Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Sydämeni tulvii ihania sanoja

13 kommenttia

Nuoruudessani olin viikon verran testeissä joissa oli tutkittavana elämäni ja koulutukseni mahdollinen uusi suunta. Eli joko joku toinen ammatti tai korkeampi koulutus joka minulla oli. Testitulos oli hämmästyttävä, olin keskitasoa huomattavasti älykkäämpi ja voisin opiskella vaikka akateemikoksi asti? Hämmästynyt en ollut siitä että testien perusteella olin myös vahvasti luova ja verbaalisesti lahjakas. Mitä sitten tapahtui? Ei mitään erityistä, ei ollut rahaa mihinkään pidempään opiskeluun eikä aika ollut kohdallani enää ajankohtainen. Olin tehnyt elämänvalintoja jotka sitoivat minut silloisiin olosuhteisiini. Minusta ei siis tullut korkeakoulutettua. En puhuisi totta jos se ei olisi myöhempinä vuosina ollut kipeä ja harmittava asia, olen tyhmyydestäni todella kärsinyt. Muita en voi kuitenkaan syyttää kuin lapsellisuuttani ja vääriä valintojani.

Psalmissa, joka nyt on minulle niin ihana että luen sitä joka päivä uudestaan, sanotaan mm. :”Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan”. Jos en saanutkaan tohtorin hattua, sain pitää synnyin lahjana saamani  lapsellisen mielen. Pienen lapsen lailla olen herkästi tuntenut suurta nautintoa kaikesta mikä mielestäni on ollut kaunista ja ihmeellistä. Olen saanut pitää luovan mieleni vaikka vain vähän enää pystyn varsinaista tulosta saavuttamaan. Olen näinä päivinä ajatellut paljon Jumalan lapsilleen antamia lahjoja,  suurella riemulla ja kiitoksella.

Psalmin 145, joka nyt on se ihana, otsikko on ”Ylistäkää Herraa, kaikki luodut!” Kun itselleni luovuus on ollut taivaan lahja ja koitunut pelastukseksi monesta vaikeasta ja ahdistavasta elämän tilanteesta, niin samalla olen nähnyt Luojani uusin silmin. Luovuus on ihana pakko, se ei kysy saako se tulla se vaan tulee. Minä en, aloittaessani jotain tekemään, tiedä mikä on lopputulos ja kaiken aherruksen, jopa viikkoja kestäneen jälkeen, vasta näen mitä tuli.  Sisältö paljastuu sitten pikkuhiljaa ja saan kertoa itselleni mitä kuvasin.

Minulle kaikki taiteenalat ovat ihastuttavia usein liikutuksiin saakka. Samoin luonto ja eläimet herkistävät mieleni ja niin ovat tehneet lapsetkin. Tänään istuin hetken ulkona ja katselin panoraamaa jossa mahtavat moniväriset pilvet liikkuivat nopeasti muotoa ja värejä vaihdellen. Aika ajoin jostain kuviosta tuli taivas näkyviin ja sieltä kultaisen auringon valo. Näky oli kuin elokuvaa ja kuitenkin paljon enemmän kuin ihminen koskaan saa aikaan. Minä liikutuin ja ylistin mielessäni Häntä joka kaiken kauniin ja hyvän on luonut, ja jota edelleenkin ylläpitää meidän ihmisten tuhoyrityksistä huolimatta.

Ja minä ajattelin Jumalaa. Jos minussakin on luomisen syvä tarve ja halu jopa pakko tuloksesta riippumatta, kuinka suuri olikaan Jumalan halu ja pakko kaikesta huolimatta luoda ihminen, luomakunta, taivaat ja maa kaikkineen. Kuitenkin Hän tiesi mitä tuleman pitää mutta niin paljon Hän rakasti että otti riskin. Mutta ei sokeasti vaan tietäen että jonain päivänä Hän palauttaa kaiken alkuperäiseen tilaansa ja saa nauttia kättensä töistä iankaikkisesta iankaikkiseen yhdessä rakkaittensa kanssa. Kuinka Hyvä Hän onkaan! Kuinka suuri Hänen rakkautensa kaikkia luotujaan kohtaan! Kaikki mitä hänestä olen oppinut ymmärtämään, on vielä vähän, mutta silti enemmän kuin välillä jaksaisin kestääkään. Hän todellakin puhuu niin ihmeellisiä, ei välttämättä aina niin kuin kuullaan korvin, vaan sydämellä, silmillä ja kaikella kauniilla jonka ympärilläni aistin. Tämän blogin otsikko on psalmista 45 joka on rakkauslaulu vrt. korkea veisu/laulujen laulu.

