Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Jeesuksen kanssa kahvilassa

4 kommenttia

WP_20140412_002

– Minä tarvitsisin ystäviä. Muuten muutun lopullisesti erakoksi, murehtii ystävä. Kahvilassa, kuinkas muuten.
Katson häneen. Kaveri on tosissaan. Huolissaan.
– Otan rukouslistalle, älä murehdi.

Toisinaan sydämeen tulee suuri varmuus: Tämä homma hoituu rukoilemalla. Siihen saattaa muutama kuukausi mennä, mutta varma on aina varma. Se on mysteeri. Kun uskonikaan ei ole kovin suuri.

Markku Sarento puhui sunnuntaina Liedossa suhteestaan rukoukseen. Ennen hän ajatteli, että rukous toimii vähän niin kuin limsa-automaatti. Kolikko sisään ja painallus napista. Vastaus kolahtaa jos kolahtaa, joskus jopa sen makuinen kuin tilasi. Nyttemmin Markun ajatukset rukouksesta kuulemma ovat vähän kehittyneet.

Itse sorrun toisinaan ajattelemaan, että rukous on kuin pankkikortti. Vastaus tulee, jos tilillä on katetta. Toinen versio rukouksesta, johon voisin langeta, olisi ehkä luottokorttirukous. Rukoile nyt, lasku tulee aikanaan.

Viime aikoina olen huomannut, että rukous toimii toisin. Rukous vain toimii. Riippumatta sattuuko uskoni juuri olemaan kuivettuneen mustapippurin kokoinen vai kuin mehukas appelsiini. Rukous vain toimii. Toisinaan.

Aina se ei toimi. Vaikka kuinka rukoiltiin, potilas menehtyi. Vaikka kuinka rukoiltiin, kaveri on vielä työttömänä. Se on mystistä.

Sekoittelen rooibospussia teelasissa. Mietin, ajatteleeko ystäväni, että suhtaudun hänen ongelmaansa liian kevyesti. ”Just a moment, hoituu kyllä.” No, juttelemme murheesta laajemminkin. Kahvilavertaistuki tuntuu olevan päivän sana. Keltainen bussi lähtee pysäkiltä ikkunan takana.

Minun rukouslistallani on muutamia asioita. Ei monta. Olen viime viikkoina pohtinut tuota varmuuden aspektia. Mistä johtuu, että toisten rukousaiheiden kanssa varmuus puuttuu. Toisten aiheiden kanssa taas uskaltaa sanoa, että älä murehdi, asiasi on vireillä. Sellaisia aiheita ottaa mielellään kannettavakseen.

Olen oikein iloinen, kun saan rukoilla jollekin seurakuntayhteyttä tai ystäviä. Voisiko olla niin, että joillakin ihmisillä on vaikka sairaiden puolesta rukoilemisen armolahja. Minun lahjani olisi sosiaalisten suhteiden puolesta rukoileminen.

Jeesus yllytti pyytämään asioita: ”mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa”. Toisessa kohdassa hän vielä kehottaa rukoilijaa uskomaan jo asian saaneensa. Ihan noin helpolta homma ei käytännössä kuitenkaan tunnu.

Pikemminkin tähän tuntuu olevan sovellettavissa toinen kohta. Siteeraan sitä vähän pidemmästi: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.  Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Minusta tuntuu, että ”minun luokseni tulemista” on nykymaailmassa juuri vaikka kahvilassa keskustelu. Missä kaksi tai kolme ovat koolla hänen nimessään, hän on mukana.

Eihän me kahvilassa istuttu minkään uskonnollisen kaavan mukaisesti. Juteltiin siinä vain ja viskeltiin kuormistamme kiviä kahvilan lattialle. Lupauksensa mukaan Jeesus istuskeli siinä ja kuunteli. Ja myös minä kuuntelin ystävääni. Mietin, että hänen asiansa otan mielelläni kevyeksi kantamukseksi.

Tämä blogi on käsitellyt lähinnä pyyntörukouksia. Ne mielletään usein kolikoiden pistämiseksi limsa-automaattiin tai luottokortin vinguttamisena. Kuitenkin pyyntörukouksetkin kääntyivät nyt Jumalan läsnäoloon, Jeesukseen kahvilan pöydässä.

Yksi kysymys tässä vielä jää auki. Miten rukous oikeasti toimii? Se on mystistä.

Mainokset

4 thoughts on “Jeesuksen kanssa kahvilassa

  1. Tunnustan minäkin joskus rukoilevani, vaikken siitä isoa äläkkää pidäkään. Joskus kolikkoautomaattirukous on toiminut ja olen saanut pyytämäni asian. Aika monesti olen kuitenkin yrittänyt tunkea maksukorttia kolikkorakoseen tai päin vastoin. Ikään kuin voisin käydä Jumalan kanssa kauppaa, että jos annat minulle kirkkaanpunaisen, tarpeettoman tehokkaan moottoripyörän, niin minä sitten keväällä Liedon motoristimessun ylistyksessä lupaan huudattaa moottoria ihan rajoittimen sallimalla ylimmällä kierrosluvulla – vaurioiden uhallakin.

