Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Huokauksien kevät

5 kommenttia

Kevät alkaa kääntyä kesäksi. Kulunut kevät iskenyt suonta enemmän kuin koskaan ja paljastanut miten heikko ihminen itsessään on. Kun elämä kolhii, myös usko ja hengellinen elämä joutuu puntariin. Herää kysymys kuka Jumala on ja kuka minä itse olen. Muistuu mieleen Äiti Teresan tuskailu, kun hän koki, että taivas on hiljaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiusaukset ja maailma jäytävät ihmistä ja hänen suhdettaan Jeesukseen. Toisaalta sielu ja henki huutavat Jumalan puoleen, mutta ihminen itsessään haluaa jotain muuta. Olen huomannut, että vastoinkäymiset avaavat helposti tien sielunviholliselle ihmisen sydämeen.  Jokainen meistä reagoi eri tavoin vastuksiin. Jos uskomme perustuu ajatukseen, että kykenemme  elämään jatkuvassa Kristuksen läsnäolossa ja että olisimme ihmisinä täysin Kristuksen kaltaisia, perustuu silloin uskomme pelkkään kokemukseen ja olemme silloin hyvin haavoittuvia. Hengellinen ylpeys, jossa itse määritämme oman asemamme Kristuksessa, johtaa meidät harhaan, omavanhurskauteen ja tekojen kautta elämiseen. Mitä huonommin tällainen ihminen voi, sitä enemmän hän käpertyy itseensä ja uskosta tulee uskonnollista elämöintiä ja Pyhän Hengen pumppaamista.

Tosiaalta taas, jos emme tunnista omaa asemaamme Jeesuksen opetuslapsena jonka ainoa mahdollisuus pelastukseen on naulittu Kristuksen kanssa ristille, niin sorrumme itsemme vähättelyyn ja pakenemme sen takia Jeesuksen luota. Koemme heikkoina, että emme riitä Jumalalle ja kiusausten runtelmana emme edes enää kelpaa. Emme jaksa ymmärtää, että tätä Jumala meiltä juuri odottaa. Hän odottaa että myönnämme sen että meillä ei ole hänelle mitään muuta tarjotavaa kuin heikkoutemme.

Kuinka moni meistä jää syrjään väsyneenä ja uupuneena koska entinen minämme, se vanha aatami tuntuu ottaneen meissä paikkansa, syrjäyttäen sen Jeesuksen opetuslapsen, joka ylistyslippu hulmuten palvoi vielä hetki sitten Kuningasten Kuningasta. Kuinka moni on sysätty syrjään, kun maailma on saanut otteen Jeesuksen omasta.

Kuitenkin juuri sinua varten Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaatSillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” 

Meidän identiteetimme Jeesuksessa perustuu juuri siihen, että meillä on oikeus huokaista lapsen lailla, Jeesus minä en jaksa enää, johdata sinä Henkesi kautta minua. Annamme oman henkemme levätä Jeesuksen luona ilman suorittamista ja pelkoa.

Rukous ja Raamatusta nouseva lohdutus saattaa meidät Pyhän Hengen yhteyteen, jolloin kasvu kohti Jeesusta voi jatkua. Jeesus alkaa toimia meidän kauttamme ja meissä. Silloin oma suorittamisemme tai epäonnistumisemme ei  muodostu esteeksi suhteessamme Jeesukseen.

Odotan kesää ja sen suomaa virkistystä enemmän kuin koskaan. Jollain tavoin se muistuttaa nyt sitä mikä Taivasten valtakunnassa meitä odottaa. Pysyvää läsnäoloa Jeesuksen luona ja Kirkkautta joka ei lopu milloinkaan.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

5 thoughts on “Huokauksien kevät

  1. Tapio!
    Niin tuttua ja totta. Ihmisenä oleminen on juuri tätä, ja usein vaikeaa. Suurkiitos tästä!

    Minulle ainakin lohduksi? Ei tarvitse pelätä vaikeita aikoja kun tietää että jollain toisellakin niitä on, vaikka soisikin ettei olisi.