Ennen kuin aloin kirjoittaa mieleeni tuli eräs nuoruuteni laulu josta pidin paljon ja pitkään. Kävin googlessa katsomassa vieläkö se elää, ja eläähän se. Laulu on Luis Armstrongin What a wonderful world!
Kaunis on Jumalan taivas ja maa, kaunista kaikki mikä on hänestä lähtöisin sillä kaikki minkä hän on tehnyt, on tehty suurella rakkaudella. Suuremmalla kuin kukaan ihminen voi ymmärtää.

”Minä laulan sinun kunniaasi, Jumalani, kuninkaani! Minä kiitän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti. Joka päivä minä sinua kiitän, minä ylistän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti. Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa.” Ps.145:1-3

Mainokset

13 thoughts on “Sydämeni tulvii ihania sanoja

  1. Tuulikki, tekstistäsi tulavahti jostakin syystä mieleeni Raamatun alkulehtien sanat: Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.
    Ehkä yksi suuri viisauden mitta on se, että osaa puntaroida elämäänsä, elämänkaartansa noin realistisesti, Jumalan edessä ja valaistuksessa.

    Liked by 2 people

  2. Kiitos Virpi.
    Tuo sinun blogisi kosketti koska pimeä alakulo meinasi imaista kitaansa minutkin jo joitain aikoja sitten ja minusta tuntui etten pääse valoon. Mutta, avasin Raamatun ja tuo psalmi 145 pysäytti.
    Kuinka totta Jumala onkaan, kuinka varma on hänen rakkautensa ja huolenpitonsa. Tajusin taas missä ihmisen ainoa pysyvä onni on!
    ”Minun onneni on olla Jumalaa lähellä” sanoo Sana. Silloinkin Hän on lähellä, aivan vieressä kun en häntä näe enkä tunne, kun olen elämän raskauttama ja taivas on tasaisen harmaa ja eloton.

    Ja yht´äkkiä valtavat myrskypilvet saavat vauhtia ja auringon kulta konkreettisesti loistaa pilvien raskaista raoista pieneen ihmiseen syksyn ja mielen synkeydessä ja tämä hetken lapsi saa kokea kuinka suuri ja ikuinen Jumala on.
    Ja ihminen saa olla pieni.
    Saa nähdä kuinka Jumala on kääntänyt pahankin ja kaiken tyhmyyden palvelemaan parasta. Niin siis on sittenkin hyvin niin kuin on ollut. Huonokin elämä kääntyy kirkkaudeksi.
    Niin kuin sanot, rakas ystävä, ”Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.” Hänessä on kaikki valo, pimeänkin keskellä, siis valoa kohti. Hän vetää puoleensa uskollisesti ja armosta. Kiitos Jumalalle.

    Liked by 2 people

  3. Jumala on tosiaankin antanut meille lahjaksi elämän. On upeaa, ettei hänen tarvitse perustella
    luomistöitään, hän vain ilmoittaa tehneensä tämän kaiken mitä ympärilämme näemme. Psalmisssa 33:6 todetaan: Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.
    Siinä on sekin hieno puoli, että me tiedämme ketä voimme kiittää kaikesta hyvästä elämässämme. Kirjassa raamatun punainen lanka todetaan. Meidän ei tarvitse laulaa ” elämälle kiitos” ilman osoitetta, voimme laulaa Jumalalle kiitos.

    Kaiken hän loi sanallaan ja samalla sanalla hän luo tyhjän, toivottoman elämän uudeksi.
    Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan Psalmi 19:8.

    Virpi kirjoittaa että alussa tuli luodun tuloksena valkeus, kuten raamattu kertoo. Ramattu kertoo, että lopuksi hän itse on oleva valo. Ilmestyskirjan 21:22, 23 toteaa, että Uusi Jerusalem ei tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa.

