Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Vahvista ääni toisen maailman

14 kommenttia

IMG_20140306_084059

Me Luterilaiset olemme omaksuneet ääneksemme järjen äänen. Olemme valistuksen ajan lapsia. Lapsemme ovat koulussa, joka on maailman paras. Olemme mukana tietotekniikan kärkihankkeissa. Teologinen tietämyksemme on maailman huippua. Tuotamme jatkuvasti tietoa Raamatusta ja raamatun maasta. Yhteiskuntamme lainsäädäntöä ja elinolosuhteita arvostetaan kaikkialla maailmassa. Maailman mittakaavassa naisille on lottovoitto syntyä Suomeen.

Suomen pitäisi olla siis lintukoto ihmisille, Shangri La, paratiisi vailla vertaa.

Meillä olisi kaikki eväät olla maailman johtava maa. Pohjoinen, jossa Jumalan henki lepää, kuten vanha kansa hieman toiveikkaasti Raamattua tulkitsi. Mutta emme ole sitä. päin vastoin raahaudumme lamassa jonka ne oudot markkinavoimat ovat laukaiseet.

Ja kun katsomme maailmaa, uutisia, ja karttaa, niin lintukotoa ei löydy. Sosialismin aate ja idea oli upea. Suomessa ensimmäisten rauhanomaisten sosialistien tavoitteet ovat toteutuneet ja tuoneet hyvinvointia ihmisille aivan kuin varkain. Nyt me tavalliset ihmiset pidämme kynsin ja hampain kiinni noista samoista punaisen aatteen ideoista ja äänestämme kuitenkin oikeistoa tai kristillisiä, ne kun ovat osanneet sulauttaa nuo sosiaaliset aatteet itseensä. Mutta se on politiikkaa. Ei siitä sen enempää.

Pointtini on ,että ihminen on häilyvä olento. Se järki, jonka varassa me uimme tässä virrassa, näyttää olevan kiinni siitä mitä toiset ajattelevat. Ideamme ovat yhteisiä. Viisautemme on yhteistä. Nimeämme asioita uudestaan ja uudestaan, muodostaen puolueita sen mukaan. Haluamme olla oikeassa ja jotta voi olla oikeassa, on toisten pakko olla väärässä. Emme halua kompromisseja vaan oman totuuden.

Haluan palauttaa meidät alkuun, hyvän ja pahan tiedon puun äärelle ja haluan ensin muistutta mikä on Raamatun viimeinen ajatus, sielä sanotaan:-Herran Jeesuksen Armo olkoon teidän kaikkien kanssa.

Me olemme Jumalan kuviksi luotuja ja myös Jumalallisella tiedolla varustettuja. Olen useasti miettinyt että antoiko tuo puu meille vasta järjen ja tiedon, mutta tuo ajatus on vastoin sitä ajatusta, että olemme Jumalan kuvia. Jumalan yhteydessä meillä oli tieto suoraan kuinka elää järkemme kanssa. Nyt meille Kristityille tuo tieto on vain kuvajainen, jota vasten kaikki toimintamme ja tekomme peilautuivat. Alussa toimintamme oli Jumalan tahdon suuntaista. Hyvän ja pahan tiedon puun vaikutus meihin oli se, että tietomme ei ollut enää suuntautunut niin että se olisi ylläpitänyt yhteyttä Jumalaan ja palvellut samalla myös ihmistä. Aloimme palvella omaa tahtoa, tahtoa joka ei nähnyt asioita sulkupolvien yli ja suojellut elämää.

Kun Raamattu päättyy ajatukseen armosta ja Jeesuksesta, vie se meidät myös takaisin paratiisiin. Jeesus on kapea ahdas portti. Mutta tuon portin takana aukeaa yhteys Jumalaan, Isään joka on kiinnostun meistä. Tuon portin takana aukeaa myös yhteys Isään, joka suuntaa ajatuksemme, järkemme ja tunteemme takaisin alkuperäiseen, luonnolliseen (=Jumalan luomisjärjetyksen perusteella alkuperäiseen) ja meille jokaiselle persoonalliseen tilaan. Voimme kutsua sitä eheytymiseksi tai uskoon tuloksi tai parannukseksi. Joka tapauksessa Jumala vie meidät prosessiin, joka vaikuttaa meissä rakkauden ja antaa ymmärryksen Jumalan valtakunnan salaisuuksista.
Jumala näkee persoonamme ja haluaa että elämme ja toimimme sen mukaan. Hän haluaa että käytämme lahjojamme ja nautimme niistä. Näin palvelemme itseämme, seurakuntaa ja Jumalaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tähän sisältyy ajatus Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.

Mitä sitten Jeesus liittyy tähän kaikkeen.

Olet varmaan kuullut ajatuksen ”mennä eteenpäin uskossa” tai ”Kasvaa uskossa”. Jokainen Jeesuksen seuraaja on osallinen armosta. Pelastukseen ei kuulu ”mutta” sanoja. Meidän on tutkittava Raamattua, jotta ymmärtäisimme. Ensimmäinen kuva on temppelin esiripun repeäminen Pitkäperjantaina. Sen kuvan mukaan me emme jää enää temppelin tai ilmestysmajan liepeille notkumaan. Esirippu Jumalan ja ihmisen väliltä on poissa. Olemme kaikki pappeja, jotka saavat lähestyä Jumalaa Jeesuksen nimessä suoraan.

