Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Aamulla varhain

18 kommenttia

Unen ja valveen rajamailla huomasin miettiväni elämän lyhyyttä. Kysyin, olenko osannut käyttää aikaani oikein, vai sitä turhaan tuhlannut? Tunsin lempeän hymyn ja vastauksen sijaan kuulin kysymyksen kuinka olisin tahtonut elää? Vastasin; olisin tahtonut kirjoittaa enemmän mutta aikani meni kuvien tekemiseen ja elämästä huolehtimiseen, en tainnut tehdä mitään kovin tärkeää?

Kysyit koska olin ollut onnellinen? Vastasin, en muista, ehkä joskus kun tunsin sinut lähelläni, lapsuudessa ja sitten paljon myöhemmin. Tässä elämässä rakkaus tuli täydellisimmäksi lapseni kanssa. – Nyt vanhemmiten minulla oli kymmenvuotisjakso jolloin olin vapaa ja sain olla oma itseni, ennen tätä nykyistä tilaa. Tunnen haikeutta etten ymmärtänyt sitä niin täysin käyttää kuin olisin voinut, ikävöin sitä aikaa. Kun olin ilmaissut tämän, tunsin oikeassa kämmenessäni säteilevän lämmön ja hämmästyin? Lämpö ei kadonnut ja mietin mitä tahtoisit minun ymmärtävän?

Toisissa olosuhteissa olisin saattanut tulkita sen kutsuksi? Vai otitko minua kädestä?

Ajattelin kuinka onnellinen olisin jos olisin voinut, tai voisin, käyttää aikani siunaten ihmisiä. Laittaen käteni heidän päittensä päälle kevyesti ja saanut tuntea kuinka siunaus siirtyisi Sinusta heihin. Mieluiten olisin tehnyt sen pienille lapsille, noille päiväperhosille jotka osaavat jatkaa matkaa ajattelematta eilistä tai huomista, vain iloiten hetkestä. –  Ja edelleen kämmeneni sykki. – Silmäsi kysyivät olenko nyt onnellinen? Hymyillen vastasin että olisin voinut myös olla kuin Assisilainen koska puhun myös linnuille, puille ja kukille.

Siirryin ajattelemaan kertomusta jossa paransit 10 spitaalista ja vain yksi palasi Sinua kiittämään! Se on puhuttanut minua jo pitkään. Sinun kirjassasi ei laverrella, mutta minä olisin halunnut tietää tuosta ihmisestä enemmän?

Näin sieluni silmin kuinka hän ei ainoastaan parantunut taudistaan vaan hänen silmänsäkin saivat uuden kyvyn nähdä, ja korvansa kuulla. Hän syntyi uudesti todelliseen elämään jossa hänen sisimpänsä täyttyi riemusta ja kiitoksesta joka oli suurempi kuin minkä aiheutti ruumiin paraneminen. Hän ymmärsi siirtyneensä kuolemasta elämään, Sinun antamaasi! Hän näki kaiken Sinun Kirkkautesi valossa eikä meinannut ihmisenä kestää niin suurta iloa. Hän eli rakkaudessa ja kiitoksessa ja antoi Sinulle koko elämänsä, lähtien seuraamaan Sinua.

Kaikella on hintansa, riemullakin varjonsa. Hän näki kuinka monet hänen ympärillään olivatkin sokeita, vaikka näkivät ja kuuroja vaikka kuulivat, eikä heissä ollut rakkautta eikä iloa. He elivät ylpeinä oman viisautensa sokaisemina vaikka Sinä olisit tahtonut heidän ymmärtävän että lasten kaltaiset ovat suurimpia Sinun Valtakunnassasi. He olivat tulleet suuriksi ja ahneiksi eivätkä tahtoneet tuntea Sinua.

Vain yksi sanoi Kiitos!

