Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Mikä minä olen pyytämään?

9 kommenttia

Viikonpäivät mielessäni on pyörinyt ajatuksia siitä, miksi me ihmiset rakennamme muureja itsemme ja Jumalan väliin. Miksi Jumalan lähestyminen on niin vaikeaa. Onko syynä pelko siitä että joudumme luopumaan itsellemme tärkeistä asioista, sellaisista jotka koemme erottavina tekijöinä meidän ja Jumalan välillä.

Tämänpäiväinen kohtaaminen kaupan edustalla laittoi ajatukseni hieman uusille raiteille. Tuttavani oli joutunut pohtimaan oman elämänsä arvoa ja suuntaa perusteellisesti ja hän oli päätynyt kysymykseen; Mikä minä olen mitään pyytämään Jumalalta? Se miten ja miksi hän tähän kysymykseen oli päätynyt on oma tarinansa, mutta olennaista oli se, että hän oli päätynyt pyytämään apua Jumalalta omaan elämäänsä.

Mikä on siis asemamme Jumalan edessä ja miksi? Ja miksi meille suomalaisille on tuo asema on jäänyt epäselväksi?

Jokaisella meillä on omat lähtökohtamme tähän elämään. Jokaisella meistä on isä  vaikka häneen ei olisi minkäänlaista suhdettakaan. Tuo suhde tai sen puuttuminen muokkaa meitä ihmisenä. Vanhempiemme tapa kasvattaa vaikuttaa meihin koko loppuelämämme. Valintamme ja haaveemme muokkautuvat siinä ympäristössä jossa kasvamme. Jossain vaiheessa meidät temmataan omillemme ja kasvumme alkaa rönsyillä niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Maailma lyö leiman meihin. Matkan varrella synti, ero Jumalasta alkaa vaikuttaa meihin kuin eroosio joka syö alkuperäistä olemustamme vähitellen pois. Lapsuuden haaveet ja puhdasotsaisuus vaihtuvat aikuisuuden huoliin ja jopa rumuuteen.

Emme osaa enää palata lapsen asemaan joka puhtain motiivein uskaltaa lähestyä isää ja pyytää sitä mitä tarvitsee omaan elämäänsä. Lapsen kunnioitus ja nöyryys on vaihtunut epätietoisuuteen pyynnön oikeutuksesta. Ja hukassa on myös se miten pyytää.

Jeesus kutsui Jumalaa Isäksi. Jeesukselle Jumala oli Iskä joka odottaa kaikkia lapsia kotiin. Tuhlaajapoika-vertaus on sisällöltään vallankumouksellinen vielä tänäkin päivänä, kun suku-ja veljesriidat repivät maailmaa. Jumala tarjoaa jokaiselle palaajalle sormusta, joka takaa Jumalan lapsen identiteetin. Saamme oikeuden täyteen perintöön, vaikka olemme jo sen kertaalleen tuhlanneet.

Mutta yksi tärkeä etappi oman identiteettinsä löytämiseen on se, miten antaudumme Jumalan puhuttelulle, kun käännymme pyytämään häneltä apua. Meidän on annettava Pyhälle Hengelle tilaa toimia. Hän alottaa meissä työn joka antaa rauhan ja mahdollisuuden löytää itsestämme sen luottavaisen lapsen joka huutaa rohkeasti Abba, Isä.

Monesti muurit ovatkin jonkun muun kuin itsemme rakentamia. Kristilliset yhteisöt ovat näperreet omista tavoistaan ja perinteistään bunkkereita joihin vieras ei pääse sisään ja pelkuruus pitää sisällä olijat visusti paikoillaan. Tällainen hengellisyys kyllä heijastaa rakkautta sisäänpäin mutta lämpöpumpun tapaan se puhaltaa ulospäin jäätävää kylmyyttä. Siksi niin moni etsijä jää kyselemään omaa oikeuttaan elämään ilman että kukaan kertoisi heille mistä on kysymys.

Itse olin tiennyt jo pitkään, että tuttavani kaipaa juttuseuraa mutta en ollut tarttunut Jumalan antamiin vihjeisiin vaan olin väistänyt näitä mahdollisuuksia. Nyt Jumala suorastaan talutti minut tilanteeseen, jossa tuo otsikon kysymys heitettiin ilmaan. Mikä minä olen pyytämään? Vastaus on pohjimmiltaan yksinkertainen, mutta se pitää ymmärtää omassa sydämessä. Kun Tuhlaajapoika pyysi nöyränä mahdollisuutta tulla kotiin edes palvelijan roolissa, isä kietoikin pojan syleilyynsä. Sulki hänet sydämeensä ja antoi takaisin lapsen aseman,jota kukaan ei voi koskaan enää ottaa pois.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

9 thoughts on “Mikä minä olen pyytämään?

  1. Enemmittä sanoitta. Sait olla lähimmäisellesi lähimmäinen!

    Liked by 1 henkilö

  2. Ja kuitenkin Hän kaipaa että tunnemme omaksemme lapsen asemamme jossa emme pelkää, vaan luotamme Häneen niin että haluamme Hänen läheisyytensä olevan osa jokapäiväistä elämäämme. Että emme ajattele ”mikä Minä olen pyytämään”! Hän kaipaa meitä, Isä kaipaa lapsiaan. Hän tarjoaa syliään silloinkin kun olen Hänestä kaukana ja yksin, hädissäni ja orpo. On surullista jos sitä ei ymmärrä, tunne tai koe. Kuinka kauhea onkaan tuhlaajalapsen osa ennen kotiinpaluuta.

    ”Lähemmä Jeesus, lähemmä vaan, kaipaan mä ääntäsi kuuntelemaan. Sulje oi, Jeesus, armohosi. Siellä on turvaisa satamani, siellä on turvaisa satamani! Lähemmä vielä, lähemmä ain. Oi, ota vastahan Vapahtajain. Syntiä tuskaa mulla on vaan. Vain Sinun luonasi rauhan mä saan, vain Sinun luonasi rauhan mä saan!”

    Kiitos tästä, elän tätä.

    Tykkää

    • Jatkoa…. Olin jo sänkyyn menossa kun mieleeni tuli voimakkaasti tuo ihana virsi 525 josta on täälläkin joskus puhuttu. En enää tullut sitä tänne laittamaan, mutta luin sen pariin kertaan ennen nukahtamista, ja taas tänä aamuna uudelleen. Itselleni nyt merkittävimmät säkeistöt ovat 3, 5 ja 6

      Kaikkein ihaninta tässä Tapion tekstissä on tuo että Jumala kaiken aikaa kuitenkin, johdattaa ja kehottaa, puhuu lähimmäistemme puolesta kunnes tilaisuus aukeaa ja Jumalan Tahto toteutuu. Tapiolla on herkkyys kuulla ja totella! Siunattu olkoon hänen tiensä.
      Liekkejä on monta jotka vain odottavat Elävän jumalansa kohtaamista.

      Tykkää

  3. Jos on saanut luovuttaa elämänsä Jumalalle, miksi pyytää enää enempää kuin on annettu? Tässä tilanteessa on pikemminkin jakamisen paikka.

    Uskossa rikas
    paljon yli omansa
    vähässä kyllin
    aidosti rikkaimmilla
    rakkaus köyhyydessä

    Tykkää

  4. Kunpa tuttavasi kaupan pihalta saisi sen uskalluksen, että pyytäisi, usein juuri pyyntörukous on se keskustelunavaus Luojan ja luodun välillä.

    Liked by 1 henkilö

  5. Niin on, avoimien käsien ojennus, -Tässä olen Isä, anna tahtosi toteutua!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s