Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kosketa minua

12 kommenttia

Jos haluat tietää todellisesta ihmeestä, mene Seurakuntalainen.fi sivustolle. Kävin siellä eilen, menin vielä tänäänkin, mutta se jota varten sinne menin oli jo arkistoitu. Kuitenkin se löytyy sieltä. Blogin nimi on ”Mies meni meidän edeltä” kirjoitettu 11.8. Löytyy Teuvo Riikosen kirjoittamana, palkin alta jossa ensin lukee Blogipoiminnat ja sitten ”lisää blogeja”. Jos kertomuksen miehet eivät mitään muuta koko elämänsä aikana olisikaan tehneet, kertomuksen teko on enemmän kuin taivasosuus kunniamerkkien kera.

Oli siellä useampikin blogi, kovasti koskettava, mutta tämä jonka luin, oli sellainen että toivoisin sen muistavani. Minun mielestäni po.  kertomus, jos mikä, kirkastaa tuhannesti enemmän Kristusta Jeesusta, kuin mikään ”ihmeiden ajan” ihme. Minä kohtasin  kertomuksessa, sellaisen Herran ja Vapahtajan joka loisti kirkkaammin kuin mikään pitkään aikaan sitä Jeesuksen sydämen laatua ja tehtävää jonka Hän tuli tänne rikkinäisten ja synnin kahlitsemien ihmisten maailmaan toteuttamaan.

Tätä ennen meidän omalla blogitaivaallamme Juhan laittamat muutamat lauseet pysäyttivät todella ajattelemaan. Jatkan ajatusta.
– Helppo on kirjoittaa rakkaudesta, vaikea osoittaa rakkautta. Helppo laittaa kauniin empaattisia sanoja peräkkäin kuin osoittaa todellista empatiaa kenelle tahansa vastaantulijalle. Helppo on iloita ja säteillä valoa omiensa joukossa, mutta kirkkaus, valo ja säteily himmenee kun kohtaa naapurin rähisevän juopon. On hyvä olla hyvä hyvien joukossa. Muistaa rukoilla monien, nytkin kärsivien ja kuoleman uhan alla olevien kristittyjen perheiden puolesta, mutta. Pystynkö tekemään sen sydämestäni ja hiljentyen sen murheen ääressä jota on vaikea ymmärtää, kestänkö sen?  ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” voi kääntää näinkin, kohteletko lähimmäistäsi niin kuin itseäsi kohtelisit? En. En pysty siihen.

Kaiken tämän ohella ajattelin Jeesusta uudella tavalla. Näin hänet yksin pimeässä, väsyneenä, hikisenä, ympärillään pelkkää pimeyttä jossa hän uupuen riensi työmiehen asussa auttamaan avuntarvitsijoita  ihmiseen katsomatta!! Ei hänellä ollut aikaa miettiä kuka ansaitsee avun, kenellä on varaa maksaa siitä ja saako hän itse valonheitinten loiston ja ihmisten suosion. Ei. Hän kosketti ihmistä Hengen, sielun ja ruumiin puolesta. Hän kärsi ihmisen kärsimystä, ja pyysi: ”Isä, anna heille anteeksi”.

Herrani, anna anteeksi! Anna anteeksi pieni itsekäs hyväosainen elämäni.
Ja kuitenkin Herra, minä pyydän, varjele elämääni ja koko kansani elämää. Varjele maatamme, niin kuin olet tähänkin asti tehnyt. Herra siunaa koko maailmaa ja kaikkia rakkaitani. Armahda Herra meitä ja kosketa. Anna meidän koskettaa sinun sydäntäsi niin että me oppisimme koskettaisimme toisiamme. Jokaista ihmistä joka kosketusta kaipaa, niin sydämen kuin mielen tasollakin. Rohkaise tarttumaan käteen, silittämään poskea ja, katsomaan silmiin rakastaen. Herra suo minun kierrättää vajavuuteni sinun kauttasi, niin että minä muistaisin kuka Sinä Olet, ja mitä Sinä Olet tehnyt ja teet. –  Herra minä näin sinut niin yksin ja väsyneenä, yksin työssä. Mutta tiedän että sinä vain tahdoit minun sinut sellaisena näkevän. Niin kuin olisit sanonut: ”Minun on mentävä uudelleen ristiin naulittavaksi”. Herra, toivottavasti et minun takiani! Auta ymmärtämään se minkä Paavalikin ymmärsi ettemme ole lain vaan armon alla.

