Tämän viikonlopun aikana olen saanut kuulla paljon sellaista hyvää jota olen kaivannut ja tarvinnut. Yksi näistä hyvistä on lause:” En tiedä mitä huominen tuo tullessaan, mutta tiedän kuka tuo huomisen”!
Kiitos Jumalalle siitä että meillä täällä Suomessa ovat asiat kristillisestikin vielä hyvin moneen muuhun maailman kolkkaan verrattuna. Siitä huolimatta, vaikka ei pääsisi Sanan kuuloon eikä seurakuntayhteyteen, eikä aina jaksaisi itse ammentaa Sanaa Raamatusta tai muista hengellisistä kirjoista tai ei voisi tavata toisia kristittyjä pitkiin aikoihin.

Kaikki edellä mainitut ovat normaalielämässä suositeltavia ja niihin on hyvä pyrkiä, ja vaikka todellisuudessa joutuukin aika ajoin, lohduttelemaan sekä itseään että muitakin poikkeusoloissa eläviä sanomalla ettei Jumala ole sidottu aikaan eikä paikkaan vaan on kaikkialla koko ajan läsnä oleva, ihana ja todellinen ”Minä Olen” tarvitaan muutakin.  Itselläni on taipumusta alakuloisuuteen ja murehtimiseen/huolehtimiseen. En pysty herkästi heittäytymään ”Herran haltuun” niin kuin pitäisi, leväten ja kaikessa rauhassa luottaen siihen että Hän pitää omistaan huolen. Perusvireeni on kuitenkin usko ja luottamus Jumalan Kaikkivaltiuteen ja siihen että Hänen Sanansa on liian ihmeellinen ollakseen jotain muuta kuin on . Se tulee ilmi varsinkin silloin kun on tosi kyseessä.

Oltakoon mitä mieltä tahansa TV7stä tai radio Deistä, minulle osa niiden ohjelmatarjonnasta on koitunut siunaukseksi. Olen muutaman päivän miettinyt sananlaskujen 30 luvun muutamia kohtia ja jäänyt näihin tuttuihin jakeisiin 4-9 joista poimin jakeet 8-9 vanhemman käännöksen mukaan:” Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi. ”Kuka on Herra”? ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.” En niinkään ajattele tässä vatsan täytettä vaan sitä että hengellisesti saisin sen tarpeellisen joka päiväisen annoksen jonka tarvitsen uskoni ruoaksi.

Kun vertaan tätä aikaa maassamme esim. 50- lukuun jolloin vielä oli aineellista puutetta niin paljon kaikesta ettei sitä voi edes tänä päivänä käsittää ja vaikka itsellänikin on siitä vain hämärä muistikuva, ihmiset olivat toisenlaisia kuin nyt. Yhteinen kokemus kovista ajoista yhdisti ja auttoi ymmärtämään niitä oman perheen ulkopuolella olevia joilla oli sama puute kuin itselläkin. Silloin ei voinut ajatella ainoastaan itseään. Oltiin kiitollisia vähästäkin ja ainakin minun suvussani ja lapsuuskodissani käytiin ahkerasti kirkossa ja rukoiltiin muulloinkin, tosin kukin tykönään, mutta se kuului normaaliin elämään. Kun vertaan silloista aikaa Raamatun kirjeisiin esim. tai apostolien tekoihin joissa kerrotaan alkuseurakunnan vaikeuksista ja kuinka nuo vaikeudet vetivät Jeesuksen opetuslapsia Herransa puoleen henkensä uhallakin kun he toteuttivat käskyä mennä kaikkeen maailmaan ja julistaa evankeliumia, koen niissä jotain samaa. Oikein helppo ja yltäkylläinen elämä saa ihmisen herkästi velttoilemaan. Ei köyhyyskään jalosta. Pitää olla kaikkea kohtuullisesti, juuri tarpeen mukaan.

Katselin eilen TV7 Cafe´Raamattua ja siellä oli SRO;n Juha Vähäsarja haastateltavana. Muistaakseni hän sanoi tuon yllä olevan lauseen: ”En tiedä mitä huominen tuo tullessaan, mutta tiedän kuka tuo huomisen. Vähäsarja on kirjoittanut monta kirjaa, suuri osa niistä on hartauskirjoja, erittäin lohduttavia ja Sananaan pitäytyviä. Hän toimii pastorina Suomen Raamattuopistolla. Häntä on todella rohkaisevaa ja hoitavaa kuunnella. Tänään SRO:lla oli Jumalanpalveluksessa saarnaamassa vanha piispa Olavi Rimpiläinen. Kuuntelin ohjelmaa radio Deistä tapani mukaan. Rimpiläinenhän ei ollut aikoinaan suosiossa Raamatullisten näkemystensä vuoksi. Eikä ole tänäänkään. Itse kuuntelin tätä Jumalan palvelijaa kyynelin. Vanha mies puhui lempeällä äänellä ja äänenpainoilla kuin vai vanha ja kokenut Jumalan uskollinen palvelija voi puhua. Hän puhui päivän tekstistä, mutta myös Aamoksen kirjasta ja Aamoksesta itsestään verraten tähän aikaan. Niin tervettä ja raitista puhetta enää harvoin kuulee. Puhetta kuunnellessani tunsin puhdistuvani ja saavani, minäkin, syntini anteeksi, sillä en pääse siitä mihinkään ettenkö tuntisi itseeni tarttuneen tämän maailman hämmennystä ja suoranaista likaa. Tarvitsen puhdistusta, tarvitsen uudistusta sisimpääni. Tarvitsen uutta antautumista Jumalan Sanalle.

Rimpiläinen päätti puheensa virren 315 sanoihin: ”Valvoa mun, Jeesus anna aina ristis juurella, ja niin joka päivä kuolla synneistäni kaikista. Suo myös kuolla maailmasta, kuolla itsestänikin, että kaiken elämäni Sinulle vain eläisin”.
Tämä ei ole mainos, mutta saarna on kuunneltavissa SROn nettisivulla.