Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Maailman Valo

14 kommenttia

Tänään herätessäni mielessäni oli otsikko aiheesta josta tunsin tarvetta kirjoittaa. Uutiset kuultuani otsikko muuttui. Oletan kuitenkin että saan tähän jotain alkuperäisestä ajatuksestani. Sillä tätä pimeyttä jota uutiset joka päivä vyöryttävät eteemme ei voita mikään muu kuin usko ja toivo Maailman Valosta! Kristuksen Kaikkivaltiaan olemuksen kirkkaudesta.

Muutama viikko sitten meillä kappelillamme oli vieraita Virosta, mukana vanha, pienikasvuinen pappi. Hän sekä saarnasi että jakoi ehtoollista. Hän puhui omalla kielellään joka tulkittiin, mutta tulkki puhui hiljaa ja vähän epävarmasti, joten takana istuen omalla tuolipaikallani minulta meni sanoma ohi. Huomasin kuitenkin että tytär oli kovin liikuttunut. Kun pääsimme ehtoolliselle meidän oma pastorimme jakoi leivän ja tämä vieras viinin. Kun hän tulikohdalleni näin ehkä maailman kauneimmat ja kirkkaimmat kasvot! Uskomattoman hymyn ja harvinaisen siniset silmät vanhalla miehellä. Luulen etten sellaista kirkkautta ihmiskasvoilla ole nähnyt koskaan. Ja tytär itki.

Minulla on tapana avata Raamattu ennen kuin alan kirjoittaa, usein se aukeaa oikeasta kohdasta. Tänään Sana oli Matt.12:18-21. ” – Katso minun palvelijani, jonka olen valinnut, minun rakkaani, johon olen mieltynyt. Minä lasken henkeni hänen ylleen, ja hän julistaa kansoille oikeuden. Ei hän riitele, ei kuulla hänen ääntänsä kadulla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän saattaa oikeuden voittoon. Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa.”

Alun perin ajattelin kirjoittaa aiheesta ”Puhutaan hyvää”. Siitä lähtökohdasta kummuten että olemme kristittyjä ja meidän olisi hyvä erottua maailmasta siten että rakentaisimme siltoja kuilujen yli. Voisimme aloittaa vaikka omasta perheestämme, jos sellainen on. Normaalit ihmiset kaipaavat toistensa läheisyyttä. Onnellisia ne joilla on puolisot. Kuinkahan moni muistaa tuosta, usein niin itsestään selvänä pidetystä, asiasta kiittää ja osoittaa puolisolleen hellyyttä. Onnellisia ne joilla on lapsia, ja molemmin puolinen suhde on hyvä. Onnellisia ne joilla on ystäviä ja kaikkein onnellisimpia ne joilla on iankaikkisuustoivo ja usko. Jos nämä kaikki voidaan vielä nivoa yhteen on helpompi kestää pimeä.

Puhutaan toisistamme hyvää, puhutaan toisillemme uskon ja toivon sanoja. Jos mahdollista otetaan syliin ja ollaan hiljaa, annetaan toisen/toisten tuntea että ollaan yhtä. Osoitetaan välittämistä myös niitä kohtaan jotka ovat vieraita., jotka eivät kuulu joukkoon. – Aamulla ajattelin niinkin että saatan jopa ymmärtää niitä jotka menevät sylin puutteessaan äiti Amman syliin?! Itse en kuitenkaan menisi.

Kun ajattelen tätä meidän ”taivasjoukkoa” täällä mieleeni nousee välittömästi aika monta henkilöä, sellaista jotka luontevasti toimivat lähimmäistensä hyväksi, jopa niin että eivät ehkä itse sitä huomaakaan :) ! Itselleni tulee näistä henkilöistä hyvä ja kiitollinen mieli. Spontaanisti kiitän heistä Herraa ja ajatuksissani siunaan. Jos joku tunnistaa itsensä rohkaisen sinua jatkamaan samaan malliin :)

! Matteus 5: 14-16. ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampun jalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. Tämä on mahdollista koska Jeesus Vapahtajamme sanoo itse näin: Minä olen maailman valo. Se joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo”! (Joh.8:12)

Vielä Paavali kirjoittaa kirjeessään filippiläisille 2:!3-16 ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä – ja myös teette, niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä Jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa, ja minä voin Kristuksen tulemisen päivänä ylpeillä siitä, etten ole turhan vuoksi ponnistellut ja nähnyt vaivaa.”

Kun kuulin aamun uutisen taas yhdestä pimeyden teosta naapurimaassamme mietin kuinka ihmiset jaksavat elää tässä maailmassa ja suoriutua jokapäiväisistä toimistaan omienkin huoltensa, murheittensa, yksinäisyyksiensä ja kipujensa lisäksi? Siinä ymmärsin entistä kirkkaammin kuinka tärkeitä me kaikki olemmekaan toinen toisillemme.  Muistetaan tämä täälläkin meidän ”taivaallamme”. Emme voi nähdä millaista surua joku kantaa, puhutaan hyvää, muistutetaan Valon ja Kirkkauden lähteestä, yhteisestä uskostamme ja toivostamme Pyhään Jumalaan.

