”Jos te kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne”!
Isä meidän, joka olet taivaissa, Pyhitetty olkoon Sinun nimesi.
Pari tuhatta vuotta sitten, kaikki se mitä oli siihen mennessä Sinusta kirjoitettu toteutui, ja Sinä Herrani Jeesus astuit kaiken voittaneena Isäsi Valtakuntaan. En pysty edes käsittämään millainen riemu se oli taivaassa! Minä vaan liikutun sydämeni pohjasta ja olen hiljaa. Tahdon kuulla mitä sanot minulle tänään, taivaaseen astumisesi muistopäivänä!
Ensimmäisenä minun on ajateltava Isä meidän rukousta. Kohdasta jossa joudun pyytämään ”Anna minulle minun syntini anteeksi”!
Sydämeni on murheellinen kaikesta millä olen Sinun tahtoasi vastaan rikkonut, ja ajattelen että se ehkä eniten koskee aluetta jossa olen lähimmäistäni haavoittanut, tieten tai tietämättäni. Anna minulle anteeksi ja auta että nekin joita vastaan olen rikkonut pystyvät antamaan minulle anteeksi. – Mitä kauempana Sinusta olen, mitä kauempana sanasi sielussani ja sydämessäni, sen herkemmin omatuntoni paatuu ja siinä tilassa teen eniten virheitä. Herra auta minua ruokkimaan itseäni Sinun läheisyydelläsi sanasi ja rukousteni kautta, myös Sinun omiesi tuella ja seurakuntasi yhteydellä. Jeesus muista minua Valtakunnassasi.
Kiitos että olet antanut syntini anteeksi ja vastakin annat. Kun Armosi koskettaa minua, Pyhän Henkesi läsnäololla, opin itsekin anteeksiantamisen kalliin läksyn. Ei mikään tee niin vapaaksi ihmistä kuin anteeksiantaminen, se on kaikkein suurimpien taakkojen putoamista tien oheen ja Sinun kannettavaksesi. Kiitos Jeesus. Mitä useammin saan välittömästi antaa anteeksi niille joiden koen itseäni vastaan rikkoneen, sen koulutetummaksi tässä myös käyn 🙂 . – Sinä tiedät ja ymmärrät sen ja siksi tämän oppiminen on niin autuasta. Pääsen tuntemaan puhdasta riemua ja rakastamaan aidosti lähimmäisiäni. Ihana olet Sinä Herra!
Sinä joka olet Pyhyydessä ja korkeudessa. Sinä joka olet kovin ihmeellinen minun ymmärtää ja osata uskoa niin kuin tulisi, olet myös kaikkien niiden luona joilla on Sinun edessäsi Jumalan Sanan/ Pyhän Hengen särkemä ja nöyrä henki. Mitä minulla on jota en olisi Sinulta ja armostasi saanut, ei mitään. Kaikki elämä on Sinusta lähtöisin, kaikki.
Herra, minuun sattuu kun ajattelen tämän maailman kaikkia kärsiviä, yksinäisiä, kiusattuja, kaikkia joilla on vaikeampaa kuin itselläni, ja minäkin jotain näistä kaikista tiedän. Samalla kun pyydän siunaustasi ja varjelustasi itselleni, suvulleni, kansalleni ja seurakunnallesi, pyydän Herra, katso kaikkien niiden puoleen jotka eniten apuasi nyt tarvitsevat ja auta meitä auttamaan edes jotenkin. Herra siunaa luotujasi. Anna meille jokapäiväinen leipämme, niin sanassasi kuin kaikessa muussakin elämisessämme. Varjele meidät pahasta äläkä anna meitä kiusata yli voimiemme.
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Sillä Sinun On Valtakunta, Voima ja Kunnia iankaikkisesti. Aamen!
”Ottaos Herra mun käteni heikot, suo niiden palvella Sua. Vie viinitarhaasi työhön ja siellä kasvata armossa mua.
Ottaos myös minun huuleni, Herra, kaikille kertoa suo. Vain sinun ristisi juurella virtaa rauhan ja rakkauden vuo.
Syömmeni, kaikkeni, myös ota vastaan, Kallehin Armahtajain. Tahtosi tiellä mua johdata täällä korvessa kulkiessain.
Sinua vain, palvelen ain. Onnen ja vapauden mä luonasi sain!
Blogitaivas 
14/05/2015 11:25
Herra korotettu
pyhälle istuimelle
olemaan läsnä
kaikki elämän päivät
seurakunnan keskellä
Kristus taivaalle
siunaten koko ajan
Häntä seuraavat
tämä rakkaus pysyy
toivoa uskon kautta
alhaalta ylös
samaa tietä takaisin
Pyhää Henkeä
vuodatettu voimaksi
Sana saatoksi työlle
elävää yhteys
opetuksen sisältö
ikuista valta
Isän oikealla puolen
ei kuninkuus katoa
TykkääLiked by 1 henkilö
14/05/2015 11:43
Niilo. Oliko tämä runosi valmiina vai aivanko näin vaan hetkessä syntyi. Jumalan Lahja!
