Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Takaiskuventtiili

12 kommenttia

WP_20150615_015No niin, tiskikone oireili taas. Veden otto/poisto -virhevalo paloi ärsyttävän punaisena. Eikä suostunut sammumaan. Sain käynnistysyritysten jälkeen lapata vedet pois kahvikupilla. Ongelma oli siis poistopuolella. Olin putsannut sihdin, johon koneeseen joutunut kiinteä mömmö jää. Se oli ainoa ensiapu, mitä osasin tiskarille antaa.

Koska oli perjantai-ilta ja kello jo paljon, annoin mokoman olla. Kyllä se huomenna toimii. Varmuuden vuoksi huokaisin asiasta kahden sekunnin huokauksen Yläkertaan.

Vaan eipä toiminut huomenna. Kokeilin toivorikkaasti eri ohjelmia. Jos käynnistän tehopesuohjelman, niin tukos varmasti liukenee kuumaan veteen. Mutta kun rakkine ei edes alkanut kuumentaa vettä.

Justiin nyt ei ole varaa alkaa ostella uusia tiskikoneita! Ei taidettu minun huokaustani Yläkerrassa kuunnella! Ei kai auta kuin alkaa plarata mainoksia, kun kone ei ole enää ihan uusi, itse asiassa ystäväperheeltä saatu sellaisessa tilanteessa, jossa edellinen kone teki tenän.

Mutta eikös huokaus silloinkin kuultu?

Harmistunut kalloni alkoi raksuttaa. Mitä ihmeen unta näinkään yöllä? Vai oliko se mielikuvituksen tuotetta jossain unen rajamailla. Näyssä otin koneesta irti pitkän mustan pötkylän, joka oli olevinaan jokin suodatin. Huuhtelin suodattimen ja kone alkoi toimia.

Olisiko meidänkin koneessa sellainen?

Taas oli tehtävä se, mitä kovat jätkät eivät tee. Piti uhmata vaatehuoneen kaaosta, väistellä hyllyiltä putoavia tavaroita ja löytää koneen ohjekirja. Se löytyi yllättävän helpolla.

Kyllä! Puhdistamani rikkasihvilän takana jossain piileskelee takaiskuventtiili ja sen takana poistopumppu. Selvällä suomen kielellä manuaali väitti, että ne ovat omatoimisesti puhdistettavissa.

Takaiskuventtiili ei tahtonut irrota. Mutta kun se kerran manuaalin mukaaan oli irrotettava, niin irrottavahan sen oli. Lähti. Pienellä ähellyksellä ja määrätietoisuudella. Venttiilissä, kuulan vieressä oli jokin vihreä ruuanjämä. Varmaankin ylikypsä parsakaalinpalanen. Se oli jumittanut venttiilin. Poistopumpussa ei tuntunut olevan mitään.

Takaiskuventtiili ei ollut pitkulainen ja musta vaan valkoinen ja pyöreänmuotoinen. Poistopumppua ei kyennyt edes näkemään.

Laitoin osat takaisin koneeseen. Se otti vettä ja lähti käymään normaalisti.

Ai kuulitte sittenkin sen huokauksen? Jälleen. Kiitos!

12 thoughts on “Takaiskuventtiili

  1. Uskottavampi todistus kuin suu vaahdossa jossain kokouksessa huudettu!

    Liked by 1 henkilö

  2. Näistä pidän.

    Liked by 2 people

  3. Kiitoksia.
    Toivo, onhan mahdollista, että kirjoitin täällä sormet vaahdossa!

    Tykkää

  4. Toki, mutta silloinhan et olisi tehnyt sitä katteetta!

    Liked by 1 henkilö

  5. Arjen Jumala 🙂 Herra luotti kykyihisi fixata kone taas kuntoon ja pökkäsi lapsensa hommiin, kun käännyit puoleensa. Siitä seurasi monta hyvää: kone toimii, arki helpottuu, mieli on kiitollinen, syntyi uusi blogiteksti ja varmaan sinullakin pystyvyyden tunne pesukoneiden saralla kasvoi 🙂

    Liked by 2 people

    • Todellista arjen sankaruutta, jota ainakin minä naisena arvostan Paljon! Yksi miehen arvokkaimpia ominaisuuksia 😉 !
      Meidän Herramme kestää pientä huumoriakin joten laitanpa tähän vielä vähän Sanaakin. Jaakobin kirje 1: 2-5 🙂 Myöhemmin Jaakob kirjoittaa uskon yhteydessä myös teoista 😉 ! Hyvä Juha! Onnellinen se vaimo jonka sinä olet.

      Liked by 1 henkilö

  6. Virpi: Se tiivistämisen taito, se tiivistämisen taito!

    Tykkää

  7. Hmm, tässähän alkaa hienotekninen ego kehuista pullistua. Mitenkähän pyykinpesukoneesta saisi poistettua hirvittävän metelin, jota se pitää. Koneen lingotessa mieleen lepattaa parvi iloisesti jyriseviä Hornetteja. Nuorna miehenä, täsmälleen ottaen lukioikäisenä, taisin kerran pari jopa korjata pesukoneen. Joku hihna eli gummilenkki siihen piti vaihtaa. Ja taas toimi kone pienemmällä äänenvoimakkuudella.

    Tykkää

  8. No kun kerran pesukoneesta on puhe, niin tässä tuore siihen, tosin välillisesti, liittyvä. Olin lähdössä päivittäiselle n. 1 – 2 km:n rollaattori”lenkille”. Istahdin ensin helpotusistuimelle ja kappas. Pieni ötökkä se tepasteli lattiakaakelien välistä tiivistesaumaa pitkin ovelle päin. Mietin kotvasen otanko vai jätänkö – ja päätin ottaa. Sitä miettiessäni se ötökkä ehti lähteä nousemaan p e s u k o n e e n vierestä seinää ylöspäin.

    Minulla oli jo surma-ase eli pala vessapaperia kädessäni ja ehdin hiukan hipaista sitä. Silloin se tipautti itsensä lattialle ja tekeytyi kuolleeksi. Ollako vai eikö olla teemaa soveltaen. Ottaako vai jättääkö. Koska sille pikkuiselle tuntui elämä olevan tärkeämpää niin päätin toteuttaa sen toiveen ja jätin sen siihen.

    Eikä se äsken siinä enää ollut 🙂

    Tykkää

  9. ….ja toivottavasti ei kohta enää keltasirkkukaan, joka lensi juuri äsken päin ikkunaruutua ja tipahti maahan, josta vaimoni nosti sen ikkunalaudalle, jossa se vielä on – toivottavasti se selviää toimintaan – kuten Juhan pesukonekin! Aasinsilta tämäkin?

    Tykkää

  10. …ja se selvisi! Aasinsilta loppu.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.