Herra, kaikki jotka sinut tunnustavat saavat elää ihmeessä. Sinä et halua ihmisten jäävän murehtimaan menneitä etkä huolehtimaan tulevista, Sinä kiedot meidät läheisyyteesi ja rakkautesi on kuin teltta ympärillämme, hellyytesi kuin vuotava hunaja. Herra, vaikka minulle jäi arvoitukseksi kämmeneni sykkivä lämpö tahdon Sinua ikuisesti kiittää että pidät omistasi huolen ja ylistää Sinua Elämän antajaa Elämän lahjasta – ja siunata koko maailmaa odottaessani tulemistasi. Kiitos Jeesus!
(Fil.4:6 Room. 8:28 Matt 18: 1-5 ja 10 Luuk. 17:11-19)

”Ei murhetta kun vain olla saan mä Herran lapsena aina. Kun Hän mua hoitavi armollaan, niin eivät kuormani paina.
Ei huolta kun Hän on Isäni, ei lastaan unhoittaa saata. Hän tasoittaa täällä polkuni ja kohden vie kotimaata.
On kätkössä multa huominen, ei palaa eilinen päivä, ja tänään seurassa Jeesuksen jää kauas huolien häivä”

Mainokset

18 thoughts on “Aamulla varhain

  1. Tuulikki, minua on viime viikkoina ilahduttanut joka arkipäivä toistuva pieni tapahtuma, jossa saan olla osallinen. Pieni poika, sinisilmä ja pellavapää, on tullut muutaman viikon ajan, eli tennarikauden alettua, pyytämään ”sidotko mun kengännauhat”. Ja minähän sidon, onnellisena siitä, että hän uskaltaa tulla ja vielä isommin onnellisena siitä, että huomaan itseni jotenkin muuttuneen. Joku aiempi minäni olisi tuskastellut, että etkö jo itse osaisi tms. mutta nyt sidon kiitollisena kun lapsi tulee ja pyytää ja meillä on tuossa hetkessä mukavaa.
    Jotakin tuollaista tunnelmaa ja samomaa koen kirjoituksessasi olevan.

    Toissapäivänä sidoin näitä pienen jalkan kengännauhoja ja samalla joku vieressäni kysyi minulta jotakin ja käänsin päätäni. Kengännauhakaveri tokaisi ”Vau, osaatko sä tehdä rusetit, vaikka et edes katso”.
    Olin kunniani kukkulalla, kengännauhamestari ,ja koin, että Kristus on minut siihen korottanut, ymmärtämään, että juuri nyt tämä on tärkeintä. Molemmille osapuolille.

    Ihana siunaava teksti Tuulikki. Olisiko tämä sitä Jumalan lapsen koti-ikävää?

    Liked by 3 people

    • Virpi.
      Aivan ihana tarina elävästä elämästä, suloinen, iloinen ja liikuttava! Lapset ovat ihania! Vielä viisikymppisenä toivoin lapsen lasta, mutta nyt olen oikeastaan jo huojentunut ettei sellaista ole. Aika on paha eikä tiedä kuinka käy tulevaisuuden. Mutta; ”Jonk on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla” :) . Kaikin puolin oli ihana kuulla terveisesi, elpymisesi.
      En ollenkaan kiellä etteikö taivaskaipuuta olisi, Jumalan lapsen koti-ikävää. En kaikkea viitsinyt kirjoittaa ja olihan tässäkin taas kyllin, vaikea saada pieneen tilaan ;) .
      Kiitos kun tulit :) tekee mieleni toivottaa meille Jumalan rauhaa. Jeesus kanssasi.

      Liked by 2 people

    • ”Vau, osaatko sä tehdä rusetit, vaikka et edes katso.” Meissä monessa asuu arje virtuoosi!

      Liked by 2 people

  2. Tekstisi on taas taattua Tuulikkia!

    Minun ymmärrykseni mukaan se on tulemalla tullut – ei tekemällä tehty.

    Mutta.
    Oletko siirtynyt FB:n eli naamakirjan käyttäjäksi?
    Tulin linkillä sieltä nyt tänne. Siellä kirjoituksesi alussa on todella kaunis kirkkokuva.

    Tykkää

    • Toivo. Inspiraation varassahan minä, en tekemällä siis tee, aiheen saan tai ”annetaan” ja sitten kuuntelen sisäistä ”minääni”/ääntä sisimmässäni? En tee minkäänlaisia valmisteluja, paitsi ehkä tarkistelen raamatunkohdat aiheeseen liittyen, jos koen tarpeelliseksi?

