Ilkan kirjoittama blogi 21.02 ”Kun Herra ottaa jotain pois…” inspiroi minua niin etten saa sitä mielestäni kuin, ehkä, kirjoittamalla?
Palaan aikaan n. 50 vuotta sitten. Vanhempani olivat kunnollisia ihmisiä mutta tyystin toistensa vastakohdat, sota-ajan avioliitto. Kun rauhan tultua piti aloittaa normaali elämä varmaan kumpikin huomasi tehneensä virheen, mutta periaatteen ihmisinä elivät ajan tapojen mukaisesti, eli eivät eronneet. Meitä lapsia syntyi 5. Olimme köyhiä, kuten muukin tavallinen kansa ja asuimme ahtaasti vielä – 60 luvullakin. Isä eli lähes askeettisesti suhteessa itseensä, mutta oli aina auttamassa muita. Perheensäkin hän asetti omien tarpeittensa edelle. Äiti oli toisenlainen.

Tuli sitten aika jolloin mustavalkoiset televisiot alkoivat olla jo melkein kaikilla ja äitikin halusi meille sellaisen, isä ei. Isä muutti kahden huoneen ja keittiön asunnossamme toiseen huoneeseen missä tv ja vanhempieni sänky oli. Se oli lopun alkua. Kyllä he kääntyivät papinkin puoleen noissa kriisiajoissaan ja yrittivät pitää liittoa yllä. Tosi asiahan oli ettei se television vika ollut, että vanhempani erosivat, mutta ehkä se oli liikaa kaiken muun ohella.

Siihen aikaan tv:stä tuli hyvää ohjelmaa, mm. elokuvia jotka olivat Amerikan malliin liikuttavia ja niissä oli paljon hengellisyyttäkin  ja kauniita tarinoita. Erikoisen koskettavia olivat sellaiset joissa kerrottiin köyhistä, orjista ja sellaisista ihmisistä jotka olivat hyviä, ja vain yksi saattoi olla se paha. Minusta niitä oli ihana katsella. Ne olivat silloin ihan toista kuin mikään mitä näemme ja koemme tänä itsekkyyden ja materiaalisen yltäkylläisyyden aikoina.

Tätä aikaa hallitsee suuri Minä. Sellainen epäitsekkyys jota isäni edusti ei tulisi tänään kuuloonkaan, jollei nyt ehkä jonkun harvan lähetystyöntekijän kohdalla? Tästä johtuen tuo Ilkan kaunis ja riisuttu tarina, pieni ja yksinkertainen, sai sydämeni lähes murtumaan.

Niin pienestä voi joskus olla päivien mietteet ja sisäinen puhe riippuvainen. Minulle tuli mieleeni kaikkein voimakkaimpana Matteuksen evankeliumin 11 luku ja sen jakeet 7-10.
” Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:” Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmän kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu – Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.”

Me ihmiset näemme vain ulkokuoren. Me istumme mielellämme etummaisiin istuimiin merkittävien ihmisten viereen ja haluamme paistatella maallisissa parrasvaloissa. Me putsaamme ja puleeraamme itseämme ja pukeudumme hienoihin vaatteisiin, JOS vain mahdollista. Jotkut ”hengenmiehet” korottavat itsensä maailman laajuiseen julkisuuteenkin jne. Ei kaikki ole aina Jumalasta, kannattaa pyytää viisautta Kaikkivaltiaalta taivaan ja maan Luojalta ja tutkia mitä Hän on sanonut.

On tätä aikaa, myös työhön ja opiskelupaikkoihinkin hakeutumisessa, osata oikein myydä itseään. Ikävä kyllä muuten ei tunnu pärjäävän. Ei kaikilla ole tällaiseen halua eikä mahdollisuuttakaan, en ollenkaan sitä väitä, yleistän vaan. Kerron minkä olen kuullut ja nähnyt.

Kuinka kaukana tämä kaikki onkaan taivaallisesta käsikirjoituksesta ja ohjauksesta. Sen tähden tuotamme surua Jumalalle. Sen tähden Jeesus itki. Sen tähden Isä Jumalakin itki. Sen tähden että ihminen kärsii ja hänen täytyy se sallia siihen saakka kun aika on. Jeesus itki koska ihmisen täytyy kuolla kunnes kaikki palautuu Jumalan tahtomaan tilaan jossa ei ole kuolemaa, ei kipua eikä mitään tämän maailman murheista. Vain rakkauden täyttämä ikuisuus.

Jos luet tuon 11 luvun loppuun ja luet oikein ajatuksella jakeet 25-30 saat kaikesta, minkä ympärilläsi kipuna näet, lohdutuksen. Suuren ja kestävän! Voit elää rauhassa kiittäen ja katsella ympärillesi voisitko tehdä jonkin pienen palveluksen jollekin lähimmäisellesi ja saada palkaksesi hyvän mielen, ja tuottaa samalla ihmisveljellesi tai sisarellesi pitkäaikaisen ilon josta hän kiittää mahdollisesti sinua ja mikä parasta ehkä Jumalaakin jos hän Hänet tuntee tai tulee tuntemaan.

Matt.10:40-42  ” Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt. Joka profeetan ottaa vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas,  saa vanhurskaalle kuuluvan palkan. Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi – totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille.
Ole siunattu.