Raamatussa Joosua himmaili ilmestysmajan liepeillä ja hänellä oli taju siitä kuka Jumala oli ja myöhemmin, hän oli se, joka ei pelännyt luvatun maan jättiläisiä vaikka jäikin vähemmistöön. 40 vuotta myöhemmin juuri hän johti Israelilaiset luvattuun maahan.

Jeesuksen pääjulistus oli Jumalan valtakunnan lähelle tuleminen. Hän osoitti omalla esimerkillään mitä se tarkoittaa. Hän näytti miten meidän tulisi toimia, jotta Jumalan valtakunta voittaisi alaa opetuslapseuden kautta Pyhän Hengen voimassa. Hän itse asettui pelastuksen portiksi pelastuksen ja kuoleman väliin.

Me kapinoimme tuota ajatusta vastaan koska me miellämme armon yksittäiseksi erilliseksi asiaksi kaikesta. Päässämme on ajatus, että sitten joskus taivaassa. Mutta armoon kuuluu ajatus paluusta Isän yhteyteen, Armoon kuuluu Jumalan valtakunnan todellisuus koska ilman sitä emme voisi toteuttaa lähetyskäskyä! Armon lupaukset ovat tässä ja nyt, sillä ilman noita lupauksia emme voisi palvella seurakuntaa siten kuinka Paavali opettaa.

Tässä kohtaa tulemme olennaisen äärelle. Jäämmekö tuon avoinna olevan, mutta ahtaan portin, joka on Jeesus, liepeille vain notkumaan vedoten omaan järkeemme, jonka näkö on sumennettu, siltä mitä on tuon portin tuolla puolen vai käymmekö siitä läpi. Otammeko askeleen eteenpäin, jotta näkisimme sen mitä Jumala meille lupaa. Käytämmekö sen sinapinsiemenen verran uskoa ja kylvämme sen odottaen kasvua. Sillä se pienikin usko on uskoa, ei epäuskoa.

On kyse tehtävästä ja kuuliaisuudesta. On kyse seurakunnasta, joka on lähellä ihmistä. Ei ole kyse liturgoista tai kirkoista ja niiden tavoista. Niistä Jeesus ei puhu sanakaan. Paavali laittaa meitä järjestykseen mutta paikallisesti ja hilliten, ei Pyhän Hengen toimintaa kieltäen, päinvastoin hän kehoittaa meitä kerjäämään Jumalalta Hengen lahjoja.

Ihmisen evankeliumi julistaa järjen voittoa ja omaa tulkintaamme sanasta kieltäen sen, mikä meistä tuntuu syyllistävältä tai ahdistavalta. Emme kykene näkemään Jumalan omaa suunnitelmaa kaikkesta, koska omat suunnitelmamme rajoittuvat tähän maailmaan. Tämä maailma kuitenkin lannistaa meidät, koska ihminen ei pysty luomaan tähän hajaannukseen järjestystä. Paatissamme on viisi reikää ja käytössä on vain neljä raajaa niitä tukkimaan ja vielä pitäsi ohjata tätä paattia. Emme kykene kävelemään yksin vedenpäällä kun paatti uppoaa.

Kun Dietrich Bonhoeffer kirjoitti runon josta tulee virren 600 sanat, oli hän keskitysleirillä,jossa hänet teloitettiin 9.4.1945. Hänen maailmansa pysyi järjestyksessä olosuhteista huolimatta. Hänen katseensa oli kauempana ja hän aisti hyvyyden voiman keskellä kauheuksia. On syytä miettiä miksi me emme aisti tuota voimaa vaikka meitä ei uhkaa mikään. Vai uhkaako? Katso ympärillesi, onko tässä maailmassa asiat järjetyksessä? Ajattelemme, että kun elän hyvin, niin minun kohdallani kaikki on hyvin, mutta onko sittenkään. Puuttuko jotain?

Advertisements

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

14 thoughts on “Vahvista ääni toisen maailman

  1. usko kasvussa
    kohti yhtä Jeesuksessa
    kasvu minussa
    valtakunnan voitoksi
    Pyhän Hengen voimalla

    Tykkää

  2. aamen, pienellä, koska tässä blogitekstissä on kaikki ja niin että se vie hiljaiselle paikalle, ei edes pistettä loppuun

    Tykkää

  3. Hei,
    Tuntuu että olen uuden äärellä mutta en tiedä mitä se on. Jotain iankaikkista sen tiedän mutta uutta minulle. Tarviin esirukousta tosi paljon, enemmän kuin voi ikinä. Taakka joka annettiin sydämelleni on iso, se on yksinkertainen mutta asioista kaikista suurin kyse on rakkaudesta. Mutta se ei ole niin yksinkertainen kuin voisi ajatella. Rakkaus on yhtaikaa laki, totuus ja lempeys. se on rohkeutta ja uhrautuvaisuutta. Se on alku rohkeudelle joka murtaa rajoja ja sydänten muureja. Se on marttyyrien tekijä ja hyvän tekijöiden siemen….

