollisuuden uhreista saadaa pelastettua ja heitä yritetään auttaa terapialla, uuden identiteetin rakentamisessa, Jumalan hyvyyden eheyttävän voiman kohtaamiseen. Joissakin syntyy voima auttaa toisia. On ihmeellistä katsoa näiden pelastuneiden kasvoissa toivoa, päättäväisyyttä ja iloa hyvyydestä. Se antaa voimaa. Ilman toivoa ei voi rukoilla. Siksikin olen pyytänyt viime aikoina, että Isä antaa toivon.

Astun vielä toisen kerran ulos kesken dokumentin Areenan edessä olevalle terassille. Yhtäkkiä silmänurkassa kiemurtelee. Punaisen seinän vierustalla kovaa betonia pitkin matelee kyy. Anteeksi kovasti kaikki kaikenlaisia eläimiä rakastavat, mutta inho ja adrenaliini nousevat – äkkiä joku saatava hätiin. Kolme miestä sen piirittävät ja hoitelevat. Olen helpottunut. Alueella on satoja lapsia, useita lemmikkejä, tuhansia ihmisiä kaikenkaikkiaan. Myrkkykäärme kyllä tuplasi järkytyksen. Mistä ihmeestä sekin keksi lähteä luonnollisen ympäristönsä ulkopuolelle.

Palaan katsomaan dokumentin loppuun. Ilman Jumalaa en olisi kestänyt katsoa näiden ihmisten todellisuutta, joille se on pimeys, josta he eivät pääse pois ilman ihmettä, ilman ulkopuolisten havahtumista, rohkeutta, oveluutta. En osaa rukoilla kuin Jumalan käsittämätöntä lohtua näille uhreille ja lisää niitä, jotka Jumala varustaa ja lähettää avun kanaviksi. Pahuus, valhe ja kuoleman uhka ovat sielunvihollisen muureja, jotka eräänä päivänä murtuvat. Rukoilevia sydämiä, liikkeelle lähtevää tiedostamista, toivoa, toimintaa, viestikapulan kuljettamista.

Mainokset

9 thoughts on “Käärmeen kohtaamista

  1. Täydellinen otsikko Marianne. Käärmeen tuhoa kauheimmillaan.

    Liked by 1 henkilö

  2. Mielenkiintoista että käärme keksi tulla juuri elokuvan aikaan maisemiin…!

    Tykkää

  3. Asioita joita ei kestä ajatella loppuun saakka, jää vain jäljelle huuto Herra armahda!

    Liked by 1 henkilö

  4. Liikkeelle lähteneitä: http://exoduscry.com/intervention/ Tällaiset tarinat rohkaisevat. Ja kyllähän ihmiskauppaan on puututtu jo vuosia eri tahoilta. Mutta lisää työtä ja rukouksia tarvitaan!

    Tykkää

  5. Kiitos Marianne.

    Tuli mieleeni kollegani luona lukemani kirja, joka käsittelee Aasian prostituutiota. Teos on erittäin puhutteleva. Valitettavasti en muista sen nimeä tai tekijää. Köyhiltä alueilta eri puolilla Aasiaa lähtee – usein myydään tai huijataan – hyvin nuoria tyttöjä suurkaupunkeihin. Olot niissä laitoksissa ovat kurjat eikä ulospääsyä ole. Usein tytöt kuolevat nuorina sairauksiin ja joka tapauksessa ihmisyys, terveys ja oikeastaan kaikki meidän tuntemamme ihmisen hyvä on pariinkymmeneen ikävuoteen mennessä poljettu ja hävitetty. Ja vaikka he jotenkin pääsisivätkin karkaamaan, he eivät voi kokemansa takia palata oman perheensä luokse. Yhteisö, suvut ja perheet, eivät suvaitse, vaikka tytön myynyt mies voi olla perheen jäsen ja kenties miehet hyväksikäyttävät näitä prostituoituja.

