Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Jumalan työkaluna

15 kommenttia

syysranta

Kohtasin aamulla kaupassa ihmisen, jonka puolesta olin rukoillut sunnuntaina postilaatikolla. Kysyin vointia ja sain hämmästyksekseni kuulla, että hän oli nukkunut nyt kaksi yötä hyvin ilman, että kivut olisivat vaivanneet. Samalla sain kuulla hieman taustoja niin vaivasta kuin myös tilanteesta, joka oli johtanut rukouspyyntöön. Ystäväni oli  nimittäin nähnyt ennakkokuvan siitä, että tulen häntä vastaan juuri tuossa paikassa kotiportillani ja hän voisi pyytää siinä rukousapua. Kun hän sitten käveli kotimme ohi ja olin tullut kotiin juuri kuten hän oli nähnyt, olinkin juossut suoraan sisälle. Hän oli pettynyt kun tilanne olikin mennyt ohi ilman mahdollisuutta keskusteluun ja pyyntöön. Kun sitten olin myöhemmin päivällä samassa paikassa, lähdössä lenkille ja moikkasin häntä jolloin hän rohkaistui pyytämään rukousta.

Aamulla saatoin kertoa hänelle syyn miksi minulla oli ollut kiire sisälle. Olin nimittäin saanut samana aamuna tekstiviestin, jossa pyydettiin rukousta erään toisen asian puolesta ja kun minulla oli kiire sisälle telkun ääreen, koska asia liittyi sieltä tulevaan suoraan lähetykseen.  Myöhemmin iltapäivällä  kauppareissulla, joka taas oli viivästynyt telkkariohjelman takia, tapasin tutun, jota nähdessäni sain kehoituksen kysyä  hänen vointiaan ja samalla rukoilla sitten hänen terveytensä puolesta. Siksi taas lenkille lähtö oli viivästynyt niin, että kun sitten lopulta pääsin ulos ja lenkille, osui ystäväni tähän saumaan paikalle uudestaan ja esittämään pyyntönsä.

Tapahtuma sarja osoitti kuinka Jumalan Pyhä henki järjesteli ihmisten kulkuja ja aikatauluja niin että jokainen rukouksen tarvitsija tuli huomioitua. Mietinkin tässä, millainen mahtaa olla se Jumalan toimisto, josta hän katselee meitä, laatii aikataulujaan ja etsii ihmisiä, jotka malttavat kuunnella ja totella Pyhän Hengen kehoituksia.

Itselleni päivä oli erikoinen, koska vaikka opetan rukouksesta Majatalo-illoissa omassa seurakunnassamme, ei luterilaiselle ole tavallista se, että sunnuntaipäivä menee rukoillessa toisten puolesta.

Rukoileminen julkisella paikalla ei tuntunut kovin luontevalle ja sanatkin ovat hukassa. Sydän hakkaa ja pelottaa. Päällimmäiseksi oloksi eri tilanteista jäi riittämättömyyden tunne ja epävarmuus. Päässäni jauhoi pelko siitä, että olen outo ja naurettava rukoillessani julkisella paikalla. Voisi kuvitella, että sisälläni olisivat Pyhän Hengen lieskat loimunneet toimiessani Jumalan välikappaleena. Olo oli jotakuinkin päinvastainen. Kuitenkin se että en enää paennut kehoitusta sisälläni lohdutti.

Riitämättömyyden tunne on inhimillistä ja onkin ymmärrettävä, että vaikka itse onkin epävarma, niin Jumala kuitenkin on se joka vaikuttaa. Mitä heikompi ja tyhjempi itse on sitä todennäköisemmin Pyhä Henki saa tilaa toimia. Rukoilija on vain välikappale Jumalan voimalle.

Tämän aamun kohtaaminen ja tieto siitä, että parantumista alkoi tapahtua ystävässäni, avasi silmäni ja rohkaisi. Tajusin että olen oikealla tiellä touhujeni kanssa. Aikaisemmin olin kuullut, että myös tekstiviestipyyntö oli saanut toivotun vastauksen.