Sinun ristisi, kuolemasi ja ylösnousemisesi armon alla. Meissä virtaa Elämä. Sittenkin Sinun elämäsi. Tahdon kiittää sinua tästä maasta ja kansasta jota olet niin monesti siunannut ja varjellut uudeksi tekevällä ja herättävällä Hengelläsi. Herra pyydän ja rukoilen että varjelisit omiasi kaikkialla maailmassa.

Kosketa minua Henki, kosketa, kirkkaus! Anna elämälle suunta ja tarkoitus.
Kosketa Jumalan Henki, murenna pelkoni. Tässä maailmassa osoita paikkani.
Valaise, Jumalan Henki, silmäni aukaise, että voisin olla ystävä toisille.
Kosketa minua, Henki! Herätä kiittämään, Sinun lähelläsi armosta elämään!

 

Mainokset

12 thoughts on “Kosketa minua

  1. Tuossahan se murhe juuri on, se minkä itsessään vajaaksi tunnistaa jatkuvasti,vaikka ihanneminä olisi toisenlainen.

    Rakastamisen vaikeus, kun toinen ei ole ominaisuuksiltaan rakastettava, kärsivällisyyden haaste, kun toinen ei tule missään edes puolitihen vastaan jne. Huomaa olevansa rakkauden Korkeaveisun irvikuva ja alkaa sitä, joko selitellä pois tai sitten pyrkimään omalla voimalla maaliin. Joku on joskus sanonut,että on helppo olla hurskas itsekseen, kun kaikki on hyvin, mutta lainavanhurskaus tulee heti tarpeeseen, kun lähtee ihmisten pariin. Niinpä..
    Siinä se on se armon paikka, jossa ei voi mennä kuin tyhjät kädet avoimena Jeesuksen luokse.

    Tuossa vinkkaamassasi blogitekstissä koki sellaisen levon Kristuksessa: uskalluksen olla ja luottaa, että Taivasten Valtakunta tuli lähelle, vaikka toiminta ei sisältänytkään ”ihmeiden ajan” elementtejä.

    Tämä virsi alloi soida mielessäni tekstisi myötä.

    1.
    Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja,
    ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.
    Jos luoksesi en pääse voittajana,
    saan tappioni tuoda kuitenkin.

    2.
    Jos en voi suoraan Isän syliin juosta
    ja uskon varmuudesta riemuita,
    saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa
    ja ääneen huutaa: Herra, armahda!

    3.
    Jos en voi katsettani sinuun nostaa
    ja lapsen lailla jäädä turviisi,
    saan katumuksen, tuskan alta pyytää:
    Nyt minuun tartu, Vapahtajani!

    Jeesus on pelastanut koko maailman, vienyt ristille jokaisen synnit.

    Liked by 1 henkilö

    • Minun mielestäni tuossa kolmen miehen tapauksessa oli niin mahtavaa se kestävyys ja ystävyys joka kertomuksesta kävi ilmi. Kaksi tuki yhtä, joka ei varmaankaan vastannut käsitystä sellaisesta ihmisestä jonka eteen kovin moni olisi nähnyt vaivaa, saati uskonut jotain saavutettavan ja kuitenkin sinnikkyys ja uskollisuus pelasti erään ihmisen sielun iankaikkiselta kadotukselta. Kuinka usein sitä itse väsyykään kun ei näe tuloksia. Onneksi Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä meissä ja jaksamme kuitenkin rukoilla, vaikka emme muuta voisikaan. Kaikki se hätä ja tuska minkä maailma vyöryttää tietoisuuteemme joskus tuntuu uuvuttavalta kun niin vähän mitään millekään voi. Siksi tuollaiset kertomukset rohkaisevat.