    Sittemmin olen alkanut käyttää jätä-lasku-pöydälle-menetelmää näissä pyyntöaiheisissa jumalkontakteissani. Päsäytän vain mielessäni, että katso nyt, minulla on tällainen mieliteko. En siis suoranaisesti pyydä mitään, kerron vain, että mieliteko on. Toki siihen rivien välinen pyyntö sisältyy, mutta asian pukeminen toteamukseksi auttaa itseäni mieliteon vastaisessa kamppailussa. Vähän korkeampi moraalinen versio samasta on esirukous: saatan jostakin kuulemastani murheesta tokaista mielessäni, että jokin asia kaipaisi huomion lisäksi muutosta.

    Sitten on nämä kiitollisuuden osoitukset. Anna meille tänäpänä meidän päivittäiset eväämme. Ja kiitos, saatu on tänäänkin, varmasti yli tarpeen. Wokkikasviksia ja kananpaloja jäi vielä pikkuateriaksi. Tässä kirjoitellessani herää kysymys, että voiko kiitoksiin odottaa vastausta. Tuleeko jossakin kohtaa rukousvastaukseksi, että kiitos kiittämästä, aiheuttamasi vaiva ei ollut kummoinenkaan.

    Mutta niin. Jos Jumala kerran tietää kaiken ajan Herrana myös etukäteen, ovatko rukoukset vain yksinpuhelua tai jonkinlaista hengellistä terapiaa? Vaikuttavatko ne todella? Ja onko kokemamme vaikutukset vain omia tulkintojamme ja valikointia erilaisten asioiden vaihtoehtoisista kuvauksista tahi selitysmalleista? Raamatussa kyllä kerrotaan Jumalan muuttaneen mieltään rukousten vuoksi. Jotenkin se ei sovi yhteen kaiken tietämisen kanssa. Arvelisin kuitenkin, että kiittäminen itsessään aiheuttaa myönteisiä asioita. Enkä halua mitenkään väheksyä kiitosrukouksen vaikutusta, vaikka se sitten olisi jonkinmoista itsesuggestiota. Onhan kuitenkin niin, että Jumala sen kiitollisen mielen on perimmältään keksinyt.

    Liked by 1 henkilö

  2. ”Liedon motoristimessun ylistyksessä lupaan huudattaa moottoria ihan rajoittimen sallimalla ylimmällä kierrosluvulla.”
    Täytyypä hankkia speziaalitehokkaat korvatulpat. Toisten sormet näpyttävät aikamoisilla kierroksilla. Pitkä kommentti alle aikayksikön.

    Kiitoksiin ei ehkä tarvita vastausta. Jos joku tai Joku on kiittämisen arvoinen, niin semmoinen kasvattaa luottamusta. Kiitoksen vastaus on siis luottamus.

    Tuota tekstiä oli kyllä jännittävää kirjoittaa, kun tiesi, että lopullista vastausta ei sitten kuitenkaan saa.

    Tykkää

  3. ”Eihän me kahvilassa istuttu minkään uskonnollisen kaavan mukaisesti ”…jne. Hienoa Juha! – Jälleen.

    Aikaisemmin aamulla mietin pidämmekö Jumalaa jonain karkkiautomaattina jolta tulee vuorenvarmasti aina vastaus välittömästi?
    Kokemukseni mukaan Jumala ei toimi niin? Me joudumme/saamme hoidella leivisköitämme miettimättä ”mitä me tästä saamme”!
    Siitäkin voi olla kysymys anommeko/rukoilemmeko Jumalan tahdon mukaisia asioita! ?

    Joka tapauksessa, ollaan uskollisia siinä minkä koemme luontevaksi tavaksemme toimia lähimmäistemme hyväksi, kyllä ne vastaukset sitten ”perillä” nähdään, jos vielä on tarpeen 🙂 !
    Minä kyllä uskon että uskollisuus annetussa tehtävässä tulee palkituksikin, vaikka olemmekin ”vain ansiottomia palvelijoita”, tosin tätä ei varmaan saisi enää sanoa mutta näin on Sanassa. Ja Jumala On !
    Siunattua jatkoa valitsemallasi tiellä Juha 🙂 !

    Liked by 2 people

  4. Paras rukousvastaus lienee varmasti tuo, että Jumalan valtakunta tulee ja poistaa nämä ihmisten aiheuttamat sotkut tästä maailmasta. Niinpä jatkan Isä meidän ….

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s