Kiitos! En ehtinyt edes poistua koneen äärestä 🙂 . Oletko sinä nopea vai minä hidas? 😉
Kaikesta mikä on itseäni painanut ja huoli joka vaivaa on riemullista ajatella täytettyä työtä ja Jeesuksen kuninkuutta Jumalan Valtakunnassa. Kiitos Jumalalle Sanasta ja Elämästä! Ole siunattu Niilo ja siunattu olkoon sinun Jumalalta saamasi lahjakin!
TykkääTykkää
14/05/2015 11:44
Siis, kaikesta siitä huolimatta….
TykkääTykkää
14/05/2015 11:51
Niin, Tuulikki. Eihän tämä runo hetkessä ole syntynyt. Kymmenisen vuotta olen näissä runoissani helatorstain sanomaa pohtunut erilaisin versioin ja tämä viimeisinkin on saanut tämän asun jokevät talvella. Ehkä tässä tulee selkeämmin esiin tuo Raamatunkin sana kuin aiemmissa versioissa. Hitaitahan me useammin olemme kuin nopeita, mutta armossa elämme.
TykkääTykkää
14/05/2015 12:01
Tässsä oli pitkä hieno rukous suurelle rukousten kuulijalle,
yhdyn tähän rukoukseen täysin. Amen.
TykkääLiked by 1 henkilö
15/05/2015 15:27
Tuulikki, rukouksessasi oli kohta, johon tartuin. Minulla on ollut parin viikon ajan liian kiire, kaikenlaista aikaa viepää ja siksi on ollut vaikea rauhoittua ja pysähtyä. Huomasin tuosta rukouslauseestasi, että terveellä järjellä ajateltuna minun pitää itsekin auttaa itseäni tuossa ruokkimisessa, eikä odottaa, että Herra juoksee ”lusikka” kädessä perässäni, kun minä höyrypäänä hoidan kaiken maailman asioita 🙂
”Herra auta minua ruokkimaan itseäni Sinun läheisyydelläsi sanasi ja rukousteni kautta, myös Sinun omiesi tuella ja seurakuntasi yhteydellä. ” Aamen
TykkääLiked by 1 henkilö
15/05/2015 16:54
Virpi 🙂 ! Niin.
Usein me varmaan latelemme Herralle listan pyyntöjä ja kehotuksia, tee tätä ja anna tuota ja siinä se kiitoskin saattaa unohtua niistä siunauksista joilla Hän on meitä jo lohduttanut ja rohkaissut.
Olen huomannut että ihminen on paljolti sellainen millä hän itseään ruokkii.
Ja tässä tarkoitan juuri tuota että on meillä omakin vastuumme hengellisestä tilastamme.
Huomasin myöskin heti pienen epäjohdonmukaisuuden tuossa lauseessani ”mitä kauempana Sinusta olen, mitä kauempana sanasi sielussani ja sydämessäni…. sen kuuluisi olla ”mitä kauempana sanasi sielustaNI ja sydämestäNI… jne.
Ellen itse lue ja tutki Sanaa tai sillä muutoin itseäni ruoki niin hätä tulee.
On hyvä pysytellä mahdollisimman lähellä Jeesusta niin alkaa (ehkä) kasvaa vähän sitä hengenhedelmääkin ja (ehkä) virheetkin jäävät vähemmälle. Tosin uskon että meille sallitaan myöskin virheitten tekemistä ja oman heikkouden ja syntisyyden huomaamista, niiden sallimusten kautta, että osaisimme varoa.
Tosi asia on joka tapauksessa että maailma huutaa niin kovasti omaansa että valvominen on tarpeen ettei Henki sammuisi ja murehtuisi.
Sanotaanhan niinkin että ”Älkää murheelliseksi saattako Jumalan Pyhää Henkeä”.
Kiitos Virpi.
TykkääTykkää
15/05/2015 18:12
Voi Virpi, rakas ystävä!
Enhän voi puhua kuin omasta puolestani!
En monikossa, kyllä Jumala omistaan huolen pitää ja tietää kaikki ajat/vaiheet elämässämme. On aikoja jolloin ei yksinkertaisesti jaksa itse ja juuri silloin meistä pidetään huolta. On murheen, huolen ja kiireen aikoja, se on (myös) osaamme täällä ihmisten maailmassa ja Hän joka tuli ihmiseksi ymmärtää ihmisen osan.
Juuri tältä pohjalta tämäkin kirjoitus syvimmiltään nousee.
TykkääLiked by 1 henkilö
15/05/2015 19:30
Tuo ajatuksesi, maailma huutaa niin kovasti omaansa on totta ja siinä valveilla ja skarpina pysyminen on tarpeen. Ei ole kauaakaan, kun sain kuunnella nuorta miestä, kovilla teillä elänyttä, jonka tärkeä sanoma meille siskoille ja veljille oli se, että lue Raamattua, rukole Joskushan on niin ihmeellisiä aikoja, että sitä kulkee rukoillen:)
Istuttelin eilen helatorstaina siemeniä idätyskennoihin ja siinäpä taas luonnon ääressä mietin juurtumista, olosuhteita, jossa kasvu alkaa: Sopivasto valoa, sopivasti lämpöä, sopivasti vettä. Herkkä alku ei vielä kestä pitkiä kuivuuksia, paahdetta tai rankkasadetta. Kasvuun lähtenyt taimi kestää jo enemmän.
