Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Pyhä kahvipaussi

7 kommenttia

Jos Jeesus asettaisi ehtoollisen nyt ja Suomessa, niin millaisen ehtoollisen hän asettaisi? On vaikeata kuvitella hänen sanovan, että nauttikaapas minun muistokseni puoli sormustimellista viiniä ja semmoinen… hmm… kuiva jauhotuote, jolle Aatamikaan ei olisi keksinyt nimeä.

Ei, Jeesus sanoisi, että nauttikaa muistokseni säännöllisesti mukillinen hyvää kahvia (kofeiinitonta juomavaliota noudattaville ja muille teeskentelijöille on tarjolla rooibosta). Miettikääpä seurakunnan tuntemuksia, kun rovasti Hilvo on ehtinyt kolmen vartin saarnansa loppupuolelle ja sakastista kiemurtelee saliin kahvin tuoksu. Siinä messussa ei muita suitsukkeita tarvita.

Entäs se leipä? Tietenkin korvapuusti (myös gluteeniton ja laktoositon). Miettikääpä seurakuntaa siinä Jumalan edessä. Jumalalla olisi täysi oikeus, melkein velvollisuus antaa itse kullekin seurakuntalaiselle kipakka tillikka. Mutta mitä syntiset saavat? Uunituoreen korvapuustin. Olisi muuten vähän toista kuin nykyään.

Seurakunta kokoontuisi kuppeineen ja puusteineen yhteisen pöydän ääreen. Saarnan opetukset olisivat hyvässä muistissa. Kirkossa kuuluisi kova pulina.

– Kylläpä rovasti puhui tänään hyvin, kehuu mummo.
– Älä muuta virka, Jumalan hyvyys tuli saarnassa esiin kaikessa loistossaan, vastaa perheenisä kolmivuotias sylissään. Lapsella on kanelia suupielessää.
– Ja huomasitteko, että Hilvo viittasi Koiviston Ilkan tiistaiseen blogiin, laajentaa opiskelijatyttö keskustelua.
– Jaa-a, millaistahan mahtaa olla Jeesuksen kanssa Taivaassa, kun ehtoollispöydässä on näin mukavaa, alkoi mummo tuumia ääneen.

Jos nyt jollain meni öylätti väärään kurkkuun näiden pohdintojeni takia, niin muistutanpa vain, että Raamatun mukaan alkukirkon ehtoollinen oli oikea yhteinen ateria. Ehtoollisen vietto tosin meni pian rappiolle: ”Teidän kokoontumisenne eivät ole oikeaa Herran aterian viettämistä, koska jokainen syö omia ruokiaan, niin että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa”, motkotti Paavali korinttilaisille. Tämmöiseen ei kahvi-ehtoolliskäytännössä sorruttaisi. Talo tarjoaa.

Erityisinä juhlapyhinä Jumalan ja seurakunnan yhteyden ateriassa olisi ekstraa. Esimerkiksi ystävänpäivää edeltävänä sunnuntaina nautittaisiin korvapuustin kanssa lasillinen lattea, jonka pinnalle on taiteiltu sydän.

* * *

Kahvia ja kahvilakulttuuria Blogitaivaalla: IlkkaJuha, Heikki

Mainokset

7 thoughts on “Pyhä kahvipaussi

  1. Voi Juha, uskaltaako tätä täällä sanoakaan enää kun olen niin usein jo kertonut että meillä ev.lut srk:n kappelilla jossa käyn, on juuri tällainen toivomasi mukainen mahdollisuus. Tosin myös se perinteinenkin ja ihan sovussa ja mukavassa seurassa, suorastaan melkein taivaallisessa ilmapiirissä. Ihan totta ja oikeasti!
    Sitä samaa toivotan muillekin. :)

    Liked by 2 people

  2. Onko siis niin, että kirkkokahvit ovat todellinen ehtoollinen? Se, joka nautitaan alttarin äärellä onkin vain kuivettunut rituaali. No, anteeksi pahat puheeni. Yhteisen leivän messussa, joka lopetettiin jo vuosia sitten, naukattiin edes vähän isompi hörppy viinistä ja leipä oli pastorin itsensä leipomaa ja hyvää. Jotenkin se säväytti enemmän, jos nyt säväyttäminen on ehtoollisen tarkoitus. Itse olen joskus pähkäillyt, että jos Jeesus olisi ollut maan päällä Nyky-Suomessa, ehtoollinen koostuisi oluesta ja makkarasta.

