Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Puhdas herätys?

9 kommenttia

”Mitä tämä on?” kysyivät israelilaiset erämaassa, kun Jumala antoi sataa heille ruokaa taivaasta erämaataipaleelle. Tuntuu välillä, että oma uskonelämä on yhtä kyselyikää. Mitä tämä on? Miksi tuo tekee noin? Miksi herätys viipyy? Vai onko nykyään enää tapana kysellä tuota edellistä?

Jossain vaiheessa muistan tilaisuuksia täynnänsä vahvoja herätysodotushuutoja. Raamatun ’maranatha’-lausetta kaikui joka puolella säännöllisesti. ”Tule Herramme” (näin ainakin muistan maranathan selityksen). Onko odotus väljähtänyt? Onko lannistuminen sammuttanut janon? Mitä meiltä puuttuu? Olemmeko hukanneet avaimen? Nämä eivät ole retorisia kysymyksiä, vaan vilpitöntä pohdintaa.

Välillä mietin, voiko kristillisistä asioista puhua turhautuneesti, vihaisesti, jopa syyllistä etsien. Viimeistä ei ainakaan. Koska silloin on jo niin lähellä omavoimaista jumaluusharhaa ja tuomionhalua, että saastuttaa omankin ajattelunsa. Mutta inhimillistä on, että mikään motiivi ei ole kokonaan pyyteetön. Mikään ihmisestä lähtevä virta ei voi olla täydellisen kirkkaan puhdas. Mutta mitä enemmän Jumala saa seuloa sydäntämme, sitä enemmän meistä lähtevät virrat ovat Hänen eläviä virtojaan. Mitä rehellisemin pysähdymme peilin eteen, sitä kirkkaammin saamme katsoa eteenpäin.

Hmm, huomaan oivaltaneeni jotain. Mutta hengellisten totuuksien oivaltaminen jää lopulta tyhjäksi kolinaksi, jolleivat sanat tule todellisesti eläväksi, muuta jotain omassa elämässä. Hengellinen havahtuminen jää puolitiehen, jos oman elämän matot kumpuilevat alle lakaistuja virheitä. En tarkoita, että kokoajan, kaikissa kanssakäymisissä tulisi olla tilittämässä virheitään. Mutta ettei omalta sydämeltään kätkisi.. Ja uskaltaisi aina Jeesukselle sanoa kun on tullut töpeksittyä. Jollei Jeesukselle uskalla, niin kenelle sitten? Hän on täynnä armoa ja totuutta. Maailman suloisin armo on Jeesuksessa.

Advertisements

9 thoughts on “Puhdas herätys?

  1. Marianne.
    Oikeastaan tässä kysyt ja vastaatkin itsellesi. Ja meillekin.

    Tuota seulomista Jumala meissä sallii tehtävän, mutta rakkaudesta meihin, itsemme ja lähimmäistemme hyväksi, niin koen.
    Juuri siksi, niin kuin tuossa sanotkin, että meistä pääsisi virtailemaan elävän veden virrat. Sitähän me kaikki Jumalan lapset kaiken aikaa tarvitsemme ja varmasti kaipaammekin! Minä uskon että se kaipuu vaan lisääntyy sitä mukaa kuin maailman ääni kovenee. Herra pitää siitä kyllä huolen.

    Tuota Sanaa, ja sanan elävyyttä olen viime aikoina paljonkin ajatellut. Voiko Sana olla meissä elävä ellei se toimi ulospäinkin siten kuin Jumala on tahtonut kullekin antamassaan tarkoituksessa, armolahjassa?

    Kuinka kipeän ihanaa onkaan, olosuhteista riippumattakin, saada sanoa niin hyvänä, kuin etenkin pahana päivänä ”Isä meidän…tapahtukoon Sinun tahtosi”, – maanpäälläkin niin kuin taivaassa, koska se on meille aina kaikkein parasta.
    Hänen on Valta ja Voima, Hänen kaikki kalliit aarteet joita Hän tahtoo runsain mitoin lahjoittaa, kuten sydänten herääminenkin Jumalan puoleen, Kiitos Jumalalle.

    Jeesus kanssasi!