    Liked by 1 henkilö

    • pyhintä kohti
      huuto hengen hädässä
      apu rukoukseen
      olla voima ja turva
      kallio rakkaudessa

      kapina synti
      kuuliainen tottelee
      uhri noituutta
      pidä Herrasta kiinni
      nöyryys osa armoa

      käsky kuin laki
      rakas valikoimatta
      tunne yli kaiken
      armosta oikeudessa
      ilo lähimmäisyyttä

      kaikki on hyvin
      elämä mallilllaan
      vain yksi puuttuu
      oma aarre taivaasta
      rikkaus rakkaudesta

      Liked by 1 henkilö

    • Jossain vaiheessa luulin (Hengessä) tietäväni, mutta todennäköisesti olen täysin väärässä. Pyhä Henki ei paljasta toisen ihmisen salaisuuksia, mutta rukoilen sinulle Jumalan voimaa ja viisautta. Jaksamista ja mielen tyyneyttä, kaikkea mitä vain ikinä tarvitset. Jumala tietää, häneltä ei mikään ole salassa, ei mikään ei koskaan. Ja mikä on Hänestä se toteutuu ja mikä ei, sen ei tarvitsekaan toteutua.
      Jumalan rauha olkoon kanssasi Tapio. Kaikki on hyvin.

      Tykkää

  4. Osui minuun tuo kuvaus järkeilystä. Olen myös syntiinlankeemuskertomuksen tulkinnassa samoilla linjoilla. Olen myös se, joka ei saa jätettyä liikaa järkeään narikkaan ja astuttua ahtaasta portista iloon. Olen varmasti järkeilevä vastakin. Toisaalla tällä sivustolla esitän kommentissani, että sanaseppoilu lienee minun osani. Minulla on tapana rakennella uusia näkökulmia erilaisiin elämän asioihin, ja se vaatii jonkinlaista askartelua älyllisyyden kanssa. Silkka pötypuhe tai kuluneiden patenttineuvojen lateleminen ei auta tai ilahduta ketään.

    Haluan mainita toisen koskettavan virren. Virren 555, Oi Herra luoksein jää (alkup: Abide with me). Tekstin kirjoitti Henry Francis Lyte joitakin viikkoja ennen kuin kuoli tuberkuloosiin. Onko minunkin pakko odottaa kuolemani läheisyyteen asti, ennen kuin tajuan asioiden tärkeysjärjestyksen? Vai olisiko siinä jo edes sinapinsiemenen neljänneksen verran uskoa, kun sanon noin. Onhan sekin jonkinlaista uskoa, että äärimmäisessä hädässä toivoo viimein uskovansa – tai uskovansa oikeasti, jollain nykyistä syvemmällä tavalla.

    PS: Tapio Laakso, olen rukoillut puolestasi, vaikken oikein edes tajua, että miksi ja minkä asian vuoksi täsmälleen.

    Tykkää

  5. Järkeä ei tarvii jättää narikkaan. päinvastoin se on lahja jota pitää käyttää

    Tykkää

  6. Kyllä meidän raamattu puhuu että tulla järkiin ja olla viisas tänäkin aikana jolloin monet äänet huutavat hyvyyttään ja minäkin uskoivaisen olen aina pitänyt sitä ilona ,kun saan sanoa näin,että ne joita Jumalan henki kuljettaa ovat Jumalan lapsia perillisiä iankaikkiseen elämään .Ein aina riitä järjen päätös ja lihallinen viisaus taistelussa iankaikkisen elämän perimistä, meidäon alistuttava Jeesuksen heraude alaisuuteen ,kiitos ja siunausta,keijo

    Tykkää

  7. Kirjoitus oli niin täydellinen, että sitä ei tarvitse minun älylläni parannella.

    Suuri rukousten kuulija. Kiitos tästä kirjoituksesta, joka on henkesi tuote.

    Pyydämme myös poikasi kautta Tapiolle henkesi ja läsnäolosi Jeesuksessa käyttöönsä, niin että hän voisi nuo huolet sydämeltään ratkaista sinun ohjaamana ja sinun tahtosi mukaan. Sinä haluat auttaa lapsiasi ja nostaa murtuneita, lohduttaa, tukeja ja ohjata. Emme tiedä aihetta, mutta sinä tiedät kaiken. Sinun voimassi myös muutumme ja sinun voimallasi huokauksemme nousevat valtaistuimesi eteen. Jätämme tämän asian sinne sinun kaikki voipaan huomaasi ja pyydämme apuasi. Niinkuin isä hoitaa lastaan armollansa, niin hoida tätä asiaa. Kiitämme siitä että annoit meille rukousedun, vaikka sen hinta oli kallis. Me arvostamme sitä ja tässä käytämme tuota lapsen oikeuttamme huutaa ”Abba” isä, auta ja kuule. Nosta ja kanna. Amen.

    Jumalan rauha ja herran siunas olkoon Tapio kanssasi. Hallelujah !

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s