Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Matkalle lähtö

11 kommenttia

1.

En ole koskaan kirjoittanut itsestäni todistusta tai miten asia kuuluisi ilmaista? En ole siis julkisesti koonnut ajatuksiani kokoon siitä miten minusta on tullut Jeesuksen seuraaja, sillä enhän minä ole itse oikeastaan tehnyt aloitetta koko asiaan. Siksi ajattelin tehdä matkan ja purkaa muistojani pala kerrallaan.

Kaikki on alkanut kotoa, äidin sylistä ja äidin harteilta. Muistan miten äiti kantoi minua olkapäillään. Sieltä minä kahareisin istuen ihmettelin maailmaa ja tunsin itseni suureksi. Varhainen lapsuus on mielessäni kuin lämmin peitto, jonka äiti, joka ilta asetteli ylleni. Iltaan kuului aina iltarukous jonka me pojat luimme yhteen ääneen ja myöhemmin kuoroon liittyi pikkusisko.

Levolle lasken, Luojani,
armias ole suojani.
Jos sijaltain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi.
Aamen

Rukouksen päätteeksi siunasime ääneen kaikki ihmiset, jotka vain muistimme.

Isän osallistuminen iltatouhuihin oli aina juhlahetki, koska silloin luettiin iltarukouksena  Isä Meidän-rukous, siinä rukouksessa tuntui olevan jotain mahtavaa. Isä myös peitteli aivan omalla tavallaan, se antoi jostain syytä valtavan turvallisuuden tunteen.Niinä iltoina ei sängynalus möröt hiippaileet kamarissa jossa koko perhe nukkui.

Nuo varhaislapsuuden iltahetket rukouksineen ja jutusteluineen kylvivät siemenen, joka kasvaa yhä. Nykyoloihin verrattuna elämä ulkovessoineen ja puuhelloineen olivat karut. Mutta joka ilta, olipa päivä ollut millainen tahansa, päättyi Taivaan isän luo ja se loi turvallisuutta ja jatkuvuuden tunnetta. En muista, että olisin koskaan pelännyt kuolemaa lapsena.

Me suomalaiset olemme hukanneet jotain lapsuudesta. Emme ole osanneet siirtää sitä kaikkein turvallisinta asiaa, lohduttavaa kuvaa Jumalasta rakastavana Isänä lapsillemme. Juuri sitä iltarukous merkitsee pienelle ihmiselle. Taivaan Isä ja omat vanhempani olivat oman elämäni sankareita, koska he yhdessä kykenivät murtamaan pelon muurit pienen pojan sydämestä silloin kun maailma ahdisti. Sydämeeni oli kylvetty luottamus Jumalaan ja myöhemmin tuohon hyvin kynnettyyn maahan kasvoi Viinipuu johon minut oksastettiin kiinni.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

11 thoughts on “Matkalle lähtö

  1. Kaunis uskontunnustus ja tunnustus vanhemmillesi myös siitä, että hoitivat leiviskäänsä hyvin.

    Liked by 2 people

  2. Minä olen miettinyt ihan samaa, mitä sanoisin jos joku kysyisi ?
    On vaikea kun on kasvanut uskovassa perheessä eritellä mikä on
    mihin lopulta johtanut.

    Minun kohdallani se on ollut summa summarum.

    Tänä päivänä yhdyn 4 v.Pepin/lapsenlapseni yksinkertaiseen iltarukoukseen:
    ”Jumala mä rakastan sua niin paljon, niin paljon ”hyvää yötä”.

    Liked by 1 henkilö

    • Niin Ajattelin kertoa sen minkä muistan muutaman blogin paloina. Tämä on varhaisin muistikuva ja iltarukous oli niin tärkeä että uni ei tullut jos sitä ei luettu. Veljien kanssa huudettiin sängystä ”iltarukous!” jos vanhempiaei näkynyt ajoissa.

      Liked by 2 people

      • Tapio. Taitaa olla suomalaisten lasten yhteinen rukous ollut menneinä aikoina tuo ”levolle lasken Luojani”.
        Meillä iltarukoukset opetti Isä. Äidin en muista, töiden raskauttamana, meitä rukoiluttaneen, voin olla väärässäkin.? Se minusta oli mahtavaa kun ensin opetettiin tuo ensimmäinen ja iän kasvaessa seuraavana Herran siunaus ja lopuksi Isä Meidän. Meitä oli viisi opetettavaa.

        Itse opetin omalleni myös iltarukoilemisen. Mieheni ei sellaisesta pitänyt. Hän oli kuitenkin paljon, varsinkin iltaisin, pois kotoa ja niinpä pikku-Minna oppi tarvitsemaan tuota ”levolle lasken Luojani, armias ole suojani” rukousta.