    Liked by 3 people

  2. Kommentoin Juhan Kaikki ei mahdu paperille -tekstin perusteella lähinnä omaa sielun tilaani pettyneenä, vihaisesti ja turhautuneena. Hampaissani oli lähinnä oma hengettömyyteni, mutta yhdessä virkkeessä sivalsin yleistä valtavirran uskovaisuutta – tai tarkemmin omaa kuvaani siitä. Kristillisistä asioista voi puhua myös negatiivisin tuntein, koska niin tein. Se on siis mahdollista, mutta onko se oikeaa puhetta?

    Herätysliikkeet ovat seuranneet toisiaan kristinuskon historiassa. Jos jotakin niiden historiasta tajuan, niin sen, että yhteiskunnalliset tilanteet ovat vaikuttaneet niihin ja ne ovat olleet toisistaan poikkeavia. 1970- ja 80-luvuilla muistan olleen jonkinlaisen julkkisherätysliikkeen. Koulun uskonnontunneilta muistan esimerkiksi Paavo Ruotsalaisen toimista virinneen herännäisyyden. Suomessakin elelee, joskin melko pienenä, kveekarien liike. Helluntaiherätys ja mitä kaikkia niitä onkaan… lestadiolaisuus haarautumineen…

    Näkisin niin, ettei kannata odottaa edellisen kaltaisen liikkeen uutta syntymää. Herätys ilmenee missä Pyhä Henki sallii, tavalla, jota emme osaa ennakoida. Ehkä Jumala on huumorintajuinen ja antaa seuraavan laajamittaisen herätyksen aallon alkaa yliopiston fysiikan laitokselta. No, alkoi mistä alkoi, voimme rukoilla ja edes pienin valinnoin pyrkiä tekemään hyvää.

    Liked by 3 people

    • Pienet valinnat on tärkeitä! Ja Herra siunatkoon fysiikan laitoksia:)

      Elän itse (taas) sellaista vaihetta, jossa haluan oppia armoa ja Jeesuksen persoonan tuntemista yhä syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Sitä miten Jeesus katsoo jokaista sisimpäni osa-aluetta. Näyttää ehkä hienolta tällalailla kirjoitettuna. Käytännössä se on arkista pienin askelin eteenpäinmenoa, joka vaiheessa Pyhän Hengen avun pyytämistä. Tai sen pitäisi olla sitä. Mutta päivän harmaus voi tehdä tepposet ja taas alkaa lipsua turtuneisuuteen.
      Painopiste on kuitenkin aina Jeesuksen armossa, eikä omissa ponnisteluissa. Tuli mieleen kuvaus Pietarista uppoamassa aaltoihin. Jeesuksen voima hänet veti ylös. Niin omassa sisäisessä elämässä kuin ulkoisessa varjeluksessa Jeesuksen valppaus pitää meidät hengissä. Meidän tehtävämme on suostua ja astua eteenpäin. Joskus kivunkin sietämisessäkin tuntuu olevan liialti. Mutta rauha, lepo ja turvallisuus on mahdollista. Opetuslapsena olemiseen sisältyy lupa olla oppimassa.

      Liked by 3 people

  3. ”Mikään ihmisestä lähtevä virta ei voi olla täydellisen kirkkaan puhdas”.
    Ja kuitenkin on se armo, kuten tuota lausetta jatkoit, Herra kelpuuttaa meitä :).

    Luin joku aika sitten yhtä tekstiä armosta. Tekstissä pohdittiin sitä, kuinka se vahvin Herättävä voima on Raamatun mukaan sana, evankeliumi. Tuo laittoi miettimään omakohtaisesti sitä, uskonko tosissani siihen, että Evankeliumi, Sana, jonka tuon esille, tekee omassa voimassaan sen, mitä varten Jumala sen lähetti. Vaikka en koe mitään, vaikka näyttäisi siltä, että se toinen tai kukaan ei koe mitään, vaikka ehkä usein näyttää suorastaan siltä, että Raamatun sana saa toisen ärsyyntymään, vaikka minulle tulisi olo, että kyllä tässä nyt jotakin pitäisi tapahtuakin, tehdäkin ?No, tähän tuli nyt omaa kipuiluani.

    Kiitos Marianne, pökkäsit tämän upean tekstisi kautta ajatuksia liikkeelle ja se on mukavaa :).