      En ole edelleenkään FB:n käyttäjä, en ole siellä enkä tunne tarvetta mennäkään. Joku/jotkut jakavat blogejani siellä ystävällisyyttään? En tiedä kuin pari, jotka ehkä niin tekevät, oma pastorimme ja täällä kommentoiva Katri. harmi etten voi nähdä sitä kirkon kuvaa, mikä kirkko? Mistäpäin Suomea?

      Tykkää

  3. Kirjoituksesi on siellä Blogitaivas-profiilissa.

    Siitä, mikä kirkko kuvassa on, ei ole mainittu, mutta kaunis kirkko, niinkuin nyt kirkot tietysti yleensäkin.

    Mutta nytpä testi.

    Kopioin sieltä tekstisi tykkääjät ja nyt kokeilen, siirtyykö se kopio ehjän- tähän. Pidä peukkua:

    Henkilöt, jotka tykkäävät tästä
    Sulje

    • Katri Kivimäki

    • Sirkku Myllynen

    • Markus Sjöstedt

    • Eila Teini

    • Mervi Jutila

    Elsi Nurmesniemi

    Tuula Kaarina Puronvarsi-Syrjälä

    • Päivi Rosilainen

    • Raili Soininen

    No siinäpä ne.

    Luo profiili sinne. Muistuu mieleeni jokin mainoslause, en muista mistä, mutta se kuului:

    Se on nykyaikaa!

    Liked by 1 henkilö

  4. Yhtä minä pyydän Herralta,
    yhtä ainoaa minä toivon:
    että saisin asua Herran temppelissä
    kaikki elämäni päivät!
    Saisin katsella Herran ihanuutta
    hänen pyhäkössään
    ja odottaa, että hän vastaa minulle.
    Kun vaara uhkaa,
    hän ottaa minut majaansa.
    Hän antaa minulle suojan teltassaan,
    nostaa minut turvaan kalliolle.
    Nyt minä kohotan pääni, en pelkää vihollisiani, vaikka he saartavat minut. Minä uhraan Herralle hänen pyhäkössään, uhraan ja huudan ilosta, minä laulan ja soitan ylistystä Herralle.

    Psalmista 27, samaa sanomaa kuin tekstissäsi on. Mietin tuota tekstisi alkua..,olenko osannut käyttää aikaani oikein. Huomaan, että en ole. On kuin laulussa:ruoka, juoma meno muu laps hankeen hukkuu unhoittuu eli moni epäolennainen vie kiinnostukseni Raamatun äärellä ja rukouksessa olemisesta, vaikka se varustaisi minua varmasti paremmin kuin mikään muu.

    Liked by 2 people

    • Voi, Virpi. Kiitos.
      Kuinka ihanan psalmin oletkin laittanut. Noinhan se juuri on, voi että!
      Niin kuin tuokin että me niin moninaisista murehdimme ja kiinnostuksemme, luontomme mukaisesti, tahtoo olla kaikkialla ympäröivässä maailmassa enemmän kuin Sanan äärellä. Mutta sinäkin olet vielä työelämässä ja on sitä kaikkea muutakin, vähän voi tilanne muuttua kun tulee eläkeikä. Vaikka ihmisinä me olemme mitä olemme, mutta silti meidät on valittu Herran omiksi, se on se maailman kaikkeuden suurin, ihanin ja liikuttavin ihme. Hän on uskollinen.

      ”Enkö Herraa Jumalaani riemuvirsin kiittäisi!”

      Ei ole autuaampaa osaa, ollaan vain kuin lapset, ei surra sitä missä ihmisyytemme saa voiton yli sen mitä tahtoisimme. Muistetaan Paavalin sanat pahasta joka riippuu meissä kiinni vaikka emme tahtoisi, mutta että saamme elää armosta. Siunausta sinulle Virpi ja oikein suloista sunnuntaita äitien päivän merkeissä, älä murehdi, eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra :) Halleluja!

      Liked by 1 henkilö

  5. Virpi. Vielä vähän.
    Tuo aamuöinen ”ajatustenvaihto” ei ollut ollenkaan syyttävä, päinvastoin hoitava ja lempeä. Joku nyt tietysti ajattelee että kysyin ja vastasin itse itselleni, suotakoon se!

