–Kun katson käsiäsi, näen kuinka laitat kädelläsi kiviä pussiin. Niin eihän tässä mielikuvassa ole mitään järkeä, mutta sanonpa silti, kertoo nainen toiselle, joka on istunut hiljaa rukoiltavana. Toisen naisen ilme kirkastuu ja nauraa sanoen, -Huomenna teemme lasten kanssa pienet pussit lahjaksi isälle ja pussiin laitetaan kymmenen pientä kiveä. Kivet ja materiaalit on jo valmiina. Naisten ilmeet kertovat kaiken.

---

-Tuntematon nuori tyttö, joka oli ensimmäistä kertaa mukana rukoilemassa ja kuuntelemassa mitä Pyhä Henki puhuu, katsoo minua hieman nolona samalla kun hän sanoo, -ett mulle tulee vaan mieleen kaksi sanaa, juoksee kevyesti, ja näin silmissäni jalat, jotka juoksevat asfaltilla. Nuoren tytön silmät laajenevat kun kerron harrastavani juoksua ja edellisenä päivänä olin juossut kevään ensimmäisen asfalttilenkin ja nauttinut suunnattomasti siitä, miten kevyt oli askel ja ja miten kevyeltä juoksu tuntui pitkästä aikaa. 

---

-Ympärillä suhiseva ihmismassa häiritsi kun yritin hiljentyä. Puolisoni rukoili puolestani tuntemattoman naisen kanssa. Monta päivää olin pyöritellyt mielessäni omaa tarvettani puhua  ja pelkäsin että haluan vain itselleni huomiota. Minua vaivasi  se, mitä perheeni ja vaimo tuumaa siitä että olen tilaisuuksissa yhä useammin puhujan paikalla. En ollut kuitenkaan maininnut huolestani kenellekkään. En osannut ottaa asiaa esille. Kuuntelevan rukouksen harjoituksessa ollaan yleensä vieraiden ihmisten kanssa ja nyt kun vaimoni oli mukana, odotin että saisin korkeintaan Isällisiä ohjeita olla parempi isä tai jotain muuta epämääräistä ja siksi vaimoni sanat tai se ainoa asia joka hänelle oli noussut mieleen sai minut pois tolaltani.

PUHU! oli ainoa sana, joka oli noussut vaimolleni mieleen. Miten odottamaton sana annettavaksi miehelle, joka puhuu kuin ruuneperi aina kun vaan voi. Itselläni purkautui monen päivän tuska ja pohdinta itkuna. Jumala oli juuri ilmoittanut että puhu sinä poika, minä täytän kyllä suusi asialla. Älä murehdi sitä oletko liikaa äänessä. Puhu!

---

Kuunteleva rukous, tiedonsanat tai profetia, rakkaalla lapsella on monta nimeä. En ala tässä latelemaan raamatusta perusteita kuuntelevan rukouksen käytöstä seurakunnassa, vaan tuoda julki sen miten tarpeellisesta ja tärkeästä asiasta on kysymys.

Raamatun käsitys seurakunnasta rakentuu Pyhä hengen työlle. Pyhän hengen toiminta on ensisijaisesti Jeesuksen nimen kirkastamista. Kun taas katsomme, mikä on Jeesuksen julistuksen keskiössä, löydämme sieltä armon, joka johtaa meidät Jumalan valtakuntaan. Jeesuksen opetus tihkuu  Jumalan rakkautta ja se rakkaus on konkretisoituu toimintana ihmisten hyväksi.

Meidän elämässämme se merkitsee muutosta ja parannuksen tekoa. Uudestisyntymää kohti Jeesuksen kaltaisuutta.On hurjaa tajuta että tällainen epätäydellinen ja heikko ihminen voi olla Jumalan toiminnan välikappale, sillä opetuslapseus johon meidät kutsutaan on nimen omaan toimimista Jeesuksen käsinä ja jalkoina seurakunnassa ja maailmassa.

Jumalan äänen kuuleminen murtaa näkyvän ja näkymättömän maailman rajoja. Pyhän Hengen välityksellä Jumala haluaa lohduttaa, rakentaa ja kehoittaa omiaan liikkeelle. Kertomaan ilosanomaa eteenpäin niille jotka eivät vielä ole kohdanneet Jeesusta.

Tuo kehoitus ”Puhu!” merkitsi minulle paljon enemmän kuin mitä vaimoni saattoi kuvitella. Puheliaan miehen elämään sana tuntui istuvan itsestään selvänä asiana. Mutta itselleni tuo puheliasuus alkoi olla jo taakka.

Jaoin tämän kokemuksen opettaessani Majatalo-illassamme kuuntelevasta rukouksesta. Kun  ”harjoittelimme” tätä ja kysyin jälkeenpäin, kuinka moni koki saaneensa Jumalalta rohkaisua ja lohdutusta, lähes kaikki yli 70 ihmistä nostivat kätensä. Jälkeenpäin sain kuulla, että ensimmäisen kerranvuosikymmeniin  kirkossa ollut iäkäs  pariskunta, joka oli turvallisesti sivusta seurannut illan kulkua, ilmoittivat tulevansa uudestaan Majataloon sen hyvän ja turvallisen ilmapiirin takia.  Sanoma Jeesuksesta, joka yhä toimii oli saavuttanut maalinsa.