      Tuo virsi on surullisen kaunis ja joskus niin kohti käyvä. Toivon ettei kukaan blogistani saa kuormaa. Elämässä kuitenkin on monta puolta ja vastakohtaisuuksia kuten ilo ja suru, onni ja onnettomuus. Mutta Jumala On! Ja Hän on yli kaiken rakkaus ja armo.

      Liked by 1 henkilö

  2. Virpi. Hyvin tuossa luettelet nuo asiat jotka saavat rakkauden toteutumisen ihmissuhteissa vaikeaksi, joskus mahdottomaksi. Kuinka paljon surua rakkaudettomuus tuottaakaan. Sitä suuremmalla syyllä ihailen ihmisiä jotka tekevät hyvää silloinkin kun eivät voi odottaakaan mitään palkintoa/vastapalvelusta. Tuossa tarinassa oli onnellinen loppu, mutta aina ei ole. Nykyihmisen on vaikea olla epäitsekäs, siihen ei enää opeteta eikä rohkaista, päinvastoin.

    Kuinka paljon maailmassa onkaan surua yksinäisyydenkin tähden. Miten kertomuksen miehenkin olisi käynyt elleivät nämä hyvät, ystäviksi heittäytyneet, ”veljet” olisi asettuneet olemaan hänen rinnallaan. Olisipa meillä kaikilla edes yksi uskollinen ystävä kaikissa vaiheissamme.

    Aina ei riitä se että Jumala rakastaa. Sanoohan Hän itsekin ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Opetuslapsetkin kulkivat kaksittain. Ihminen tarvitsee myös toista ihmistä.
    Ehkä meistäkin moni kirjoittaa täällä ystävystyäkseen jonkun kanssa. Ja onhan meitä täällä, ystäviä :) !

    Liked by 1 henkilö

  3. Niinpä Tuulikki, osata/saada/voida olla viesti Jeesuksesta sen sijaan että kertoisi pelkästään.

    Tuossa kolmen miehen tapauksessa oli rinnallekulkemista ja rinnalla olijat rukoilivat. Heillä oli taito levätä Jeesuksessa ja toisaalta alttius palvella, eikä Jeesusta estä uskomme tai epäuskomme hetket siltä, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuu. Tuota luottamusta tarvitsen ainakin itse:luottamusta siihen, että Kristus on taidollinen salatusti kirkastumaan, vaikka en pyrkimällä pyrkisi suorittaen tekemään Häntä toiselle tykö. Että ihan epävarmassa tai osaamattomassa läsnäolossanikin Hän on täysin voimallinen.

    ”Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.”

    Liked by 1 henkilö

  4. Teot puhuvat usein väkevämmin kuin sanat ja sanojahan tässä maailmassa riittää, turhuuteen asti.
    Sinä Virpi olet taitava näissä kommenteissasi, niitä on ilo lukea, olet viisas ja selkeäsanainen. Iloitsen sinusta, toivoisin että muutkin lukisivat näitä(kin) ja kommentoisivat, yleisemminkin, ahkerasti!
    On kiva saada palautetta omiinkin kommentointeihin, syntyy tarpeellista keskustelua. Voi olla etteivät kaikki sitä kaipaakaan, jos elämässä on paljon jo muutenkin puhetta ja kanssakäymistä.
    Kiitos sinulle Virpi joka jaksat! :) minuakin! Välittämisesi välittyy ja rohkaisee varmaan kaikkia joille kommenttejasi uskollisesti ja ajatuksella kirjoittelet.

    Tykkää

  5. Sanoja maailmassa tosiaan piisaa ja kaikenlaisia luku- ja kirjoitusalustojakin.
    Tämä on kyllä parhaastta päästä :). Minulle on tästä tullut keidas. Kun työelämässä on aika hektistä, on keidashetki kotona istua lukemaan Kristusperhelläisten ajatuksia.
    Usein täältä tulee virike lähteä jotakin Raamatusta etsimään tai Raamatusta virike kirjoittaa jotakin tänne. Ja kyllä avartaa syventyä toisen ihmisen ajatus- ja kokemusmaailmaan.