    Voisin muuten itsekin niin ajatella, mutta ehkä juuri siksi sain tuon lämpöisen tunteen kämmeneeni että Uskoisin. Muutin käteni asentoa ja yritin kaikenlaista että se lämpö osoittautuisikin kehostani lähteneeksi? Mutta ei, se pysyi ja tunsin muutenkin että kädessäni oli kuin ylösnousemusvoimaa ja siksi koin myös niin vahvasti että minua kutsuttiin siunaamaan ihmisiä. Meidän kirkossamme ei vaan ole sellaista mahdollisuutta konkreettisesti, sen hoitavat papit. . Ja ei ole mahdollista että ihmiset ”alentuisivat” minun tasolleni siunattaviksi, senkin takia että elän ja olen matalalla :) istuen.

    Ja huomaatko ettei minulle vastattu kysymykseeni vaan esitettiin vastakysymys jossa jouduin vähän enemmänkin mennyttä pohtimaan ja sain vastata sydämelläni, juuri niin todesti ja aidosti kuin tahdoin ja osasin. Se oli sielunhoitoa suuremmissa käsissä?

    Ja kuitenkin Jumala tuntee elämäni läpikotaisin ja tietää missä kaikessa olen ollut täydellisesti Hänen varassaan. Ja että olen.

    Virpi. Meitä rakastetaan! Uskon että kuka tahansa voisi kokea Jumalan Hengessä tulevansa kiittäen hyväksytyksi!

    Liked by 2 people

  6. Tuulikki, ihanaa äitienpäivää sinulle ja tyttärellesi myös jesajan sanoin:
    Itse Herra tulee suuressa voimassaan,
    hän hallitsee vahvalla kädellään.
    Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa,
    johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut,
    paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin. Jes 40 10-11.

    Muistelen, että joskus ollemme tuosta viimeisestä lauseesta iloinneet :) Iloitaan taas!

    Liked by 2 people

  7. Hienoimpia tekstejä! Ikänä…
    ”Tunsin lempeän hymyn ja vastauksen sijaan kuulin kysymyksen kuinka olisin tahtonut elää?” Tuohon sisältyy paljon hyvää ja kaunista. Hyvän Jumalan olemusta.

    Liked by 2 people

  8. Kyllä se nyt vaan piti pistää Facessa jakoon!

    Toivo, Blogitaivaan etusivulla oleva kirkko on Liedon kirkko. Pietarin kirkko!

    Liked by 2 people

    • Kiitos Juha. Sinäkö se siis olit? (fb).

      Suuri kiitos kauniista sanoistasi, niin rohkaisevaa!
      Arkana täältä kammiostani tekstejä laittelen ja tunnen ihan hämmennystä kun joku ”tykkää”. Niin pieni on jo elämänpiirini ja usein arveluttaa koskettaako teksti ketään kun ei ole oikeastaan mitään mistä ottaa, – muuta kuin oma vähäinen elämä.
      Kiitos Jumalalle sinusta, taas kerran.

      Tykkää

  9. Marian kiitosvirsi / Luukas1:46
    Maria sanoi: ”Minä kiitän Herraa”
    minä riemuitsen, sillä Jumalani on minun pelastajani.
    Hän on muistanut vähäistä palvelijansa.
    Tästedes kaikki ylistävät minua onnnelliseksi,
    sillä Jumala on voimallaan tehnyt minulle suuria.
    Hänen nimensä on pyhä.
    Polvesta polveen Hän on osoittanut laupeuden
    niille jotka häntä kunnioittavat.
    Hänen kätensä on tehnyt voimatekoja,
    hän on tuhonnut ne joiden ajatukset ovat ylpeät,
    hän on syössyr valtiaat vallasta ja korottanut nöyrät.
    Nälkäisille hän on suonut runsaasti hyvyyttä,
    mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.’Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
    hän on muitanut lupauksen,
    jonka hän arnossaan antoi isällemme Abrahamille
    ja hänen lapsilleen ikuisiksi ajoiksi.

    Ei ole mitään ihanempaa, kuin Herran Hengen kosketus ja sen kyllä tuntee.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s