Minulla on tapana kerätä, omasta mielestäni, merkittäviä lauseita paperilapuille jotka sitten joutuvat mikä mihinkin, mutta jotka löytyessään tuovat mukanaan yhtä suuren elämyksen kuin ovat olleet alun perinkin. Yöpöydän laatikkoa siivotessani löysin yhden kultajyvän jota olen nyt pitänyt tässä tietokonepöydälläni useamman päivän ja nauttinut. Ensin kuitenkin muutama muu kertomus jossa on sama ajatus kuin tuossa löytyneessä aarteessa.

Pienessä kirjassa kerrotaan kuinka Kalevi Lehtinen oli yöaikaan ystävänsä kanssa menossa majapaikkaansa ja heidät pysäyttää huumediileri kysymällä Kalevilta onko hän hän, ja ihmettelee että Kalevi on vielä hengissä. On sen verran tolkuissaan että muistaa lukeneensa tiedon Lehtisen vaimon kuolemasta ja Kalevin itsensä monista sairauksista. Jäävät juttelemaan nämä kolme toisensa tavannutta ihmistä öisellä kadulla.  Poika on hädissään kun veljensä oli kuollut väsyttyään elämiseensä ja poika kysyy minne veli on joutunut kuoltuaan.? Siinä kerrotaan evankeliumi yksinkertaisesti ja puhtaasti ja lopuksi rukoillaan käsi kädessä. Kyyneleet valuvat kaikkien poskille ja Kalevi vaistoaa pojassa syvää Jeesuksen ja rakkauden nälkää. Tämä pieni tarina päättyy sanoihin:” Kuopionkin öisillä kaduilla kaivataan Vapahtajaa”! Eivät ole omatkaan silmäni kuivat.

Toinen kertomus Singaporesta. Lähes 30 vuotta sitten oli kadulla ollut kahdenkymmenen kompuroivan miehen letka jotka pitivät toisiaan kädestä ja jota yksi näkevä johti. Kertomuksen henkilölle tämä kuvasi Jumalan seurakuntaa, jossa yksi näkevä, Kristus, johtaa letkaa. Sitten hän ottaa Raamatusta kohdan Luukas 23:26 ja kysyy, miksi sotilaat olisivat panneet toisen kantamaan teloituspaalua ellei Jeesus olisi ollut niin poikki, että pystyi vain kompuroimaan.? Ja kirjoittaa kohdat Hebr. 4:15 Hebr. 2:18. –  Kertoja lopettaa:” Siinä on armo sinulle, sinun kompurointisi on sovitettu ja mokasi maksettu!” Kiitos Jumalalle. ”Ihminen voi olla heikko olematta pyhä, mutta ei pyhä olematta heikko!”

Jotenkin itselläni on jonkinlainen ”olo” jostain sellaisesta joka meinaa ahdistaa, enkä ole vielä päässyt selville mikä se kokonaisuudessaan on? Osalle olen keksinyt selityksen, mutta en tiedä onko sekään ihan niin kuin sen ajattelen. Ei ole kovin hyvä olla. Tiedän kuitenkin lääkkeen kunhan se vaan saa sulaa minussa. –  Mutta nyt alkuun, aarteeseen jonka löysin ja jota nyt syön ja juon joka ikinen päivä.

”Ihmeellinen on sinun armosi Jumala!
Sinun siipiesi suojaan rientävät
ihmislapset.
Sinä ruokit heidät talosi runsain
antimin ja annat heidän juoda
ilosi virrasta.
Sinun luonasi on elämän lähde,
sinun valostasi me saamme valon.
Ps. 36:8-10

”Turvissa taivaan, suojaavain siipein, runsahin rauha osamme on. Vaikkakin vaihtuu, haihtuvat hetket, lepo on lapsen loppumaton.
Varjossa viisaan Varjelijamme, kaukana kulkee myrskyjen tie. Jeesus on aina auttajanamme, Voittaja varma  voittohon vie.
Armonsa kautta keskellä kuolon, Elämän Herra, elämän suo. Vie meidät varmaan kotihin kerran, toivottuun turvaan Jumalan luo.
Suloisten siipein suojassa saamme viipyä vielä hetkisen vaan. Hiljaisna aivan kuunnellen, kuinka Herramme kuiskaa rakkauttaan!”

(kertomukset sovellutuksin kirjasta ”Armo Jää”)