Se että itse kuljen erämaassa ja hiljaisuudessa ei tarkoitakaan, sitä etteikö Jumala käyttäisi minua. Kyse on siitä annako Jumalalle mahdollisuuden. Raamatun kohta, heikkoudessa olemme vahvoja, avautui aivan uudella tavalla. Se, että minä en kokenut mitään muutakuin oman pääkoppani tyhjyyttä antoikin Jumalalle tilaa toimia.

Rukous on keskustelua Jumalan kanssa. Se ei ole pelkästään sitä, että rukoilemme ja odotamme vastauksia, vaan se on myös jotain mikä tapahtuu ennen rukousta. Se on  Jumalan äänen kuuntelemista omassa sisimmässään ja toimimista sen mukaan. Rohkeutta pyytää rukousta ja tarjota sitä. Se on rohkeutta tunnustaa että se Jumala johon uskomme on oikeasti Jumala joka puhuu meille ja tarvitsee meitä. Hän tarvitsee meitä siihen että hänen valtakuntansa todellisuus ja hyvyys voisi tavoittaa toiset ihmiset.

Advertisements

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

15 thoughts on “Jumalan työkaluna

  1. Tykkäsin erityisesti tuosta kohdasta, jossa kerroit jännityksestä julkisella paikalla rukoillessasi, Se olisi varmasti tuttua minulle, jos olisin edes kerran uskaltanut.

    Liked by 2 people

  2. Niin se on Juha, että ei se oikein helppoa ole, varsinkaan pienellä paikkakunnalla. Mutta tuo että jotain tapahtuu kyllä rohkaisee jatkamaan. Hulluinta oli että minulla ei ollutkaan sanoja rukoukseen vaan jouduin olemaan osaksi aivan hiljaa. pelkästään vain olemaan kädet laskettuna ystäväni päälle. Se jos mikä oli kiusallista. Sanoja vain ei tullut suusta ulos. Sanoinkin hänelle siinä tilanteessa jotenkin niin, että nyt mä en osaa mutta onneksi Jeesus osaa.

    Liked by 2 people

  3. Itsekin kerran jouduin samaan tilanteeseen.
    Kyllä siinä tuli ensimmäisenä mieleen, että apua mitä sanon.
    Pyysin kuitenkin apua ja siinä sitten rukoilimmme ja julistin synnit anteeksi.

    Nyt kuulun kotisataman esirukoilijoin ja huomaan,
    että rukous tarvetta on ihmisillä todella paljon.
    Miten ihanaa on ne päivät, kun saa pyytää Pyhän kolminaisuuden vierelleen
    ja aloittaa rukoilemisen. Monet pyynnöt saa liikutuksen kyyneleet silmiin.

    Ainapyydän omat syntini anteksi ensin, etteivät ne olisi esteenä rukousten kuulemiselle.
    Jumala kuitenkin kuulee kaikki rukoukset Jeesuksen tähden,
    oli esirukoilijalla millainen olo tahansa.

    Olen kiitollinen jokaisesta niistä päivistä, kun rukouslista tulee,
    se on Jumalan läsnäoloa niin lämpimällä tavalla,
    että koko omakin olemus muuttuu pyhän hengen täytttämäksi.

    Jokaisessa seurakunnassa pitäisi olla rukouspalvelu.