    Ei Psalmi 97:11-12 turhaan lupaa, että vanhurskaalle koittaa valkeus ja oikeamieliselle ilo.
    Iloitkaa Herrassa , te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä.

    Siispä: ”Sinulle kiitos Isä maan ja taivaan, on nimes suuri pyhä kallis aivan ja armos sun on vakaa määrätön, taivankin tähtein yli ääretön. Kiitos elämän lahjasta Isä ja siitä, että välillä myös nöyrrytät meitä muistamaan, että olemme maan tomua ja sinusta riippuvaisia.

    Liked by 2 people

  4. Raamatun punainen lanka, onko se Leif Nummelan kirjoittama, jos, niin olen sen lukenut minäkin:) .
    Nyt olen lukemassa, kohta lopussa, Pekka Eskelisen ”Kaikella on aikansa” ahaa elämyksiä saarnaajan kirjasta. Luvussa 21 hänellä on otsikkona Ihminen päättää Jumala säätää, siinä hän kirjoittaa mm. ..”että kohtalon ankarimpienkin iskujen takaa loistavat taivaallisen Isämme laupiaat kasvot jotka kertovat: ”Älä pelkää! Minä se olen”. Siksi Herran siunauksessakin sanotaan: Herra v a l a i s k o o n (alkutekstin mukaan) kasvonsa sinulle. Näin täytyy tapahtua, jotta näkisimme Jumalan kasvot kaikkien aikojen vaihteluiden takana.” Näin siis Eskelinen. Aikaisemminkin hän mainitsee tästä Herran kasvojen valosta.
    Kuinkahan ihmeellistä se valo sitten onkaan kun siihen valoon vaivalloisen matkamme jälkeen pääsemme. Kuinkahan monta kertaa ihminen eksyy ns. oman tahdon tielle ja sitä kautta monenlaiseen ahtauteen elämässään, mutta Jumala ei salli meidän kaatua vaikka horjahtaisimmekin, kyllä Hän ohjaa oikealle tielle ”nimensä tähden”.
    Laupias ja armahtavainen on Herra – ja suuri armossa.
    Kiitos Katri kommentistasi.

    Liked by 1 henkilö

  5. Kirja on Leif Nummelan kirjoittama ja tekstisi oli aivan mahtava.

    Tykkää

    • Katri. Täältä marginaalin marginaalista kirjoittelen, kiitos rohkaisevista sanoistasi.
      Kun ihmisten taustoja ei tunne voi olla vaikea ymmärtää miltä pohjalta ja miksi kukin kirjoittaa niin kuin kirjoittaa. Itse jätän paljon sanomatta vaikka näyttäisikin siltä että sanon kaiken. Ei kaiken sanominen olisi näissä puitteissa mahdollistakaan.

      Se aika jonka olen elänyt on tänä päivänä niin kokonaan toisenlainen kuin oli joskus ehkä 45-50 vuotta sitten. Muutos on ollut aivan käsittämätön, enkä minä oikeastaan enää viihdy tässä maailmassa vaikka tämä maailma on, vieläkin, niin äärettömän kaunis.

      Minun lapsuudessani ja nuoruudessani yleisesti ajateltiin että vammaisia ihmisiä ei kannattaisi kouluttaa koska me emme kuitenkaan työllistyisi. Asenteet olivat todella syrjiviä. Sen tähden oli aikamoista että sain kuitenkin muutamia mahdollisuuksia. Itse asiassa blogissa en kertonut että olin tuon testin jälkeen pari vuotta (aikuis)opiskelemassa, mutta sitten olin pakotettu keskeyttämään, hyvin vaikeissa olosuhteissa.

      Töissä olin kyllä 40 ikävuoteeni asti kunnes kunto romahti ja jouduin/pääsin työkyvyttömyys eläkkeelle. Itse koen kuitenkin että olen ollut töissä näihin päiviin saakka ja olen edelleenkin.
      Tuo on siis arkea, mutta ellen olisi joutunut elämään erittäin vaikeita vaiheita elämässäni en tiedä olisinko koskaan joutunut niin täydellisesti Jumalan varaan kuin sitten 27 vuotiaana jouduin. Ja kiitos siitä, sanon kuten Paavali että kaiken luen pelkäksi roskaksi tuon ”Ylen kalliin Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla”!!!

