Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Tärkeintä elämässä

16 kommenttia

Fariseusten joukossa oli Nikodemos niminen mies. Hän tuli yöllä Jeesuksen luokse sanoen tietävänsä että Jeesus oli Jumalan lähettämä opettaja. Sen hän oli päätellyt tekojen vuoksi joita Jeesus oli tehnyt. Jeesus ei kiinnittänyt tekoihin huomiotaan vaan alkoi kertoa kuka hän oli ja miksi hän oli tullut.

Jeesus opetti ettei kukaan ihminen joka ei uudesti synny, pääse näkemään Jumalan valtakuntaa. Nikodemos, joka oli Israelin opettaja, kyseli hämmästellen kuinka uudestisyntyminen on mahdollista kun eihän ihminen voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toista kertaa. Jeesus selitti ihmisen syntyvän uudesti ”ylhäältä” ja vedestä ja Hengestä! Tällä hän tarkoitti että ihmisen, päästäkseen todelliseen ja ikuiseen elämään Jumalan valtakunnassa, johon Jumala on hänet alunalkaen tarkoittanutkin, tulee saada Pyhä Henki sisimpäänsä. Lihallinen, luonnollinen syntymä ei siihen riitä.

Ihmisen on vaikea sitä ymmärtää eikä hän voi sitä itse aikaan saada sillä:” Tuuli puhaltaa missä tahtoo ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita”.

Nikodemoksen edelleen ihmetellessä Jeesus sanoi etteivät ihmiset ota vastaan hänen todistustaan koska eivät usko kuka hän on. Jeesus sanoi:” Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tullut: Ihmisen Poika.”

Tietäen, että Nikodemos tunsi kaikki siihen astiset kirjoitukset ja ennustukset Messiaasta Jeesus jatkoi:” Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin myös on Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo Häneen, saisi iankaikkisen elämän. Sillä Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen!”. Paljon enemmänkin Jeesus sanoi, puhui ja opetti.

Hän kutsui, yksinkertaisesti, ihmisiä mukaansa ja monet lähtivät heti. Jotkut kysyivät myöhemmin hänen opetuslapsiltaan mitä heidän tulisi tehdä että pelastuisivat. Heille kerrottiin että kaikkien ihmisten kaikkialla oli tehtävä parannus synneistään, otettava kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja lähdettävä seuraamaan Jeesusta pitäen kiinni niistä opetuksista joita jeesus oli jättänyt jälkeensä. Kaiken avain tulisi olemaan Pyhän Hengen kasteessa ja ihmisen antautumisessa Hengen johdettavaksi Jeesuksen esimerkin mukaisesti. Hengen jonka Jeesus lähetti taivaaseen astumisensa jälkeen Helluntaina.

Meille nämä asiat ovat joskus liiankin tuttuja, mutta muistin virkistämiseksi voisi lukea opetusta mm. APT.17:16-34.

Minua kosketti todella syvästi Tapion blogi. Olen ollut alamaissa eikä se ole tehnyt hyvää. Tapion blogi ikään kuin uudisti Henkeni ja sain muistella aikoja jolloin itseltänikin tultiin kyselemään Tietä ja neuvoja kuinka tulla uskoon? Kuinka ihana onkaan ihmisen etsikkoaika, ymmärsipä hän sitä juuri silloin kun se on tai ei. Ihana vaikka keskellä elämän kaaostakin. Ihana on myös sen osa jolle Jumala antaa tehtäväksi kulkea rinnalla silloin kun Jumalan aika on ja lähimmäinen tarvitsee lähimmäistä. Vaikka tien näyttäjäkin joutuisi kantamaan tuskaa sieluista.

Tärkeintä ole se miltä kaikki näyttää, ei yhteiskunnallinen asema, rikkaus tai köyhyys. Ei ihmis-suosio eikä edes ruumiin terveys tai kauneus. Todellinen menestys ja maailman kaikkeuden tavoiteltavin asia, tässä elämässä, on se joka kantaa iankaikkisuuteen, huolimatta matkan rasituksista, ahdistuksista, kivuista, vastoinkäymisistä, taisteluista ja lopulta kuolemastakin. – Siis mikä?

Yksinkertainen ja täydellinen evankeliumi, mitään lisäämättä tai pois ottamatta!

1.6 Nikodeemuksen päivänä, Jumalan kiitokseksi ja kunniaksi!

16 thoughts on “Tärkeintä elämässä

  1. Fariseusten joukossa oli Nikodemus niminen juutalainen johtomies oli luutavimmin Nakdimon ben Gorion eli yksi kolmesta johtavasta Jerrusalemin hallintomiehestä. Talmudin mukaan hän oli riittävän rikas ruokkiakseen koko kaupungin väestön 10 vuoden ajan. Melko pitkä Talmud-kertomus kuvaa että kerran, kuivuusaikana, Nakdimon sopi roomalaisen kenaalin kanssa 12 lähteestä. Nakdimon oli luvannut kenraalille palauttaa joko nämä 12 lähedettä tai or 12 talenttia hopeaa (melkoinen summa) ennen vuoden kulumista umpeen. Mutta kun viimeisenä vuoden päivänä ei ollut vielä satanut meni Nakdimon temppeliin rukoielmaan sadetta. Rukouksiin vastattiin ja sade alkoi täyttää lähteitä. Roomalainen kenraali vaati kuitenkin rahoja anoen, että sadepilvi oli peittänyt päivän, joten vuosi oli ehtinyt umpeutua. Nakdimon palasi temppeliin ja rukoili jälleen
    ja pilvet väistyivät ja aurinko alkoi paistaa joten kenraali oli tyytyväinen. (b.Ta’anit 19b-20a) Talmud kertoo meille myös, että ”Nakdimon” oli vain lempinimi ja että hänen oikea nimensä oli Buni. Talmud näkee myös that että eräs tietty Buni oli Nasarethin Jehoshuan oppilas ja kärsi itsekin marttyyrikuoleman hieman Jeesuksen ristiin naulitsemisen jälkeen. (b.San. 43a). Talmud kertoo että nic-nimi Nakdimon oli johdettu sanasta NAKAD tarkoittaen ”loistaaa ”koska aurinko tuli häntä varten esiin” (b.Ta’anit 20a). Todenäköisempi lähde on sanoissa NAKI DAM ”viaton vereen” perustuen hänen toimintaansa kuvattuna Johanneksen evankeliumissa: 7:45-52; 19:39. Kreikan nimen Nicodemus vastine johtui sanoista NIKOS DEMOS ”voitoisa kansa”. Bunilla ei ollut mitään syytä käyttää tätä kreikkalaista nimeä nic.-nimenä mutta sitä ovat voineet käyttää roomalaiset tehdessään sopimuksia tämän rikkaan miehen kanssa. Kuten siis Talmud mainitsee hänellä oli diilejä roomalaisten kenraalien kanssa (b.Ta’anit 19b-20a).

    Barbara Thiehringin mukaan Nicodemus esiintyy Ut:ssa myös peitenimellä Theudas, joka oli essealainen mirhan ja aloen lääkinnällisiin oinaisuksiin perehtynyt therapeutti.

    Tykkää

    • Seppo Heinola.
      Tuuleen huutamista taitaa vastaukseni olla.
      Tästä kommentista tulee kuitenkin mieleeni sanonta aidasta ja aidan seipäästä, joka lienee tuttu?
      Siksipä, tämän kerran, kirjoitan vastakommentin tekstiinne.

      Pauhatkoonpa elon meri purten kestää sen. Turvan antaa Pyhä Veri, siksi pelkää en.
      Purtenani ompi armo, Armo ikuinen. Turhaan uhkaa meren tarmo, viima vihainen.
      Johdossa saan olla Herran taivaan kuninkaan. Hänpä voitti meren kerran, hältä avun saan.
      Vaaroja on paljon kyllä, siksi pelkää en. Taivashan on meren yllä, hallitsija sen.
      Puhdistaahan myrsky purren, painot pudottaa. Kulkisinko sitten surren, vaikka aaltoaa.
      Rauhan ranta silmiin siintää, sinne ikävöin. Sinne mielen aina kiitää, päivin sekä öin!

      Ilmestyskirjan mukaan uudessa maassa ei merta enää ole. Siellä asuu Valo.
      Kirkkaus kirkkaampi kaikkea muuta, Isä, Poika ja Pyhä Henki pelastettujensa kanssa. Näin uskon ja tämän ymmärtäminen on elämämme tärkein ja ratkaisevin asia. Pelastus Jeesuksessa Kristuksessa! Sitä ei mikään ihmistieto tai taito muuksi muuta.

      Tykkää

      • Eikös Tuulikki asia ole niin ettei aita pysy pystyssä ilman seipäitä ja pelkät seipäät ilman aitaa eivät auta mitään? Ja muutenkaan en ymmärä mikä kirjotuksessani olisi vastaan sitä mitän sanoit ensin ja ja kirjoitukseni jälkeen?

        Tykkää

        • No, vastakommenttini ei oikeastaan liittynyt nimenomaan tähän tekstiin, mutta luulen tietäväni että edustamme täysin erilaista uskon näkemystä/elämänkatsomusta, enkä halua ruveta mistään väittelemään kenenkään kanssa. Elämässä on muutenkin haastetta tarpeeksi. Hyvää jatkoa toisaalla.

          Tykkää

          • Lyhyesti Tuulikki, tosiasiat eivät ole riippuvaisai mistään uskonnäkemyksitä tai maailmankatsomuksista. Raamattuna ja sen henkilöitä voi siis tarkastella vain tunnettujen faktojenkin valossa ilman että se mailmankatsomuksista riippuu. Hyvää kesää.

            Tykkää

  2. Tärkeintä elämässä?

    tee mikä oikein
    lähinnä lähimmäinen
    tukea turvaa
    armeliaan osa rikas
    avun siunaava sielu

    rakas rakastaa
    rakkaus koko laki
    kaikki rakkaita
    tunne ilman rajoja
    antaa kaiken vähästä

    Liked by 1 henkilö

  3. Tuulikki, tämä tekstisi on ilosanomaa aidoimmillaan.

    Niilo liitti viestiketjuun runon ja koska olet runojen lisäksi laulujenkin ihminen, arvaan tähän laittaa tämän Simojoen laulun sanat.

    Tuosta kolmannesta säkeistöstä tuli Nikodemukset mieleen. Oma ns. ratkaiseva huutoni Herran puoleen nousi myös yöllä. Hän oli valveilla ja kuuli 🙂 . Tekstistäsi nousi esille se, että ei Herraa totisesti rajoita se, millaisesta suusta huudot kuuluvat. Aivan turhaa lienee siis meidänkään miettiä, olenko Herralleni liian rikas tai älykäs, köyhä tai oppimaton, kun Hänen Vapahtajan missionsa ei katso noita.

    En malta tähän olla lisäämättä mahtavaa oivallusta, jonka ystäväni sai pari viikkoa sitten. Hän oli menestynyt työssään niin, että tuli siitä vallan palkituksi. Se oli iloinen asia, sillä hän oli ahkeroinut ja edistänyt montaa asiaa. Ystäväni kertoi ajatelleensa, että hän haluaa rukoilla kiitosrukouksen, että tein nämä työt, joista ansioiduin, Herralleni siis Hänen kunniakseen. Mutta, sitten jotakin tapahtui, oliko se jonkinlainen ilmestys vai muu, mutta ystäväni saikin suuhunsa sanat, jotka olivat hänen mielestään totuus: osasin ja tein kaiken, mistä näin maallisestikin sain ansioitua, koska Herra antoi kaiken mennä niin. Rukouksen näkökulma muuttui täysin. Hän joka piti itseään tekijänä ja oli antamassa tekoaan Herralle, saikin oppia, että Herra sen teki ja antoi rakkaudessaan ystäväni olla hommassa kuin avainasemassa. Kiitosaiheen näkökulma muuttui.

    1. Mistään et suurempaa rakkautta löydä, / kuin mikä ristissä Golgatan on. / Sillä kun sen kerran sydämessään tuntea saa, / sen tietää ja tajuaa, / ettei mitään ole maailmassa valtavampaa. / Ei mitään, ei mitään.

    2. Mikään ei silloin enää ole niin kuin ennen, / rakkaus Herran kun koskenut on. / Sillä kun sen kerran sydämessään tuntea saa, / sen tietää ja tajuaa, / ettei mitään ole maailmassa valtavampaa. / Ei mitään, ei mitään.

    3. Rakkaus suurin ei rajoja tunne, / kahleet se murtaa ja valaisee yön. / Sillä kun sen kerran sydämessään tuntea saa, / sen tietää ja tajuaa, / ettei mitään ole maailmassa valtavampaa. / Ei mitään, ei mitään.

    4. Tahtoisin laulaa ja tahtoisin huutaa: / Rakkaus on totta ja sen löytää voi. / Sillä kun sen kerran sydämessään tuntea saa, / sen tietää ja tajuaa, / ettei mitään ole maailmassa valtavampaa. / Ei mitään, ei mitään.

    Liked by 1 henkilö

    • KIITOS Virpi! Ihana ”todistus” sinulta!

      Ja aivan mahtavat laulun sanat, olen tuon kyllä joskus kuullutkin ilmeisesti radio Deistä.
      ”Mikään ei silloin enää ole kuin ennen, rakkaus Herran kun koskenut on. Sillä kun sen kerran sydämessään tuntea saa, sen tietää ja tajuaa, ettei mitään maailmassa ole valtavampaa. Ei mitään, ei mitään!”

      ”Rakkaus suurin ei rajoja tunne, kahleet se murtaa ja valaisee yön!!!”

      Tykkää

  4. Tuulikki
    Minua kiinnostaa ilmauksessasi ” kyselemään Tietä ja neuvoja kuinka tulla uskoon?” – tuo ”tulla uskoon”.

    Miksi pitäisi TULLA uskoon, eikö se riitä että uskoo?
    Jos minulta kysytään ihan suoraan, uskotko Herraan Jeesukseen, niin vastaan – kyllä.
    Jos minulta kysytään ihan suoraan, elätkö uskossa Herraan Jeesukseen, niin kysyn, mitä se sellainen on? ja että ymmärtääkseni en ole.

    Eikö se riitä että uskoo, pitääkö siinä vielä niin sanotusti olla?

    Minun mielestäni uskossa olemista voi verrata siihen, jos on ”korviaan myöten rakastunut”, jolloin tekee paitsi muuta myös kaikenlaisia päättömiä tekoja.

    Tiivistelmä: Eikö se riitä, että uskoo – pitääkö siinä vielä niin sanotusti OLLA?

    Vrt: ” Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;” (Room. 10:9)
    Seuraavan jakeen mukaan Paavali on sanellut Tertiukselle (” Minä Tertius, joka olen kirjoittanut tämän kirjeen, sanon teille tervehdyksen Herrassa.” (Room. 16:22)):
    ” sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. ”(Room. 10:10)

    Tuossa ei kysymys kuitenkaan ole siitä elimestä, joka on nimetty suomeksi sanalla ”sydän”, joka on vain verenkiertoa ylläpitävä elin, jonka mm. lyöntitiheyteen tunteet kyllä vaikuttavat, mutta ne tunteet syntyvät kyllä aivoissa, kuten myös järjeksi kutsuttu ominaisuuskin.

    Onko siis tunne(sydämen)usko arvokkaampaa ja aidompaa kuin ns. järkiusko?

    Aivotoiminnan tulosta molemmat kun ovat!

    Tykkää

  5. Toivo.
    Emmekö ole jo niin kauan ”vääntäneet” näistä mainitsemistasi asioista, että voisimme jo oikeasti lopettaa ja antaa rauhan laskeutua välillemme.?
    Antaa toisillemme tilaa ilmaista itseään juuri niin kuin kummallekin on rehellisintä ja ominta. Pidä sinä uskosi, minä pidän omani. Nuo toistamasi raamatunlauseet ovat tuttujakin tutummat, ne eivät tätä asiaa muuksi muuta.

    Lopuksi vielä, minulla on tapana sanoa että siellä missä on Pyhäkin sinne tahtoo rientää pahakin. Se paha tietää loppunsa tulevan, mutta sitä sinnikkäämmin se saapuu aina paikalle missä Jeesusta palvotaan.
    Hyvää kevään jatkoa ja tulevaa kesää, ei millään pahalla. Nyt ei vaan jaksa näitä, on niin paljon muutakin.

    Tykkää

  6. Tuulikki

    Sinä tunnuit loukkaantuvan siitä, mikä ei ollut loukkaukseksi tarkoitettu. Minulla ei yleensäkään ole tapana ainakaan tietoisesti loukata toista ihmistä eikä edes hänen mielipiteitään.
    Jos olisi ”pakko” joskus jotain toisen hankalaksi tietämääni sanoa, niin en käyttäisi muotoa ”kylläpä olet, …kun noin sanot” vaan ”tuo mitä sanot, tuntuu minusta vähän ….”.

    Aurinkoista ja onnistunutta kesää niin fyysisen kuin henkisenkin olomuodon kannalta!

    Minulla on ensi viikon keskiviikkona oikean silmän kaihileikkaus Mikkelissä. Valehtelisin, jos sanoisin, etten yhtään jännitä – jopa hieman pelkääkin.

    Lopuksi:

    ” Sillä kirjoitettu on: ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa.” Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.(Room. 14:11-12)

    Tykkää

    • Toivo.
      En minä loukkaantunut.
      Tunsin vain harvinaista iloa kun lähes yöllä kirjoitin tuota tekstiä. Tunsin myös iloa Tapion tekstistä koska siinä oli se olennainen jota yritin, siis yritin, omassa tekstissänikin tuoda esiin. Virpin kannustavat ja ytimessä olevat kommentit tuottavat aina suurta iloa ja toki toivoisin että kirjoittamani synnyttäisi rakentavaa keskustelua, hyviä tunteita ja ajatuksia lukijoissa, muutenhan kirjoittaminen olisi turhaa.

      Minä koen sen tähden ikäväksi sen että joudun ”altavastaajaksi” siitä miten ilmaisen itseäni.. Olen niin usein sanonut että uskon yksinkertaisesti ja niin kuin on kirjoitettu/niin kuin luen. Se riittää.
      Ihan en ymmärrä miksi sinä Toivo, luet tekstejäni kun minun täytyy kerta toisensa jälkeen niitä selitellä?

      Sen takia että olemme molemmat osaltamme ikään kuin samassa veneessä ymmärrän sinua. Ei elämä helppoa ole, siksi sallittakoon ne pienet tai suuremmatkin ilot jotka meille vielä ovat mahdollisia, kuten esim. luova kirjoittaminen?

      Toivo, vilpittömästi toivotan sinulle samaa kuin sinä minulle ja lääkäreillesi onnistumista leikkauksessasi. Eli kaikesta huolimatta hyvää kesää ja ollaan ystäviä.

      Tykkää

  7. Kiitos Tuulikki ja – jo vain ollaan!

    Tykkää

  8. Toivo. Poistin viimeisimmän kommenttisi koska koen sen nyt jo aivan asiattomana. Sinun täytyy voida ymmärtää ja uskoa mitä sinulle olen moneen kertaan jo selittänyt ja pyytänyt, ettei minun tarvitsisi pahoittaa mieltäni sen takia että emme pääse yhteisymmärrykseen elämämme tärkeimmistä asioista.
    En halunnut koko ketjua poistaa enkä blogiani, joka olisi ollut mahdollista sekin.
    Ikävää että joudun tämän näin julkisesti sanomaan, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Tarjosin ystävyyden kättä, sinä et sitä kunnioittanut.
    Kirjoittamisiini tulee nyt joka tapauksessa pidempi tauko henkilökohtaisesta tilanteestani riippuen, joten pyydän, ettet vastakommentoi.