    Minua on parin viikon ajan Wislöffin kirjan myötä puhutellut psalmi 84.
    Koen, että kristittyjen yhteydessä, jota nykyaikana voi kokea näin netissäkin, ollaan jollakin tapaa siellä Herran esipihoilla.

    Pyhiinvaeltajan laulu

    2 Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi,
    Herra Sebaot!
    3 Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.
    4 Herra Sebaot,
    minun kuninkaani ja Jumalani!
    Sinun alttarisi luota
    on varpunenkin löytänyt kodin,
    pääskynen pesäpaikan,
    jossa se kasvattaa poikasensa.
    5 Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati. (sela)
    6 Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
    ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
    7 Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
    sinne puhkeaa virvoittava lähde,
    ja sade antaa heille siunauksensa.
    8 Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
    9 Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni,
    älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala! (sela)
    10 Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen!
    11 Parempi on päivä sinun esipihoissasi
    kuin tuhat päivää muualla.
    Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella
    kuin asun jumalattomien katon alla.
    12 Herra Jumala on aurinko ja kilpi,
    hän lahjoittaa meille armon ja kunnian.
    Hän ei kiellä hyvyyttään
    niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti.
    13 Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!

    Liked by 1 henkilö

    • Virpi. Tämäkin psalmi on tuttu ja rakas ja sen takia, vertailun vuoksi laitan sen tähän siinä muodossa kuin olen sen itse oppinut :) kertaus on muutenkin opintojen äiti.

      Hurskaan matkamiehen ikävä Herran esikartanoihin!

      Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää jumalaa kohti. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee, sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
      Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela
      Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!
      Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat ne lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen, Siionissa.
      Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela Jumala meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja. Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.
      Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.

      Herra, Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!

      Aamen! Kuinka totta tämä onkaan joka ikinen sana. Totuuden lähde joka pulppuaa siunaavaa vettä joka ei lopu eikä koskaan muuksi muutu. Jumalalle kiitos!

      Liked by 1 henkilö

  6. Niin olemme ihmeiden uskon tiellä Herran seurassa ja meillä jokaisella on varmaan ihmeitä kerrottavana ja monet kokemukset kun Pyhä Henki koskettaa ja täyttää ja olemme kuin unta näkeväiset ja iloisia ja muuttuneita parammaksi voimakkaassa Pyhän Hengen voiman alla ja tulkoon tämä lahja jokaiselle siskole ja veljelle saada kokea voimaa ja iloa on tervetullut yli koko Suomen Siionin ja pelastakoon Herra Suomesta monta ihmistä ,kiitos ja siunausta,keijo

    Liked by 1 henkilö

  7. Keijo. On ihanaa että rakastava Jumala vaikuttaa meissä sekä tahtomista että tekemistä, ilman Häntä emme voi mitään tehdä sellaista joka saisi minkäänlaista ihmettä aikaan. Ja suurin niistä on rakkaus! Rakkaus palvelee itseään korottamatta ja miettimättä mitä minä tästä saan. Rakkaus meissä on Jumalan suuri ihme ja lahja. Jeesus rakasti meitä niin paljon että antoi henkensä puolestamme että me saisimme iankaikkisen elämän Jumalan Valtakunnassa. Kiitos Jumalalle pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa!
    Siunausta sinulle Keijo.

    Tykkää

  8. Tänään ajattelin vielä tuota blogitekstiä, josta lähdit liikkeelle. Mietin, kuinka ihmeellinen asia on se, että Sana sanoo heikkoudessamme Jumalan olevan vahva.
    Siinä on valtava vapaus ja vapautus monelle, joka on vaikkapa jonkun läheisensä kohdalla yrittänyt
    kuka minkäkin asian suhteen kaikkensa,uupunut ja ehkä turhautunut. Uskallammekohan edes kuvitella ja ajatella, kuinka iso lupa meillä on jättää asioita heikkoina Herran haltuun. Voimattomuus on minusta eri asia kuin laiskuus. Se on ennemminkin sellaista kysymysmerkkinä olemista ja kädet auki olemista. Kaikki konstit on käytötte,pelimerkit pelattu ja rukoukset huokailtu.
    Apostoli taisi siinä kohtaa alkaa kiittää ja ylistää vankilassa:)