Ihmeellinen on Sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda  ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, Sinun Valostasi me saamme valon. Ps.. 36: 8-10) Siunausta viikonloppuusi   

Advertisements

14 thoughts on “Maailman Valo

  1. Kuuntelin viikko sitten sunnuntaina netin kautta saarnan, joka koski kirkkopyhän aihetta Jeesus kiusattavana. Saarnassa pappi toi esille pohdittavaksi valintojen tekemisen. Ihan arkisissa vuorovaikutustilanteessa meillä on varaa valita, mitä sanon, miten sanon, jätänkö sanomatta, sanonko asiasta vai menenkö sörkkimään sanoineni toisen persoonaa, sanonko sen, mikä on totta, sanonko hyvää jne. Varaa on valita :).

    Pyhäkoululauluista muistan laulun Jeesus kutsuu loistamaan taivasvaloaan. Sanan valosta tuo Valo meihin tulkoon.

    Hieno teksti!

    Liked by 2 people

    • Virpi. Kunpa aina osaisikin.!
      Itse joudun kyllä katumaan joskus sekä sanomisiani, että sanomatta jättämisiäni. Mutta tässä pimeydessä loistaa sittenkin Valo, Usko ja Toivo tulevasta jossa ei ole enää virheitä eikä vajavuutta. Sitä odotellessa tarvitaan armollisuutta, pitkämielisyyttä ja laupeutta.
      Kiitos kommentistasi :) !

      Liked by 2 people

  2. Hei!
    Näin silmissäni tuon papin kasvot. Kirjoitat suoraan sydämeeni. Tänään hautasimme Ilkan ja suru oli suuri. Kuitenkin kun kokoonnuimme muistotilaisuuteen yhdessä jotain muuttui. Se yhteys jota kristityt kantavat keskuudessaan syttyi liekkiin ja antoi lohdun. Tilaisuus puheineen oli kauneimpia missä olen ollut läsnä. Kristuksen valo lohdutti ja antoi enemmän kuin toivoa. Tilaisuus päättyi virteen 600 ja kotiin lähti surullisia mutta ravittuja ihmisiä.

    Liked by 2 people

    • Tapio. Minua liikuttaa kaunis ja sydämeen käyvä kommenttisi ” Se yhteys jota kristityt kantavat keskuudessaan syttyi liekkiin ja antoi lohdun”.

      Ihmeellinen On Jumala, ihmeellinen Hänen vaikutuksensa täällä kuoleman varjonkin maassa. Hän on Valo ja Kirkkaus, sellainen, joka voittaa kuolemankin ja antaa toivon ja jälleennäkemisen uskon – ja ilon murheen keskelläkin.
      Kunpa kaikki hautajaiset olisivat kertomasi kaltaisia.

      Vielä tulee monenlaisia tunteita, ajatuksia ja ikävääkin, mutta tuo hautajaiskokemus lohduttaa varmasti niinäkin päivinä.
      Herra kanssanne nyt ja aina.
      Kiitos kun jaksoit tulla kertomaan!

      Liked by 2 people

    • Tarkoittaako Facebookiin laittamasi kaunis kuva auringon laskeutumista horisontin taakse sitä, mitä oletan tuosta kommentista päätellen sen tarkoittavan!

      Tykkää

  3. Tuon tarkoitin ja yritin laittaa heti tuohon Tapion tekstin alle, mutta syystä tai toisesta se ei siihen mennyt.

    Tykkää

  4. Kiitos! Aivan mahtava kuva, juuri tuollaisiahan Tapion kuvat ovat. Meillä on täällä ”taivaalla” monenlaista taitajaa jopa taiteilijaa, Hassilan Juha on toinen valokuvataiteilija!

    Tässä on paljonkin symboliikkaa, jokaiselle omanlaistaan vähän niin kuin uskon asioidenkin kanssa, kukin ymmärtää tavallaan mutta Pyhä Jumala, Luomakunnan Herra ymmärtää kaikkia!
    Olipa ystävällistä että näit vaivaa ja sain nähdäkseni tuon kuvan :) !

    Tykkää

    • Jotenkin tahtoisin vielä täsmentää ajatustani tuosta kuvasta ja sen herättämästä ajatuksesta.

      Aurinko painuu horisontin taakse – noustakseen seuraavana aamuna uudelleen. Ihminen painuu horisontin taakse – noustakseen sieltä viimeisenä päivänä – ja toivon mukaan – jäädäkseen!

      Liked by 2 people

  5. Jäin kiinni tuohon virteen 600. Dietrich kuoleman edessä kirjoitti näin kauniisti ja rohkaisi muita. Luther vastaavasti ennen kuolemaansa monisairaana muuttui kiukkuiseksi ja äksyili. Näin eri asioissa armoa tarvitsemme.

    Liked by 1 henkilö

  6. Katri jäi kiinni virteen, minä kuvaan!

    Viime yönä mietin että siitä olisi aiheeksi blogiin asti!
    Tiedän että tuo kultalampi kuvassa on kaikella todennäköisyydellä avanto? Mutta kun katson tuota jään peittämää järveä, se on kuin syvän unen kaltaisessa tilassa oleva ihminen jota Jumalan taivas kutsuu.
    Koko taivaanranta on yhtä Jumalan katsetta, armoa ja rakkautta; kutsua joka on ylösnousemusvoimallaan vetänyt puoleensa erään kalliin sielun kullalla silatusta aukosta. Taivaallinen kuva!

    Olet tainnut Tapio tästä samasta rannasta ottaa useampiakin kuvia eri vuoden aikoina? Ranta on sinulle merkittävä sen kyllä näkee! Siunausta sinulle ja kaikille teille jotka ikävöitte – jälleennäkemisen ihanassa toivossa kuitenkin.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s