TykkääLiked by 1 henkilö
15/05/2015 20:33
Virpi. Kiitos.
Jokainen meistä kulkee oman tiensä ja kun kirjoittaa, kirjoittaa omista tilanteistaan, kokemuksistaan ja tunteistaan käsin, kuten itsekin kirjoittajana tiedät.
Tässä kommentissasi ja yleensäkin kommenteissasi on sitä viisautta joka aina uudelleen vie juurilleen 🙂 nimenomaisesti. Sinä varmaan opettajan ammatissasi osaat löytää kaiken ”ruuhkankin” seasta sen tärkeimmän ja olennaisimman. Selvennät.
Itse olen tällainen että tarvitsen valvoa omaa tilaani. Pakko elää vähän kurinalaisesti.
Varsinaisen havahtumisen sain taas asioiden tärkeysjärjestyksestä mm. lukiessani David Pawsonin kirjan selitysteosta ilmestyskirjasta. Se oli hyvä ja ajankohtainen vaikka oli julkaistu jo 2009. Kyllä hänestä pitää sanoa että opettaa niin kuin elää.
Kuitenkin kyllä tämä(kin) blogi syntyi ”sisäisestä” tilastani lähtien, siitä mitä hengessäni koin aivan liikutuksiin asti.
Tiedän että olet rukouksen ihminen ja kuljet rukoillen, se on yksi armolahjoistasi joka auttaa sinua auttamaan muita. Ja se on Jumalan lahja lähimmäisillesi.
TykkääTykkää
16/05/2015 09:03
Sinulla on tässä tekstissä isoja asioita. Kuten se, että oltuaan etäällä, tekee helpommin virheitä.
Olen huomannut, että monessa asiassa Herra juurruttaa pyhitystyönalaiseen jotakin opittavaa harjoituksen, ojentautumisen ja sitoutumisenkin kautta. Toki rukousvastauksen voi varmasti saada kertaheitollakin tapahtuvalla muutoksella, mutta omalla kohdallani näytetään tarvitsevan tuo pitempioppimäärä, täydennyskoulutuksen sijaan enemmänkin tyhjennyskoulutus omista pinttyneistä ominaisuuksista.
Ajattelenpa tässä sellaista asiaa kuin vaikkapa kiitollisuus. Olen lukenut kiitollisuuteen sitoutumisesta, silmiensä ja sydämensä avaamista huomaamaan siunaukset arjessa liittyvää kirjaa ja huomannut itsessäni, että valveillaoloa ja tiedostamista sekin vaatii. Tai, kuten tuttavani, jolla on tapana hiiltyä liikenteessä toisille autoilijoille, huomasi, että hänen tarvitsee kyllä ihan tietoisesti sitoutua siunaamaan kovin spontaanisti tulevan sadattelemisen sijaan :).
Jumalan juurrutustyöhön on omalla kohdallani kuulunut juuri tuo Hänen lähellään hengaaminen rukoilemisen ja Sanan luvun kautta ja kun Sana alkaa juurtua se alkaa muuttua lihaksikin.
TykkääLiked by 1 henkilö
16/05/2015 17:41
Sinun teksteistäsi, joita täällä on ollut ja joita odotan tulevaksi vastakin, tulee kyllä aina esiin tuo sanan tuntemus ja rukous! Tuo läheisyys Herraan.
Kun saa olla itsekin lähellä Herraa elämä avartuu. Sen tähden onkin niin sanomattoman virvoittavaa kun saa – Jumalan armosta – uutta taivaasta! Koskaan siitä ei voi kiittää tarpeeksi.
Sanakaan ei taida tulla lihaksi väkisin, ulkoa opettelemalla? Pääasia lienee että on tahto tulla juurrutetuksi/oksastetuksi jaloon viinipuuhun! Sen aikaan saa Jumalan työ meissä, Jumalalle kiitos.
Itselläni on kiusauksena (mm.) että tunnen heikkoutta normaalielämääni häiritsevissä tilanteissa joihin sisältyy pelkoa. Kiusaannun itseeni sen tähden ja soimaan itseäni noista turvattomuuden tunteista. Toinen kiusa on mennä pahasti metsään yrittäessäni lohduttaa lähimmäistäni ja huomaankin että vain lisään taakkaa liian kevyillä sanoillani.
Tunnen syyllisyyttä heikkouksistani ja siksi on niin välttämätöntä että saan uskoa syntini/ heikkouteni/ tyhmyyteni anteeksi annetuiksi.
Jumalan Armo on kuitenkin niin kallis aarre, ettei sitä saisi liialla keveydellä tehdä halvaksi.
– Tämä on nyt tämän hetken pohdintaa, mutta kun blogi on oma niin saa kai sitä käyttää pohdiskeluunkin, kun on hyvässä seurassa 🙂 ! Kiitos Virpi.
Siunausta pyhäpäivääsi 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
16/05/2015 18:12
Niinpä, perhepiirissä siskoina ja veljinä tässä turistaan 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö