Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Punaista samettia

9 kommenttia

DSC_3426

Ahdisti niin, että melkein itketti. En vain saanut vangittua punaista. Kumpi olikaan syvempi, ruusun terälehtien samettisuus vai niiden punainen väri. Katseeni upposi syvälle terälehteen, mutta väri ja pinta eivät toistuneet kameralla. Väristä tuli liian keltainen tai liian sininen. Ja pinnan sametti muuttui vahakankaaksi.

Ahdisti niin, että melkein itketti. Tiesinhän että tunteeseen vaikuttivat edellisen yön valvomiset. Ja se, että oli kesäkuun ensimmäinen päivä ja tuuli ja sade pieksivät maisemaa ulkona kalenterista täysin piittaamatta.

Ärsytti, että mokoma asia saikin niin suuren vallan tunteissa. Tärkeitä työhommia oli odottamassa kahvipaussin päättymistä. Mutta eivät ne saaneet tämmöistä tunnetta aikaan. Punainen sametti sai! Kun ei suostunut siirtymään terälehdiltä kameran kennolle. Ei auttanut. Kamera piti viedä pois ja palata tekemään töitä. Olkoot sametit ja syvät punaiset.

Illemmalla katselin samoja terälehtiä. Väri oli yhä syvä ja pehmeä. Tuijottelin vain. Ulkona oli tyyntynyt ja aurinkokin palannut reissuiltaan. Joku työhomma oli jäänyt huomiseksikin. Sametti ja punainen upottivat.

Tässäpä minä vain tuijottelen.

Mainokset

9 thoughts on “Punaista samettia

  1. Nousta sain aamuun, jona ei ole kiire ja sain lukea aamuni avaukseksi nämä hienot tekstit.
    En ole valokuvaaja, mutta tyttäreni on ja hänen kauttaan käsitin jotakin siitä ahdistuksentapaisesta, mitä tunsit, kun et saanut ruusun terälehtien uniikkiutta vangittua.
    Lapseni joka kesäinen kuvauksen kohde ja haaste ovat Punaiset lapinunikot.
    Minä tuijotteken pitkiä aikoja sormustinkukkien kertautuvia kukkasia, koska ne vaan ovat niin ihmeellisen kauniita ja kohta tuoksuvat taas syreenit. Se tuoksu, tulee, on ja viipyy hetken.

    Psalmin kautta yhdistyi mielessäni tämä sinun ja Tuulikin Nikodemus- pohdinta:
    ”Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.
    10. Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa’assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.
    11. Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.
    12. Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan.
    13. Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.”

    Kukkasten kohdalle, varsinkin me neljän vuoden ajana pallonpuoliskolla asuvat, ymmärrämme, että niiden kaikkien, niin jaloruusujen kuin perunan kukkienkin, elämänkaari on kuin tuulenhenkäys ja mitään ei jää, ehkä valokuva, mutta ihmisyytemme kohdalla pyrimme niin kovin, suoritamme, suoriudumme, jopa ehkä tallomme toisiamme ylimielisyyksissämme jotakin tavoitellessamme ja kuitenkin, kun aika on täysi, ei asuinpakkamme tunne enää nimeämme.

    Liked by 2 people

    • aikasi täynnä
      tuulenhenki ohitse
      turva Hänessä
      väri aina kohdalla
      elämän sydämessä

      Liked by 1 henkilö

    • ”Kukkasten kohdalle, varsinkin me neljän vuoden ajana pallonpuoliskolla asuvat, ymmärrämme, että niiden kaikkien, niin jaloruusujen kuin perunan kukkienkin, elämänkaari on kuin tuulenhenkäys ja mitään ei jää, ehkä valokuva,”

      Kuvaat, Virpi, juuri omia tuntemuksiani muutamalta viime päivältä. Lenkkipolkuni varrella kukoistivat runsaslukuisina jopa harvinaisen suuret valkovuokot vielä viime viikolla. En tullut kuvanneeksi. Viikonloppuna samaa tietä kulkiessani huomasin, ettei vuokoista ollut enää juuri jälkeäkään. Parina päivänä huomasin välillä ihan tuskissani miettiväni vuokkojen katoamista taas vuodeksi. Huh huh, kaipa sitä on sitten tullut vanhaksi, kun havahtuu miettimään kesän lyhyyttä. Toisaalta luonnon kauneutta ja vihreyttä imee nyt itseensä kaikin mahdollisin tavoin.

      Tykkää

  2. Noinhan se mennee. Tuuli puhaltaa ja terälehdet lentävät kauas pois.

    Meillä tuossa muutaman kymmenen metrin päässä on rautakautinen asuinsija. Siinä ovat sapuskansa tehneet ja yönsä koisineet ihmiset, joista emme tiedä enää yhtään mitään.

    Tykkää

    • Juha <3 :) !
      Niin kuin olen maalaamista rakastanut ja sitä vuosikymmeniä harrastanut, en ole tehnyt yhtään virheetöntä työtä, mutta hyväksyn ne silti, on pakko. Loputtomiin ei voi hioa.
      Ja entäs ne maailmalla olevat?
      Kaikessa mitä olen kirjoittanut on vaatimattomuuden jälki ja aina voisi yhtä lailla niitäkin korjailla – jos voisi.
      Tietänet sanonnan "sanottua sanaa ja lentävää nuolta ei saa takaisin" Jotenkin näin se meni.
      Lapsellinen kun uskossani olen, ajattelen että se tehtävä joka meillä iankaikkisuudessa tulee olemaan, liittyy varmaan näihin lahjoihin jotka Jumala on meille jo syntymässä antanut, ja niillä saamme jatkossakin "harrastaa" itsemme ja toistemmekin iloksi. Sillä Taivaassa ei taida olla mitään epätäydellistä?

      Minusta nuo terälehdet ovat huikeat, vahvat ja pysäyttävää voimaa täynnä. Älä itke Juha, tai itke vaan jos se helpottaa, mieskin saa itkeä :) ! Ajattele mitä tuskaa ja hurmiota saat luodessasi kokea! Me muut saamme ilmaista nautintoa kuvistasi, kiitos.

      Tykkää

  3. Tuulikki, tämä ol hieno pätkä: ”Lapsellinen kun uskossani olen, ajattelen että se tehtävä joka meillä iankaikkisuudessa tulee olemaan, liittyy varmaan näihin lahjoihin jotka Jumala on meille jo syntymässä antanut, ja niillä saamme jatkossakin ”harrastaa” itsemme ja toistemmekin iloksi. Sillä Taivaassa ei taida olla mitään epätäydellistä?”

    Liked by 1 henkilö

  4. Kuvaavaa on tekstisi ja yksityiskohtaista.

    Katselen edelleen kolmea valkoista ruusua, kun eilen oli synttärini.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s