    Meidän evankelisluterilainen uskomme perustuu jonkinlaiseen valinnanvapauteen. Vaikka usko ja uudestisyntyminen ovat lahjoja, meillä on kuitenkin täysin toisenlaiset mahdollisuudet tiedostaa ja vaikuttaa omaan elämäämme. Meidän ajatusmaailmamme ja todennäköisesti myös tunnemaailmamme on jotakin aivan toista kuin niillä tuhansilla tai kenties miljoonilla tyttölapsilla.

    Tämä on asia, jossa minä en osaa rukoilla kuin että tapahtukoon Sinun tahtosi. Minä en osaa kuvitella, mitä olisi se hyvä, jota ensinnä tarjota. Minimaalisin asia olisi kuitenkin ottaa avoimesti kantaa seksiturismia vastaan, jos moinen aihe jossakin nousee esiin – eikä hurskastelevasti vaan todella siksi, että me emme edes pysty käsittämään elämää, jota ne nuoret naiset joutuvat elämään.

    Kokonaiset elämät tehdään tyhjiksi. Mahdollisuudet kaikkeen viedään. Mahdollisuudet terveelliseen ravintoon, lepoon, liikuntaan ja vapaaseen liikkumiseen, terveyteen… mahdollisuuksista meidän tuntemaamme itsenäiseen ajatteluun ei ole alun alkaenkaan. Miten sellaiset voisivat kehittyä, jos murrosikäisenä suljetaan bordelliin ja muutamassa vuodessa latistetaan täysin? Millaisen määrän sellaista hyvää, jolle me emme edes suostu laskemaan hintaa koska se olisi epäinhimillistä, tuo järjestelmä tuhoaa? Kenties se tuhoaa jopa ne mielen tapahtumat, joihin meidän uskomme perustuu.

    Meille ei jää kuin rakkaus. Vähin mitä voimme tehdä on todellakin ottaa kantaa ja katkaista siivet sosiaalipornolta, missä sellaista kohtaamme. Toisaalta, emme me tavalliset ihmiset voi tehdä paljon muuta kuin tukea niitä tahoja, jotka – toivottavasti – tekevät työtä noiden tyttöjen hyväksi. Koulukodissa työskennelleenä tiedän, että kaltoinkohdeltuja nuoria ei aina voi kohdata tavallisten ihmisten arkisin valmiuksin. On niin vaikea tajuta, miten erilaista ja kenties kuinka tuskallista monien elämä on.

    En tiedä, kun en ollut New Wine -tilaisuudessa, että liittyykö tämä tekstini mitenkään siihen elokuvaan, mitä siellä näytettiin, mutta tunsin voimakasta tarvetta kertoa lukemastani ja sen herättämistä ajatuksista. Kiitos jokaisella, joka jaksoi lukea.

    Liked by 2 people

  6. Kiitos Tero, kyllä kirjoittamasi osuu tähän samaan aihepiiriin. Kiitos kun jaoit.

    Tykkää

  7. Minulle tästä kirjoituksesta jäi haikea olo. Kuulin radiosta lähetyksiä Himos areenalta
    ja mikään ei ole tänä kesänä enemmän harmittanut, kun se etten päässyt sinne silloin.
    Kommentti tämäkin vähän omalaatuinen kylläkin.

    Tykkää

    • Omalaatuinen… ainakin ainutlaatuinen. Siunaavaa on Jumalan valtakunnan moninaisuus.
      Lohdullista kuulla, että Himoksen NW.tä radioidaan – en tiennytkään. Jospa se on lohtuna itsellekin jonain vuonna kun en pääsekään. Arvelisin, että hyvinkin reilusti toistakymmentä vuotta ollaan NW.ssä perheenä käyty, Santalan alkuajoista lähtien. Joka vuosi arvostaa enemmän ja enemmän vastuunkantajia, vapaaehtoisia, vaivannäkijöitä.

      Katri, näytät pääsevän Kalajoelle :) Onnellista ja siunauksiltaan runsasta matkaa! Taitaapa meikäläisen täytyä tyytyä säätelemään toiveikkaasti radion namiskat kohdalleen – olettaen että sieltäkin tulee lähetyksiä. Upeaa kun Jumalan kansa kokoontuu. Rukoillaan taas että yhteyteen Jumala kylvää uutta, vahvistaa vanhaa.

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s