    Tykkää

  9. Nykyihminen taitaa aika paljon ajatella kaikessa itseään, tahtomattaankin? Mikä lepo se olisikaan kun voisi täysin unohtaa tekemisensä ja olla kuin lapsi joka vain rientää leikistä toiseen murehtimatta, huolehtimatta. Me murehdimme paljon, haluaisimme nähdä vastauksia. Tässä kertomuksessa nuo miehet olivat vain yksinkertaisesti ystäviä yrittämättä mitään muuta, näin käsitän. Ja Herra piti huolen kaikesta muusta.

    Alan olla lopussa tuota Matteuksen evankeliumin selitysteosta ja siinäkin sanottiin jotain tärkeää vapaudesta johon Jeesus meidät vapauttaa. Sitä en tähän laita koska se vaatisi taas aika monta riviä lisää tähän kommentin palautteeseen :) !

    Elleivät apostolit olisi niin syvästi ymmärtäneet tuota heikkona vahva olemista ja Jeesuksen voimaa ja todellisuutta kaiken yli eivät he olisi voineet kiittää ja ylistää niin toivottomalta näyttävässä (ja olevassa) tilanteessaan.

    Minusta tuntuu että me emme oikeastaan voi edes ymmärtää kuinka elävänä heillä todellisuus Jeesuksen Jumaluudesta ja Kaikkivaltiudesta oli.
    Itse kaipaan palavuutta, tulta sisimpääni, niin että kaikki mikä ei ole Herrasta ja jarruttaa, taas palaisi sille kuuluvaan arvoonsa.

    Auta Herra, tee uudeksi jälleen, kosketa Hengelläsi!
    Kosketa minua Henki, kosketa Kirkkaus!
    Ja ystäviäni myös! Kiitos Jeesus että sen teet.

    Tykkää

  10. En löytänyt tuota alkuperäistekstiä, joten sen pohjalta en voi kommentoida.
    Tämä rakastaminen ei ole ihan perille asti ymmärrety käsite. Me puhumme termeistä, laki, armo ja rakkaus. Ne ovat niitä heliseviä kulkusia ja kiliseviä kaskia, jotka eivät koskaan ole muuttuneet ihmisen mielessä verbeiksi.

    Tässä kohdin niiden lopputulosta voitaisiin kuitenkin tarkastella verbinä. Jeesus armahti ja käski armahtaa. Se on verbi, joka täytäntöön pantuna saa aikaan noita tekoja mistä Jeesus antoi itse mallin. Joh 8 luvun alusta voidaan lukea esimerkki. Amahtaminen tarkoitti, että nainen ei saanut tuomiota. Jeesus kirjoitti hiekkaan nostamatta katsettaan syyttäjiin, koska hän ei halunnut nostaa syyttävä katsetta edes heihin, vaan armahti kokonaan molempia osapuolia.

    Tästä syystä itse käyttäisin rakastamisn tilalla sanaa armahtakaa. Kirkossa ennen synninpäästöä ja ehtoollista seurakunta pyytää : Oi Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnin, armahda meitä, armahda meitä x 2. Tässä termi on oikein käytettynä. Viitaukset syyttäjät ja syytetyt lähtivät pois vapaina, armahdettuina. Vapaus antaa Jumalan rauhan. Jopiksi pyydetäänkin: Anne meille rauha.

    Itsensä kanssa sovussa, oman armon tarpeen jatkuvasti tiedostava ihminen ei niin helpolla kävele avun tarvitsijoiden ohi. Hän käsittää miten on vapautettu ja armahdettu. Tämä rakkaus sana mielletään intiimiksi ja sitä on vaikea pukea sellaiseksi verbiksi, millaoseksi Jeesus sen tarkoitti.

    Armahtakaa…….

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s