      Olen onnellinen, mutta onnea ei tuo tämä maailma vaan tietoisuus siitä että nimeni on taivaan kirjoissa ja saan odottaa Vapahtajaani rakkaudella ja turvallisin mielin. Toivoisin että niin olisi kaikkien muidenkin ihmisten kohdalla.
      Siunatkoon Sinua rakas Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus!

      Tykkää

  6. Elämä on täynnä uusia kokemuksia ja ja joskus valintoja ja mielipiteitä ja myös epäuskokin on yleistä ja minun ilona on psalmit raamatussa ja myös minun aarteeni ja kiitos aihe Jumalalalle ,kun lukee noita kuolemattomia sanoja jossa on voimaa jokaiselle päivälle ja ravinto osa siulun ja hengen alueella ,kiitos ja siunausta,keijo

    Liked by 2 people

  7. Tuulikki, tunnen tuskasi! Minä kävin kymmenkunta vuotta sitten samanlaisissa tutkimuksissa. Sain samansuuntaiset tulokset: tavallista lahjakkaampi useimmissa testatuissa asioissa, luova ja harkitseva. Minä olen saanut opiskella. On oikein akateeminen jatkotutkintokin. Alani vain on väärä: se ei enää työllistä. Alan työpaikkojen määrä ei ole lisääntynyt, eikä se varsinkaan ole lisääntynyt suhteessa alalle koulutettujen määrään. Minä olen katunut väärää valintaani. Olisin voinut pyrkiä jollekin alalle, jonka tiesin varmasti työllistävän. Sittempi tuskittelu ja asian tutkiminen on osoittanut, että koulutukseni on yksi parhaiten kykyjäni vastaavista. Olen vain hävinnyt jo kauan sitten kilpailun alan työpaikoista. Nyt tehdään sitten töitä, joilla on kyllä arvonsa, mutta jotka ovat lähinnä hanttihommia verrattuna niihin töihin, joista aikanaan unelmoin ja joita varten kouluttauduin.

    Tohtorinhattu on minultakin suorittamatta. Lisuri on, ja väitöskirjaakin kohtalainen palanen. Vaan masennus ja turhautuminen on vienyt motivaation. Luomisen pakko silti on minullakin. Sitä varten minulla on lukuisia harrastuksia, joiden parissa puuhaan vaihtelevalla innolla. Masennus ja turhautuminenkaan ei ole vienyt minulta luomisen halua. Enkä vielä ole luopunut ajatuksesta, että ehkä jonakin päivänä toiveeni toteutuvat.

    Nöyrtyminen ja oman vaatimattomuuden hyväksyminen on ollut katkera pala. Minä, joka olen menestynyt kouluissa, olenkin työelämän alisuoriutuja. Ehkä kyse on kilpailuvietin puutteesta tai jostain sellaisesta. Olen hiljaisissa rukouksissani yrittänyt purkaa turhautumistani, jopa tuittuillut. Mikään ei auta. Minun osani on vaatimaton. Jeesuksen sanat siitä, että joka haluaa olla suurin, olkoon pienin tai että ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäisiksi, tuntuvat vain jonkinlaisilta kristillisen moraalin viisauksilta. Lohtua en ole niistä paljonkaan saanut, vaikka hyvin ymmärrän niihin kätkeytyvän lupauksen.

    Olen kuitenkin iloinen ajattelun lahjasta. Oivaltamisen ilo on ilmaista ja usein kestävämpää kuin se, mitä rahalla ja menestyksellä saa. Hiljaa toivon, että vielä saisin mahdollisuuden jakaa tuota iloa, ja että se kelpaisi ihmisille. Että aivotukseni olisivat totuuden mukaisia ja iloksi ihmisille.