    Käsitys ehtoollisen olemuksesta ja siitä, kuinka Jeesuksen ruumis ja veri niissä on, lienee teologian pitkällisimpiä pohtimuksia. Nykyiseen jumalanpalvelukseen laajempi ateriointi sopisi huonosti, joten jotenkin tuota seurakunnan yhteyttä tulee harjoitettua enemmän kirkkokahvilla tai -rooibosteellä. Jälkimmäisestä en muuten pidä. Ehtoollinen on jotensakin henkilökohtaisempi toimitus, jossa ainakin minä pohdin, että mitähän tässä toimituksessa pitäisi ajatella, että olisi mahdollisimman pyhä meininki. Summa summarum: oli ehtoollisen jumalopillinen asema millainen tahansa, tuolla henkilöön käyvällä sakramentilla on oma tarpeensa. Mutten mitenkään pääse ajatuksesta, että seurakunnan kirkkokahvit keralla korvapuustien on uskon kannalta ainakin yhtä tärkeä asia. Muilla lienee muita ajatuksia. Tännehän niitä passaa kirjoitella.

    Liked by 1 henkilö

    • Tero. Lienet kuullut termin ”seurustelun sakramentti”? Tärkeä yhdessäolon muoto.

      Kyllä minäkin näin vanhemmiten tarvitsen myös tuon perinteisen, vaikka jos sitä ei olisi juuri sellaisenaan, niin totuttava siihenkin olisi. Helluntaiseurakunnissa oli aikoinaan tapa jossa leipä oli oikeaa leipää ja siitä jokainen ”mursi” pienen palan ja viinit kyllä olivat kertakäyttöpikareissa. Nämä tuotiin penkkien päähän ja siitä jokainen jakoi sitten seuraavalla ja taas seuraavalle sanoen ne ”sinun puolestasi” sanat. Miten lie muualla. Minusta on hyvä mennä alttarille vaikka henk.kohtaisesti en pariin vuosikymmeneen ainakaan ole enää pystynyt polvistumaan.

      Liked by 2 people

      • Oikea leipä ehtoollisella maistuu kyllä hyvältä.

        Tulee mieleen se kerta, kun olin nykyisessä kotimaassani ensimmäistä kertaa sellaisella ehtoollisella, jossa leipä ja viini annettiin eteenpäin vieressä istuvalle. Koko ehtoollinen meni osaltani ihan pilalle! Yritin hermostuneesti hikoillen tarkkailla ja painaa mieleen, mitä toiset sanovat (leivän ja viinin kohdalla vähän eri sanat), ja sitten kun tuli minun vuoroni, onnistuin takeltelemaan aika perusteellisesti. Vieressäni ollut ei onneksi vaikuttanut pettyneeltä.

        Liked by 1 henkilö

        • Takeltelun taito on yksi minunkin vahvuuksistani. Juuri tuollaisissa tilanteissa se tulee. Tai työelämässä, kun pitää sanoa, kuka on, mistä tulee ja mitä tekee. Aina takeltelee tai unohtaa. Sanoo väärän tittelin vaikka.

          Liked by 1 henkilö

      • En ole kuullut seurustelun sakramentista, mutta en varsinkaan ihmettele ilmauksen olemassaoloa. Olen muuten myös kohdannut sellaisen valitettavan version, jossa ehtoollisella jaetaan aika kokkare oikeaa leipää ja minimaalinen tippa viiniä. Lopputulos on sitten se, että suu on täynnä kuivaa pupellusta, jota saa jäystää ja pyöritellä, ennen kuin sen saa nieltyä. Vai onko minun suuni vain poikkeuksellisen kuiva, kun kuivan leivän syöminen tuntuu vaikealta.

        Liked by 1 henkilö

  3. Miten olisi Fernet branka, jumalten juomaa 2 cl per osallistuja ?
    Viimeksi otettiin koko kupillinen molemmat jaon jälkeen ja lämmitti mukavasti.
    Leipä tarttui kurkkuun.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s