    Liked by 2 people

  4. Meillä on pieni ”mummojen rukouspiiri” ja pieni yhteiskritillinen piiri mutta koen että varsinaista Esirukoilijoiden järjestäytynyttä joukkoa ei ole, Rukouspalvelua on satunnaisesti mutta tarkoitus on nyt vähitellen majataloon ”kasvattaa” rukoilijoita, herättää etsimään armolahjoja ja pyytämään niitä ja uskon että juuri rukoilijoita Jumala antaa meille :)

    Liked by 1 henkilö

  5. Tässä on niin paljon asiaa Tapio, hyvää ja opiksi otettavaa. Ei oikein mitään voi erikseen korostaa, mutta minua siunasi tuokin kuinka monimutkaiselta näytti ennen kuin kaikkien mutkien jälkeen pääsit siihen mihin pitikin. Ja kuitenkin olit koko ajan asialla! :) Jumalan tahto toteutuu aina, tavalla ja toisellakin, niin se vain on.
    Samalla asialla on Herra meitä puhutellut! Hän on ihmeellinen.
    Hyvän tuulen ja todistuksen blogi kaiken kaikkiaan, kiitos tästä!

    Tykkää

  6. Niin ja tässä kun seuraan ihmisten riitelyä parisuhdelaista niin tulee mieleen se missä olemme epäonnistuneet. Siinä että emme ole tarpeeksi kuunnelleet Jumalan ääntä ja näyttäneet millaista on kun oikeasti Jumala toimii ja on olemassa! että semmoista. Nyt on vain jatkettava rukousta ja jätettävä riitely!

    Liked by 1 henkilö

  7. Ja uskottava että kävi miten kävi Jumalalla on aina se viimeinen sana. Hänen ovat ajat ja ajattomuudet, kaikki tieto ja Hän on ensimmäinen ja viimeinen. Voimme turvallisin mielin aina päätyä sanomaan ”Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”! Mutta niin kauan kuin olemme täällä rukoilemme ja teemme työtä kukin sillä armolahjalla jonka olemme Jumalalta saaneet.

    Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä, valaiskoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen!

    Siunattua alkavaa adventin aikaa kaikille!

    Liked by 1 henkilö

  8. Tapio

    Tästä sanomastasi

    ” Rukous on keskustelua Jumalan kanssa. Se ei ole pelkästään sitä, että rukoilemme ja odotamme vastauksia, vaan se on myös jotain mikä tapahtuu ennen rukousta. Se on Jumalan äänen kuuntelemista omassa sisimmässään ja toimimista sen mukaan.”

    johkaannuin pohtimaan Jumalan äänen kuulemista sisimmässään.

    Ja jos sitä kuulee, niin onko siinä se vaara, että se ei olekaan kuulemista vaan kuulemisen luulemista?

    Ja jos minulla ei olisi mitään ”kättä pitempää” käsillä, niin en kirjoittaisi tästä mitään, mutta kun…:

    Minä yritin varta vasten tutkia mitä Raamatussa sanotaan tähän teemaan liittyen.
    Ja olen huomaavani jotenkin jopa ristiriitaisuutta Paavalin teksteissä tästä teemasta.

    Tässä Paavali korostaa kirjoitusten merkitystä siitä, mikä on Jumalasta ja mikä mahdollisesti ei:
    ”Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: ”E i y l i s e n, m i k ä k i r j o i t e t t u on”, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.” (1. Kor. 4:6)

    Näissä hän taas mielestäni jättää kirjoitukset taka-alalle:

    ” Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, e i k i r j a i m e n , vaan Hengen; sillä k i r j a i n k u o l e t t a a, mutta Henki tekee eläväksi. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,”
    ” ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, e i k i r j a i m e n, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.”
    (2. Kor.3:5-6)

    Jos minä kirjoittaisin jotain Jumalan kokemisesta, niin se olisi ainakin naiivia kuvittelua ellei peräti tietoista valehtelua!

    Kuitenkin minä usko Jumalaan ja otan tuekseni mm. tämän ” Jeesus sanoi hänelle: ”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh.20:29)

    Noille muille alustoille kirjoittamissani blogikirjoituksissa ja kommenteissa sek myös tänne kirjoittamissani kommenteissa olen yrittänyt korostaa nykyisen tieteen todentaman Jumalan luoman, ihmisten Universumiksi nimittämän avaruuden valtavuuden kautta Jumalan suuruutta.

    ” Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, k u n n i i t ä h ä n e n t e o i s s a n s a tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,” (Room. 1:18-20)

    Liked by 1 henkilö

  9. Amen. En osaa muuta sanoa. Jumalan on armoitus ja kaikki hänen tiensä ovat todet.
    Ei ole yhtäkään ymmärtäväistä, joka oikeasti Jumalan luottaisi,
    niin ihmis silmillle ovat tutkitimattamat hänen tekonsa.

    Kuitenkin hän meitä ihmisiä rakastaa, niin ihmeellinen on Herra.

    Minun näköni on tosi heikko, mutta se kohentuu vielä.

    Luotan tulevaan Jumalan valtakuntaan. Hallelujaj !

    Tykkää

  10. Niin mikään ihmisen sanoma ei saa mennä ohi sen mitä raamattu opettaa ja sitä Paavali korostaa myös korintolaiskirjeissä opettaessaan armolahjoista. Kaikessa on oltava järjestys ja esim kielilläpuhuettaessa on oltava selitys jne. Profetoimisen lahjaa hän kehoittaa anomaan lähes intohimoisesti kuten oikea käännös kuuluu. Kirjaimen kautta ilmaisu tarkoittaa tuossa ilmeisesti kirjoituksia joita luettiin aina sapattina synagoogassa jonka jälkeen sitten luetusta väiteltiin mikä oli sen ajan hengellistä viihdettä samalla. Paavali haluaa tuoda esiin tässä sen että Pyhän Hengen täyteydessä Jumala puhuu ja ohjaa Jeesuksen seuraajia jolloin kaikki palvelee Jumalan tarkoitusperiä ja seurakuntaa. Mikään ei lähde ihmisestä vaan Jumalasta. siksi koritilaiskirjeissä opetetaan myös rakkaudesta koska se kertoo miten Pyhä Henki ohjaa ihmistä toimimaan. Eli kaikki mikä menee siitä ohi on ihmisen omaa pöhinää.

    Tykkää

  11. Surullisen uutisen päivä tänään ja se on vienyt ajatukset kokonaan. Kuitenkin Jeesus elää ja Jumala on edelleen Kaikkivaltias, ja joka sanoo viimeisen sanan, Hän kaiken alku ja loppu. Nyt lukemaan vaan ilmestyskirjaa ja lohduttautumaan sen(kin) äärellä.

    Haluaisin kuitenkin vielä vähän palata tähän viimeisimpään kommenttivastaukseesi Tapio.
    Olen huomannut että armolahjat ovat kaikkein vaikein asia niille jotka eivät niitä ymmärrä, eivätkä omaa.
    Olin itse aikaisemmin samanlainen. Olin niin oikeaoppinen luterilainen että vastustin kaikkea jota en ymmärtänyt silloisen oppini mukaiseksi. Mutta minulle kävi vähän samalla lailla kuin Paavalille että putosin rajusti maahan ja oli tunnustettava että se mitä ennen vastaan taistelin olikin se oikea. Kun sittemmin olen kirjoittanut ja puhunut armolahjojen puolesta, olen kaiken kirjoittanut oman kokemukseni perusteella, enkä siis Jumalan Hengen lahjoja häpeä!!! Muuten häpeäisin itse Jumalaa/Sanaa. Sitä paitsi armolahjoista varsinkin profetoimista kehotetaan arvostelemaan ja joka tapauksessa aikakin näyttää onko profetia oikea.

    Kaikki voivat oppia näistä lahjoista koska niistä on kirjoitettu 1 Kor 12-14 luvuissa hyvin perusteellisesti ja ymmärrettävästi. Vähän vielä siitä mitä itse olen oppinut.