    Minun on vaikea olla kiitollinen. Odotin elämältä paljon, sain jotakin muuta kuin odotin, enkä ole iloinen kaikesta saamastani. Onko meillä lupa olla katkeria? Saako senkin asian tuoda rukouksessa esiin? Voiko sellaisiin rukouksiin saada vastaukseksi jonkinlaisia toiveiden täyttymyksiä? Vai onko meidän (kristillinen) velvollisuutemme näytellä vähään tyytyväistä, vaikka sydäntä riipoisi? Jotenkin itseironista on se, että kyllä minä tiedän ahneuden olevan loputonta. Ahnetta sydäntä ei tyydytä mikään. Mutta jos olen saanut tällaisia lahjoja, miksi ihmeessä Jumala ei anna tilaisuutta käyttää niitä monien iloksi ja omaksi elannoksi?

    Ja olkaa kilttejä, älkää vastatko tähän kommenttiin ainakaan niillä kuluneimmilla uskovaisten patenttiviisauksilla. Ne eivät tee muuta kuin syventävät katkeruuttani.

    Liked by 1 henkilö

    • Tero!
      Kiitos rehellisyydestäsi.
      Minä uskon että tärkeintä on olla juuri sitä mitä on. Aito ja rehellinen. Jos Jumala siis on sellainen kuin Hän sanoo olevansa, niin emme me, sinä ja minä voi Häntä mitenkään edes yrittää pettää. Hän näkee totuuden meistä paremmin ja syvemmältä kuin me itse. Hän kunnioittaa rehellisyyttä. Hän haluaa että mekin tuntisimme ja näkisimme totuuden itsestämme niin aidosti kuin vaan on mahdollista, ja myös Hänestä.

      Minusta hankalakin elämä on elämisen arvoista. Joskus saa sentään kokea jotain yllättävää iloa, tai hyvää mieltäkin. Varsinaisen onnen kokeminen saattaa olla puutteellisempaa.

      Valittaakin saa. Tosin tässä nyt tulee, anteeksi vaan Tero, mieleen sana joka sanoo että ”kaikki on meille luvallista, mutta kaikki ei rakenna”, tai ole hyödyksi.

      Mitä katkeruuteen tulee se vain pilaa oman elämän, mutta surullinen saa olla ja vihainenkin. Tämä elämä ei ole oikeudenmukaista, me elämme tässä maailmassa ja täällä on paljon pahaa.
      Tero, sinä elät ja voit varmaan olla jollekin peräti iloksi . Minusta sinun kommenttisi ainakin ovat arvokkaita! Kiitos näistä.

      Tykkää

  8. Tero

    Tarkoittanetko niillä kuluneimmilla patenttiviisauksilla esim. jotain tämäntapaista typerää fraasia kuin esim. ”kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat”?

    Sanon nyt suoraan ja hymistelemättä:

    Sanonta pohjautunee, en tiedä, siksi nee-muoto, tähän Hebrealaiskirjeen kirjoittajan , mahdollisesti Paavalin, virkkeeseen ” sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.” (Hebr. 12:6)

    Kyllä minäkin lapsuudestani asti krämppäkonttisena varsinkin nuoruudessani katkeroituneena kyselin seuraavaan raamatunkohtaan sisältyvin ilmauksin, kohdasta kylläkään mitään tietämättä, että ” Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?”” (Room. 9:20)

    Kun tapahtumasarja on minun saamieni tietojen mukaan mennyt näin. Äitini oli ennen talvisotaa lähtenyt Tervolasta Turun lähelle johonkin karjakkokouluun opiskelemaan, tavannut siellä silloin naimisissa olleen isäni, josta tuli raskaaksi, palasi takaisin Tervolaan, jossa synnytti minut aviottomana, sitten tunnustettuna lapsena. Hänen, siis äitini munasolussa oli virheellinen geeni, joka tämän minun kremppani aiheutti.

    Olinhan minä siitä aikanaan lapsena katkerakin, mutta se on jo menneitten talvien lumia!

    Myöhemmin he kyllä sitten menivät naimisiin ja muistan heitä kumpaakin lämpimästi. Isäni joutui jättämään nämä tanhuvat vasta 56-vuotiaana syövän murtamana ja menemään ”tuonen tuville”.