    On ihmisiä jotka eivät anna sanoa että kärsimyksillä olisi joku tarkoitus, mutta minä kuitenkin koen että on, koska ei niitä voi välttääkään. Jumala Kaikkivaltiaana voisi kietoa meidätkin, sinut ja minut, pumpuliin ja antaa taivaan maanpäälle, mutta Hän on suunnitellut toisin.
    Kyllä me vielä saamme riemuitakin! Viimeistään kesän koittaessa :) !
    Uskollisuutesi mukaan sinut palkitaan!

    Tykkää

  2. Minä uskon, että Jumala puhuu yksin Raamatussa. Sisäinen ääni ei välttämättä ole Jumalan ääni.

    Tykkää

  3. Tapio

    Kirjoituksesi on todella hyvä ja pohtiva, isolla Hoolla ja Peellä.

    Olin jo ajatellut, lähinnä tuon Tuulikin ”Elämän ihme” kirjoitukseen kirjoittamani ” Jumala ei, ainakaan toistaiseksi, ole ”puhunut” minulle ohi Raamatun ja minä en voi myöskään ymmärtää Raamattua muuten kuin oman järkeni puitteissa.Tuo selitykseksi minun kirjoitusteni poikkeavuudesta tämän alustan kirjoitusten ”yleishenkeen”. ”
    jälkeen pitää paussia, koska minä en ”istu, juurtumisesta puhumattakaan” tälle alustalle.

    Minä uskon olematta uskovainen.En minä ponnistele kelvatakseni Jumalalle, Jos en Jeesuksen lunastamana kelpaa tällaisena kuin olen, niin sitten en.

    Mihinkään ikuiseen sielujen kärventämiseen viimeisen tuomion jälkeen en myöskään usko, vaan se on sitten kerrasta selvä. Toinen kuolema.

    Olen sitä perustellutkin, mutta voinhan kuitenkin sanoa, että miksi moinen, siis iankaikkinen kidutus, olisi tarpeen. Sehän osoittaisi Jumalan olevan todella pikkusieluinen ja kostonhimoinen. Hä hä hää, siitäs sait tyyliin. Jos Hän kunkin sattumalta tai ei nyt sattumalta vaan parista sadasta miljoonasta siittiösolusta vahvimman siittiösolun suorittaman munasolun hedelmöittämisen tuloksena syntyneen, mutta sitten Häneen uskomattoman tai ”väärin uskoneen” ihmisen heittäisi kärventymään ikuisikai ajoiksi, vaikka eihän siellä aikaa olisi.

    Niin kuin ei ole myöskään taivaassa. Ja jos ei ole aikaa ei ole – ennen -ei ole jälkeen – on vain nyt.
    ”Kello” seisoo näyttäen, ilmaisua koko ajan vaikka 12:36:48 ei voi käyttää, koska koko aikaa ei ole..

    Tanssiakaan ei voisi, koska vaikkapa yks, kaks, kolme olisi mahdoton. Oliisi vaikkapa vain k!

    Mutta koska nyt on vielä aikaa,niin lopetan NYT:

    Tykkää

  4. Sinulla on ollut huokauksien kevät, minulla on takana huokauksien talvi, pitkälti monimutkaisen surutyön vuoksi. Talven huokailuissaovat ajatukseni pyörineet samoja teitä kuin sinullkkin, sanoitit ne tavattoman hyvin. Omalta kohdalrani voisin sanoa, että huokausteni suuretessa, sisäinen kokemukseni Kristuksen kalliomaisuudesta, horjumattomuudesta ja vahvuudesta juuri arjen huokaajaan Jumalana on saanut lujittua. Herra ei odota minulta mitää, vaikka huokaisin lopun ikääni, Hän on sama, rakastava, pelastaja. Huokausten kaudet näyttävät joskus palauttavan meitä mittakaavaan, jossa on rauha ja lepo.

    Tuulikin kommenttiin viitaten, on siunaus kun on tosiaankin siskoja ja veljiä, joille huokailla ja joilta saa rohkaisua ja vahvistusta, että näitä aikoja kokevat muutkin. Huomaan, että blogitaivaan kautta on tullut siunausta tuollakin tapaa :)

    Liked by 2 people

  5. Hei Tapio! Olen lukenut tämän tekstin monta kertaa. Kiitos lohdullisista ja viisaista sanoista.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s