Mies katsoi ihmisiä, jotka silmät leimuten huusivat toisilleen. Hän kuunteli kiivaita sanoja, joiden terät leikkasivat viljaa, mutta eivät korjanneet satoa. Hän näki miten korret tallaantuivat lakoon ja siemen tukehtui pakenevien jaloissa.

Vielä äsken Hoosianna kaikui kaduilla ja holveissa, mutta nyt ihmiset etsivät  uutta kuningasta, joka paremmin sopisi heidän toiveisiinsa ja täyttäisi heidän unelmansa.

Mies katsoi ihmisiä, jotka hän oli kutsunut juhliinsa. Hän katsoi, kuinka jokainen vuorollaan löysi tien omiin rientoihin ja kukaan kutsutuista  jakanut juhlaa hänen kanssaan.

Pöytä, jonka hän oli kattanut omilleen, täyttyi nyt vieraista, jotka tulivat hämärästä. Ihmisistä, jotka hieman hämmentyneinä koskettelivat uusia vaatteitaan .

Mies katsoi alas, ristinsä juureen. Hän oli antanut kaiken omansa pois ja tehnyt tilaa taakoille, jotka olivat jätetty ristin juurelle. Hän huokasi ja otti  taakat jotka olivat täysiä. Ne taakat jotka olivat vajaita, hän jätti odottamaan. Hän toivoi, että maailma särkisi loputkin jotta hän voisi kantaa kaiken!