        Eräänä iltana emme olleetkaan kaksin. Nukuimme kaikki samassa huoneessa ja kun menin sänkyyn kuului pieni ääni:” äiti iltalukous”? Yritin sanoa että käydään nyt vaan nukkumaan, toisen kerran sitten. Vastaus itkuisella äänellä:” äiti, iltalukous”! Mahdollisia seurauksia peljäten nousin, menin lapsen vuoteen reunalle ja hiljaisella äänellä rukoilimme.
        Ihme tapahtui, lapsi sai rauhan ja minä säästyin kaikilta ikävyyksiltä sillä kertaa. Muistan sen aina ja ylistän Jumalaa siitä että Hän on suojellut ja varjellut meitä kaikissa olosuhteissamme, ja tänä päivänä iltarukoukset saavat kantaa hedelmää minun lapsessani!

        Liked by 1 henkilö

  3. Tapio

    Yksi muisto omasta lapsuuden muistojeni joukosta on juuri tuo ”levolle lasken luojani—”, ja ainoa joka on säilynyt toimivana tänne asti. Tuo kirjoittamasi ” elämä ulkovessoineen ja puuhelloineen olivat karut.” on kuin yksi yhteen noista Lapin pitäjän Rohdaisten kylän pieneen mökkiin liittyvistä lapsuudenmuistoistani.

    Ja muuten vielä, mielestäni parempi tapa ”päättää päivänsä” on tehdä se Levolle lasken Luojani – iltarukouksella, kuin eräällä taannoisella melko äkkiä poisvedetyllä K-kaupan mainoksella ”päätä päiväsi K-kahvilla!”

    Liked by 1 henkilö

  4. Elämä on tavallaan matka. ”Maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” Matkalla on jokin tarkoitus; tiedostaa sen taikka ei. Matkalle lähtö on tavallaan hyvin tulkinnanvarainen ilmaisu. Mistä lähtö alkaa ja mihin matka päättyy, vai päättyykö se milloinkaan.

    Oman matkan lasken alkaneen jo vuosikymmeniä ennen mihinkään uskoon tuloa. Virstanpylväitä tässä vaelluksessa olivat tavallaan nuoruudessa amerikkalaisen beat-kirjailijan Jack Kerouacin ”On the Road” ja ranskalaisen runoilijan Charles Baudelairen Pahan kukkia.

    Vai onko matkalle lähtö ajoitettava uskoontuloon ja elämänsä luovuttamisprosessiin Jeesukselle? Jotkut osaavat sanoa aivan tarkkaankin, milloin Pyhä Henki laskeutui hänen elämäänsä. Harvemman olen kuullut kertovan milloin se Pyhä Henki lähti pois omasta arkielämästä. Monet jopa pelkäävät lähestyä tätä problematiikkaa.

    Tuulikki kertoi läheisessä kommentissaan elämän tiestä ja Elämän Tiestä. Nämä ovat vaelluksen eri vaiheita, ihmisen elämää molemmat. Lyhyesti totean tässä Jeesuksenkin Elämän Tien alkaneen tavallaan Kirkastusvuorelta, vaikka oma merkityksensä oli myös Hänen elämän tiellään ennen sitä.

    Liked by 2 people

    • Niilo

      Retorinen, tai kai paremminkin sellaiseksi ymmärrettävä kysymyksesi ” Mistä lähtö alkaa ja mihin matka päättyy, vai päättyykö se milloinkaan.”

      Heti kättelyssä. Ei minulla mitään vastauksia ole, mutta pohtinut asiaa olen ja niistä bittiavaruuteenkin kirjoittanut, joista lyhyehkö otanta.

      Kysymyksesi kun on enemmän kuin summittaisen hutaisun arvoinen.

      Kuuntelin tässä jokin aika sitten, Radio Deitä – vakioasemamme kun on. Ohjelmassa, jonka teemanimeä en muista, eräs naissoittaja kertoi pienen lapsensa kysyneen häneltä suurin piirtein näin: ”äiti, missä minä olin silloin, kun en vielä ollut sinun masussasi”, johon soittaja sanoi vastanneensa, ”sinä olit silloin vielä Jumalan luona”, johon vastaukseen lapsi oli soittajan mukaan tyytynyt.

      Tästähän saa sellaisen kuvan, että Jumalalla olisi tykönään varastossa valmiita sieluja, jotka Hän lähettäisi liikkeelle havaittuaan, että ahaa, tuollapa näytetään oltavan ”lapsentekopuuhissa”.
      No näinhän ei ole, mutta miten kenties sitten?

      Mitähän Raamatussa sanotaan sielusta?