    Kielillä puhuva/rukoileva rakentaa itseään eikä se silloin ole julkista eikä tarvitse selittäjää. Ja kun puhutaan armolahjoista niin näen että Raamatussa on otettu esiin ainoastaan nämä ns erikoisimmat armolahjat ja varmaankin sen vuoksi että Jumala tiesi niiden tulevan herättämään eripuraa. Mutta pitää ymmärtää että armolahjoja on kaikki se työ jolla seurakuntaa rakennetaan, siis ihan kaikki. 1kor.12:5 sanoo ” Myös palvelutehtäviä On Monenlaisia, mutta Herra ON Sama”. Eli Kaiken saa aikaan Jumalan Henki Pyhä henki, mikään ei lähde meistä itsestämme. Sanan tunteva ja Hengessä elävä kyllä myöskin tuntee ja huomaa puhuuko joku omiaan vai ei. Ja lopuksi: Mitä meillä on mitä emme olisi Jumalalta saaneet! Ei Mitään. Ei edes tätä maallista elämää, puhumattakaan Hengellisestä!
    Suosittelen 1Kor. 12. 7-11. Tekisi tästä aiheesta mieli kirjoittaa oikein blogi, silläkin uhalla että tulee väärin ymmärretyksi. Mutta niin tuli minun Mestarinikin.

    Tykkää

  12. Tuulikki

    Minä reagoin tähän sinun kirjoittamaasi ajatukseen ” Surullisen uutisen päivä tänään ja se on vienyt ajatukset kokonaan.” tuolla Uuden Suomen sivuilla näin:

    ””
    Arkkipiispa:

    ” Toivon ja rukoilen, että tämä keskustelu on kaikkien osalta avannut ja avaa jatkossa silmiä näkemään Jumalan antaman elämän moninaisuutta ja rikkautta.”

    Minä:

    Avoin pyyntö arkkipiispalle…

    Yllä olevan lausuman perusteella Kalevalaa mukaillen:

    Riistä edes se risti rinnaltasi, vaikka virkapalkastasi kiinni pitäisitkin!

    Raamattu:

    ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” (3Moos.18:22)

    ” Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat v a i h t a n e e t l u o n n o l l i s e n y h t e y d e n l u o n n o n v a s t a i s e e n; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.” (Room. 1:26-27)

    ””

    Tykkää

  13. Niin, Paavali oli aitiopaikalla nähdessään miten alkoi Rooman valtakunnan alamäki. Mäkinen on hyvä piispa niille jotka eivät halua sitoa uskoaan Pyhän Hengen inspiroimaan raamatun sanaan. Heille pitää kaikille asioille olla luonnollinen selitys vaikka he eivät kannata luonnollista miehen ja naisen liittoa. Omituinen yhdistelmä muuten. Mitään uuttahan eilinen äänestys ei tuonut kirkkoon tai Suomeen. Kävin eilen pitkän keskustelun rakkaan ystäväni kanssa joka on asioista aivan erilinjoilla kuin minä. Ymmärsimme kaikesta huolimatta toisiamme ja hän on ihmisenä minulle yhä hyvin rakas ja hän on päivittäisten rukousteni aihe. Tämä käynnissä oleva riita hämmentää hänen käsitystään uskosta yhä enemmän ja pääsimme eilen miettimään sitä mitä on armo… >Mutta ongelma on siinä että jotta voi armon tilan tajuta on otettava vastaan ensin ensin tuomio ja parannuksen teko. Miten sanoittaa Jumalan sanaa ihmiselle joka ei ymmärrä syntiä synniksi? Jos kirkko antaa periksi nyt selkeä synti jää sanomatta. Kenen on vastuu? Riittääkö opetukseksi se että jo pelkkä Jumalasta erossa eläminen on syntiä? Tässäpä pohdintaa. Ja kaikesta huolimatta voin rakastaa tätä ihmistä.

    Tykkää

  14. Kylläpä oli rehellistä tekstiä, suoraan rukoilijan pöytälaatikosta, jonka vain Jumala voi avata ja sulkea.

    Siunaan sinua, Tapio, palvelutehtävässäsi, johon olet erotettu.

    Liked by 2 people

  15. Kiitos Lena, siunausta tarvitaan!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s