    Liked by 3 people

  4. Pietari upposi epäuskon tähden.
    Nykyään ihmisten on vaikea pitää raamattua kompassinaan ja
    mikäli luotilanka näytää väärää suuntaa yleensä suunnistaja korjaa
    kurssiaan löytääkseen tienviitan ja lopulta maaliin.
    Ihmettelen miksi uskovatkin nykyään tuomitsevat kompassin käytön,
    he haluavat suunnistaa ilman Raamatun alkuperäistä sanomaa.
    Ei ihme jos maaliviiva ei sitten häämöttäkkää, vaan ollaan metsässä eksyneinä.

    ”Sanasi on lamppu, valo askeleillani”

    Liked by 2 people

    • Mutta totta on tämäkin! Vastauksena tuohon mitä Tapiolle kirjoitin! Tämä on sitä moninaisuutta, Katrin näkemys ja Tapion :) !

      Tykkää

  5. Mutta Pietari kuitenkin käveli veden päällä. Pietari luottaa Jeesukseen mutta ihmisenä olosuhteet ja oma mieli kääntyy vastaan. Järki sanoo että tämä on mahdotonta. Onko kyse siis siitä että hän ei usko Jeesukseen vai että hän ei usko itseensä? Toisekseen on melkoinen yleistys sanoa, että uskovat laiminlyövät Raamatun. Raamattua luetaan niin erilaisilla tavoilla tässä maassa. Meneekö Raamatun lukemattomuus armon edelle? Entä väärä tulkinta? Olen tässä matkanvarrella aina joutunut turvautumaan ryövärin armoon. Roikkumasa syntisyyteni ristillä vapahtajan vieressä tunnustamassa Jumalan pojan asemaa omassa elämässäni. Muuta tietä ei ole. Pietari tunnusti astuessaan veneestä että Jeesuksella on valta upotessaan eihän luopunut oikeasta uskosta vaan tapahtui jotain muuta. Mitä itse asiassa on Pyhän Hengen täyteys. Onko se jotain joka pitää pinnalla ja mahdollistaa yliluonnollisen uskon. Täydellisen luottamuksen vaikka oma inhimillisyys sanoo toista.

    Liked by 2 people

  6. Ei ole aikaa paneutua syvemmin nyt juuri Tapion tekstiin, mutta hyvä se on ja tuo lause Pyhästä Hengestä ja sen täyteydestä on mielestäni juuri noin.
    Ihminen itsessään on vain ihminen kaikkine heikkouksineen ja puutteineen, mutta Isä ja Poika ovat Pyhässä Hengessä, meihin vuodatetussa, läsnä ja auttavat meitä kaikissa vaiheissamme ja olosuhteissamme, muuten emme kestäisi tämän elämän kipuja ja paineita.
    Usko, Toivo ja Rakkaus! Ne ovat Pyhästä Hengestä ja suurin niistä on rakkaus, Jumalan rakkaus! Rakkaus joka vaikuttaa myös vaakatasossa, eli ihmisestä ihmiseen, ainakin joskus ja jonkin verran. Ehkä juuri sen verran kuin meissä saa ja voi vaikuttaa Jumalan Pyhä Henki!
    Kaikki mikä meissä ”taivaallista” on, on Jumalan armosta. Kiitos, kunnia ja ylistys Herralle!
    Kiitos tästä kommentistasi Tapio.

    Liked by 1 henkilö

  7. Kiitos teille vielä kommenteista, Tuulikki, Katri ja Tapio. Pietarin mielenliikkeistä ja asenteista ei tosiaankaan tiedä.. Osaan vain olettaa jotain, joka heijastuu omista asenteista, joistain opituista asioista.. Mutten niitä tässä nyt osaa eritellä tarkemmin.
    Minulle on jäänyt päällimmäiseksi Pietarin aaltoihin vajoamisesta mieleen se, että Jeesus nosti hänet vahvalla otteella ylös. Tiukkaa elämänkoulua oli Pietarillakin Jeesuksen ollessa maan päällä ja Mestarinsa ylösnousemuksen jälkeen. Lopputulos kaikkien vaiheiden jälkeen oli, että hän halusi pysyä Jeesuksen omana loppuun saakka. Niin suuren armon ja rakkauden hän oli kokenut

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s