      Ensimmäinen sielu syntyi, kun: ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1.Moos. 2:7)

      Raamattu liittää sielun vereen: ” Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on” (1.Moos.9:4).-”Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.” (3.Moos. 17:11) ”Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.” (3.Moos.17:14) ”Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa.” (5.Moos. 12:23)

      Tuo näkemys o n mielestäni sen aikaisen tietämyksen mukainen. Kun eläimen tai ihmisen veri vuoti ns. kuiviin, se oli yhtä kuin henki pois, eli objekti oli kuollut!

      Mutta milloinka se, siis ihmisen sielu, syntyy?

      Syntyykö sielu silloin, kun lapsi synnyttyään ensimmäisen kerran vetää henkeään? Ei, vaikka elävänä syntynyttä mutta heti synnyttyään kuollutta lasta, jota ei ole ehditty hätäkastaa, ei tietääkseni hautaan siunatakaan.

      Syntyykö sielu silloin, kun sikiön sydän lyö ensi lyöntinsä? Käsittääkseni ei, koska sikiö on elävä joskaan ei käsittääkseni varsinaisesti vielä olento jo ennen sen sydämen ensi lyöntiä.

      Syntyykö sielu silloin, kun munasolu ja siittiösolu sulautuvat toisiinsa eli munasolu hedelmöittyy?
      Miten on, sehän, siis hedelmöittynyt munasolu eli alkio on jo elävä, joskaan ei kai sitä oikein yksilöksi voi vielä sanoa, tai toisaalta, miksi ei? Hedelmöittyneessä ja siis elävässä munasolussahan on 46 kromosomia, joita ”itsenäisessä” muna- ja siittiösolussa on kummassakin 23

      Vielä itsenäisillä, vaikkakin elävillä mutta ei vielä toisiinsa yhtyneillä siittiö- ja munasoluilla ei kuitenkaan voine olla omaa itsenäistä ”sielunpuolikasta”?

      Vähän sielun elämästä, huomaa, ei sielunelämästä!
      Raamattu liittää sieluun aika paljon ominaisuuksia eli naputan taas sormilla suuremmilla:

      Sielu l ä h t e e ja p a l a a: ”Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: ”Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin.” Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.” (1.Kun. 17:21-22)

      Sielu e l ä ä: ”Ja Elia sanoi Elisalle: ”Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Beeteliin asti.” Mutta Elisa vastasi: ”Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua.” Ja he menivät Beeteliin” (2.Kun. 2:2)

      Sielu m u r e h t i i : ” Tultuaan vuorelle Jumalan miehen tykö hän tarttui hänen jalkoihinsa. Niin Geehasi ast ui esiin työntääkseen hänet pois. Mutta Jumalan mies sanoi: ”Jätä hänet rauhaan, sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja Herra on salannut sen minulta eikä ole ilmoittanut sitä minulle.” ” (2.Kun. 4:27)

      Sielulla on t a h t o: ”Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka. ” (Job 6:7) Sielu on Jumalan kädessä: ”hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?” (Job 12:10)

      Sielu s ä ä l i i: ”Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää? ” (Job30:25)

      Sielu on p e l ä s t y n y t: ”ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan? ” (Ps.6:4)

      Sielu r i e m u i t s e e: ” Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.” (Ps.16:9)

      Sielu j a n o a a J u m a l a a: ” Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.” (Ps.42:2)

      Sielu i t k e e: ” Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.” (Ps.119:28)

      Sielu y l i s t ä ä: ” Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa.” Sielu k a u h i s t u u: ” Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: ” (Sananl. 6:16)

      Sielu h i m o i t s e e ” sielu himoitsee pahaa, lähimmäinen ei saa armoa hänen silmiensä edessä.” (Sananl.21:10)

      Sielu r a k a s t a a: ” Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin, mutta en löytänyt häntä.” (Kork.v. 3:1)

      Sielu i k ä v ö i: ” Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee. ” (Jes.26:8) Sielu on Jumalan tekemä: ” Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen.” (Jes.57:16)

      Sielu v a h i n g o i t t u u: ” Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?” (Matt.16:26)

      Mutta ELÄÄKÖ kerran syntynyt sielu IANKAIKKISESTI?

      Minun Raamatusta saamani käsityksen mukaan vain ne sielut välttävät lopullisen kuoleman, jotka mahtuvat Jeesuksen Kristuksen ns. ylimmäispapillisen rukouksen tämän kohdan sisälle ” Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: ”Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän a n t a i s i i a n k a i k k i s e n e l ä m ä n kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

      Lopputapahtumia näkemykseni mukaan sielun osalta:

      Ylösnousemus tapahtuu kahdessa vaiheessa.