    Tosiasiahan on, että kaikki me olemme syntyneet ”lihan tahdosta” ja ”miehen tahdosta” ja kyllä kai siinä usein on naisen tahtokin ollut mukana ja yksi todennäköisesti vahvin isiemme n. kahdestasadastamiljoonasta siittiöstä on meidän äitiemme munasolun hedelmöittänyt.

    Kyllä minä uskon Jumalan tämän koko olevaisuuden luoneen ja sen myös ylläpitävän, mutta Hänen luomiensa lakien mukaan, ei jokaista yksityiskohtaa, kuten esim. ihmistä erikseen.

    Uskon kyllä myös Jumalan erikoiseen huolenpitoonkin eli en halveksi rukousta, joka myös auttaa, jos sen tekee tosissaan eikä lorun lausumisena.

    Motto ”….kyllä Jumala huolen pitää hulluistaan…!”

    Tykkää

    • Toivo, minä toivoisin että jätät nuo lisääntymispohdintasi jonnekin muualle, mielestäni olet tuonut niitä jo kyllin luettavaksi. Et ehkä ole itse huomannut asiaa toistavasi olipa blogien aihe mikä tahansa.
      Käsittääkseni blogini ei anna aihetta ko. asian esille tuomiseen.
      Muuten hyvää jatkoa.

      Tykkää

      • Tuulikille

        Ensiksi, minä kommentoin Terolle. Toiseksi, en minä siitä lisääntymistapahtumasta sinänsä kiinnostunut ole – varsinkaan enää tässä iässä ja kuuden lapsen isänä kahdesta naisesta.

        Mutta se on oiva esimerkki fundamentalistista käsityksestä, että Jumala tapahtumakohtaisesti ohjaisi laatimansa ohjelman toteutumista käsky käskyltä.

        Vaikka Jumala on laatinut ohjelman(käytännössä lukemattoman määrän ohjelmia) toteuttamaan suunnitelmaansa – ja nehän toimivat – paitsi tapauksissa, jossa synti, johon ihminen Raamatun kertoman mukaan lankesi, aiheuttaa virheitä ohjelmien alkioissa (esim. geeneissä) jolloin lopputuloksena on – minun tapauksessani minä!

        Mahdollisimman lyhyt esimerkki vaikkapa yhteenlaskusta:
        Tehtävä:
        Laske yhteen luvut 1, 2, 3, 4 ,5, 6.

        Tapahtumakohtainen menetelmä:
        1 + 2 =3
        3+ 3= 6
        6 + 4 = 10
        10 + 5 =15
        15 + 6 = 21
        ———————-
        Esimerkki ohjelmoituna:
        B1 = 1
        B2 = 2
        B3 = 3
        B4 = 4
        B5 = 5
        B6 = 6
        Summa B1:B6= 21

        Toivottavasti sait tästä jonkinlaisen käsityksen minun ajatteluni suuntaviivoista, joista vielä:

        JUMALA on Universumin YliYliYlivoimaisesti viisain ohjelmoija, jonka laatimia ohjelmia persoonallinen paha pyrkii kaikin tavoin vahingoittamaan ja jopa estämään

        Tykkää

  9. Ja niin on aluillaan keskustelu vaikeista elämänkokemuksista. Ne totisesti ansaitsevat tulla kirjoitetuksi ja luetuksi. Kiitos, Toivo, vastauksestasi. Minä uskon, että Jumala on siinä ihmistä ihmeellisempi, että hänellä tosiaan riittää resursseja vaikka jokaisen solun jakautumiseen puuttumiseen. Mutta nyt seikkaillaan jo sellaisissa jumaluusopillisissa kysymyksissä, joista arkiset kokemuksemme ovat kovin kaukana.

    Ilahduin erityisesti motostasi ”Kyllä Jumala hulluistaan huolen pitää.” Jotakin siitä huolenpidosta olen jo saanut maistaa kohdattuani vastoinkäymisiä ja pysyttyäni yhtenä. Ja kun ajattelen isäni elämää, Jumalan hullujen ei tarvitse tyytyä huolenpitoon vaan he saavat elää tapahtumientäyteistä elämää, jossa varmasti lahjat tulevat käytetyksi. Niin että odottelen tässä Jumalan hulluuden iskemistä.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s