    Tykkää

  9. Tuulikki, vasta tänään menin lukemaan tuon Apt. 17 kohdan, johon viittasit ja siinähän oltiin Ateenalaisella torilla. Paikalla, jossa monet viisauden janoajat viettivät aikaa Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen jalanjäljissä. Tietynlaisia toreja ovat nämä nettisivustotkin. En jaksa olla ihmettelemättä, kuinka kaunista evankeliumia sinä osaat ja jaksat kirjoittaa, sillä toreilla, missä evankeliumia julistetaan viuhui ruoska ja lensi kiviä Paavalin aikana, nykyään viuhuu tarve korottaa oma näkemyksensä toisen näkemyksen yli ja oikeuttaa se omalla käsityksellään ylivertaisesta älykkyydestään. Tuossa Apt. 17 kohdassa kivet eivät kuitenkaan lentäneet, kun ateenalaiset olivat kasvaneet keskustelun kulttuuriin, mutta Paavalia nonsoleerattiin kuitenkin sanoen ”minkähän tiedonjyvän tuokin luulee noukkineensa”. Paavalilla taisi olla koulutustaustaa sen verran, että niitä tiedonjyviäkin oli hänellä monenlaisia ja niillä olisi voinut briljeerata, jos olisi tuntenut tarvetta saada omaa kilpeä kiillottaa, mutta Paavali oli muulla asialla: kirkastamassa Kristusta.

    Tänään kun luin tämän gospelisi uudestaan ja myös tuon Apt. kohdan, jossa apostoli puhuu Ateenassa todennäköisesti oikeastikin filosofiaa oppineille, ei vain itseään harrastuneisuutensa vuoksi jollekin osaamisen tasolle nostaville tuntemattomasta jumalasta, on se samalla kuvaus siitä, kuinka kuolevaisen järjen on mahdotonta ymmärtää tuntematonta Jumalaa, jos Herran henki ei sitä avaa. Paavalille avasi ja kuten tästä ateenalaisten kohtaamisesta, Paavalin tavasta lähestyä heitä, näkee sen, että ei Paavalin Jeesuksen seuraajana tarvinut järkeään ja oppineisuuttaan menettää, Herra otti sen vaan parempaan käyttöön.

    Tuulikki, iloitse siitä, että sait tämän tekstin. Erämaahasi tuli ihme: lähde, joka virkisti meitä lukijoitasi ja sinua itseä. Paavali avasi aarteensa tuntemattomasta jumalasta ateenalaisille, suurta herätystä ei tullut, mutta tekstin mukaan yksi, taisi olla vallan oikeasti oppinut neuvoston jäsen tuli järkiinsä eikun siis uskoon eli uskoo 😉

    Kuinka Paavali jaksoi kulkea turuille ja toreille saamaan aina kiviä niskaansa tai ruoskan jälkiä selkäänsä?

    ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi”1. Kor 13:1-2.

    Liked by 1 henkilö

    • Tätä(kään) en voinut liikuttumatta lukea, taidan olla aika herkillä. Mutta olen sen aikaisemminkin sinulle Virpi, sanonut että sinä löydät ytimen!!!

      Tästä, juuri tästä on kysymys. Jumalan Hengestä joka avaa silmät, sydämen ja ymmärryksen! Ei ollut montaa viisasta ei jalosukuista niidenkään joukossa jotka riemuiten lähtivät seuraamaan ”tuntematonta Jumalaa” eli Jeesusta, heti uskoen että Hän on se kautta aikojen profetoitu Jumalan Poika jonka vertaista ei toista ole eikä tule.

      Paavali oli kyllä oppinut ja viisas muttei lukenut sitä minkään vertaiseksi Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla vaan luki kaiken roskaksi. Ja kuten sanot alistui kaikenlaisiin kärsimyksiin ja jopa kiittäen ja ylistäen.

      Raamatusta löytyy monta kohtaa jossa puhutaan uskoon tulosta ja että vain Pyhä Henki aikaansaa tuon kalliin ja käsittämättömän ihmeen jossa ihminen muuttuu ja tulee tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan, elävänä Jumalana.

      Kuule Virpi, en tiedä mitään ihanampaa kuin saada todistaa Jeesuksesta, todistaa siitä ihmeestä jonka olen Jumalan armosta saanut osakseni. Voi, minä en lakkaa todistamasta niin kauan kuin minulla siihen on mahdollisuus. Se on oikeuteni ja rakkaus/vastarakkaus minut siihen velvoittaa. Olemme me onnellisia, kiitos Jumalan!

      Kiitos ihanasta ja lohduttavasta kommentistasi! Jumala sinua runsaasti siunatkoon jokaisena elämäsi päivänä, olet rakas!

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.