      1. vaihe:
      ” M u u t k u o l l e e t e i v ä t vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” (Ilm.20: 5-6(

      2. vaihe:
      ” Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,” (Ilm. 20:7)
      Sanaparia toinen ylösnousemus en sanatarkasti Raamatusta löytänyt, mutta sen tapahtuminen käy selvästi ilmi noista raamatun kohdista.

      Ja viimeiseksi varsinainen teema, eli sielun iankaikkisuus. Sielu siis syntyy ja nyt oma näkemykseni: Se joko elää iankaikkisesti t a i k u o l e e

      Loppupäätelmäni:

      Helvetissä olosta on ties kuinka monen kirjoittajan toinen toistaan kauheampia kuvauksia siitä, minkälaisissa oloissa siellä elävät sielut joutuvat elämään.

      Mutta. Jumala joka on luonut kaiken, myös matematiikan säännöt ja mm. niihin kuuluvan logiikan.
      Kuka siis kiusaisi helvetissä olijoita, sillä ” Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.”?

      Eli mitä logiikkaa olisi tässä?:

      Jumala jättäisi ainoan jonkinlaista valtaa omaavan vastustajansa, perkeleen, eloon seuraajineen, jolloin Hän, Jumala, ikäänkuin sanoisi perkeleelle ”no mene nyt joukkoinesi sinne helvettiin, niin saat, kenenkään enää yrittämättä estää sinua, kiusata niitä niin maan perusteellisesti!

      Tykkää

      • Lyhyesti, Omasta matkastanihan minä lähinnä. Niinkuin totesinkin, matka alku on hyvin tulkinnan varainen, samoin sen loppu. Joidenkin matka alkaa alkuräjähdyksestä ja päättyy mustaan aukkoon.

        Liked by 1 henkilö

  5. Upeaa pohdintaa Niilo! Olemme löytäneet – ainakin – yhden yhteisen tekijän omissa elämissämme, Inspiroivien Sanojen lisäksi ! Ihanaa löytää uutta näkökulmaa omiin pohdintoihinsa. Kiitos! :)

    Minusta aika järkyttävä, mutta tosi on tuo ”Harvemman olen kuullut kertovan milloin se Pyhä Henki lähti pois omasta arkielämästä.”?
    Tässä olisi aihetta pohtimiseen, esim. milloin ihminen saa Pyhän Hengen, voiko Hän poistua ihmisestä kokonaan vai vain ajaksi ja milloin Hän tulee ja millä tavalla takaisin.
    Eri kirkot opettanevat eri tavalla, Raamattu Sanallaan ja Vapaat seurakunnat omalla tavallaan.
    Minullakin oma näkemykseni/kokemukseni josta olen sen verran varma kuin ihmisenä voin olla, sen mukaan kuin Raamattua ymmärrän?!

    Tykkää

  6. Niin, Tuulikki. Omassa uskossa on paras elää. Se Elämä löytyy ehkä parhaiten ja varmemmin siitä, vaikka uuttakin on aina tarjolla. Kun olemme löytäneet Elämän talon monine persoonallisine huoneineen, on syytä korostaa, ettei mitään jo käytyä huonetta ole syytä unohtaa. Se Elämä voi saada jälkeenpäinkin vahvistusta huoneesta, jossa oli vain elämä. Tämä tuli mieleeni tuota Virpinkin Job-tekstiä lukiessani, mutta jäi pukematta sanoiksi.

    Liked by 2 people

    • Kiitos Niilo.
      Viisaita sanoja.

      Ainakin sen olen oppinut että en kysele ihmisiltä mitä mieltä minun pitäisi olla uskossani, enkä heitä kumarra.
      Yritän kuunnella Pyhän Hengen ääntä, sekä sisimmässäni että kuulevin korvin, uskoen ja luottaen siihen että Jumala puhuu. Hän puhuu monin tavoin, Raamatun sanoin.

      Jälkeeni jättämistä huoneista olen oppinut kiitollisuuden ja Jumalan käsittämättömän suuruuden tähän Varsinaiseen Elämään. Tähän joka ei lakkaa ihmetyttämästä, tähän joka on enemmän kuin mikään!
      Tähän jota ei voita mikään ja tähän joka takaa Ikuisen Elämän Hänen luonaan joka on niin rakastanut maailmaa että antoi henkensä ettei yksikään joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen.
      Hän, Suuri Jumala, joka ainoana pystyy asumaan – ja haluaa asua heikossakin Talossa. Talossa jossa on salatun surun Hiljainen huone. – Matkalla ollaan, niin kuin blogisti Tapiokin, Isän kotiin, Valtakuntaan, joka on kirkkautta täynnä ja jossa on ehjiä, uusia huoneita jokaiselle.
      – Rauhaa, iloa ja rakkautta.
      Ihana päämäärä Tien Kulkijoille.

      Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s