Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kesän karismaa

8 kommenttia

IMG_20131009_060442

Kesä ei ole ollut erityisen kirkas tai edes lämmin. Aurinkoisetkin päivät kylmä tuuli on onnistunut pilamaan. Rakastan helteitä ja lämpöä ja lempipuuhaani onkin juosta päivän kuumimpana hetkenä metsäpoluilla Vuokatissa ja lojua sitten reporankana rantakivellä. Kirkkaus ja lämpö on lähes pakkomielle ja kesä ei ole kesä jos lämpötila ei kohoaa yli 25 asteen paremmalle puolelle. Parempipuoliskoni eli vaimoni taas ei pidä tukahduttavasta helteestä vaan hän vetäytyy vilpoisaan varjoon päivän kuumimmaksi ajaksi. Me ihmiset olemme erilaisia ja suhtaudumme asioihin eri tavoin oman kokemusmaailmamme pohjalta. Silti me molemmat nautimme kesästä ja sen antamasta vapaudesta.

Rakennan tässä jonkinlaista aasinsiltaa meidän kristittyjen elämään, jonka keskeinen teema on valo ja kirkkaus. Se kuinka paistattelemme päiväämme Jumalan kirkkaudessa ja/tai Jeesuksen läsnäolossa, miten sen nyt kukin haluaa ilmaista. Joka tapauksessa olen useampaan otteeseen joutunut pohtimaan omaa suhdettani karismaattisuuteen ja siihen miten se näyttäytyy omassa elämässäni. Muiden nahkoihin kun en voi sukeltaa.

Eräässä nettikeskustelussa eteeni lyötiin ajatus, että kyllä ne surut ja murheet huuhtoutuu, kun pääsee ylistämään Jeesusta ja elämään kirkkaudesta kirkkauteen. Itselleni on ylistys on tärkeä asia, mutta se ei ole uskoni sisältö, oikestaan mikään minussa tai minusta lähtöisin oleva asia ei ole uskoni sisältö tai edes tärkeää koko uskolle. Tällä hetkellä elämäni on toipumista ja etsimistä. Ehkä se on juuri sitä Jumalan läsnäolossa olemista mutta päällimäinen tunteeni on uupumus, joka vähitellen sulaa pois.

En usko, että Jumala on tarkoituksella rankaisut minua uupumuksella ja surulla. Hän ei ole kutsunut minua tähän. En usko myöskään siihen, että hän on kutsunut minua jotenkin erityisesti vaeltamaan tässä ajassa kirkkaudesta kirkkauteen. Se mihin hän on minut kutsunut, on se, että eläisin avoimesti hänen kasvojensa edessä ja hän antaa oman kirkkautensa loistaa minulle Jeesuksessa. Hän on kutsunut minut elämään suruni ja iloni hänen kanssaan. Jakamaan elämäni Jeesuksen kanssa. Ja kun näin teen voin elää tässä ajassa tavallista arkea, joka on hänen johdatuksessaan. Jumalan todellisuus kurottautuu näin minun elämääni ilman omaa suorittamistani.

On ihana ajatus, että voisin olla jatkuvasti jonkinlaisen kirkkauden tilassa, mutta se ei ole Jumalan perimmäinen tarkoitus. Minun tarkoitukseni on elää tämä elämä Jumalalle ja kulkea kohti taivaan kirkkautta. Jumalan valtakunnan todellisuus pirskahtelee joskun näyttävämmin ja joskus hiljaisemmin elämääni. Tämä mahdollistaa sen että voin tehdä asioita joita Jumala haluaa minun tekevän ja minä voin elää hänen lapsenaan.

Jatkuvaa hellettä ei ole olemassa on vain tämä kesä, joka antaa vapauden elää, satoi tai paistoi. Sen helteet ovat esimakua siitä ikuisesta kesästä, jossa kaikki säät ovat täydellisiä.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

8 thoughts on “Kesän karismaa

  1. aasinsillalla
    valoon ja kirkkauteen
    kesän lapsia
    Jeesuksen ylistystä
    vapahdus keskiössä

    Liked by 1 henkilö

  2. Yhteen elämäni uupumuksen aikaan tuli ilosanoma sanoin:” Jumala ei odota sinulta mitään”. Minulle tuo oli suorastaan mullistava uutinen. Jopa niin mullistava, että olen tuosta kurjasta elämänvaiheesta kiittänyt usein, sillä se avasi jollakin tapaa ymmärrystäni siihen, mikä on Luojan ja luodun asetelma . Mutta tuota on pitänyt oikein opetella ja myös sitä, ettei koskaan lisäisi toisen kuormaa ajatuksilla, että näin kun toimit hengellisesti, niin kyllä asiat muuttuu. Toinen uuvuttavan ajanjakson vaikutus oli se, että aloin opetella rakastamaan itseäni ja uskoa psalmin 139 sanomaa kohdalleni. Kovin helppoa se ei ole, kuin sisälläni asuu jonkin sortin vaatija. Välillä joutuu monella elämänalueella muistuttaa itseään, että ei se ole Jumala, joka vaatii.
    Leppoisaa kesää teille, hellettäkin hellimään :)

    Liked by 2 people

  3. Usein he, jotka ovat jossakin elämänsä vaiheessa laskeutuneet syvyyksiin, odottaneet pohjalla ja unohtuneet sinne ajaksi, julistavat jonakin päivänä Jumalan ihmeitä. Heillä olisi mahdollisuus kerskata pettymyksistä, menetyksistä, tappioista tms. mutta he ovat luopuneet etuoikeudestaan. Heillä on tieto, etteivät he omasta voimastaan ja ymmärryksestään voi uskoa, mutta he eivät tee ihmisen pienuudesta ja mahdottomuudesta uskontoa.

    He rukoilevat sairaiden puolesta Jeesus-nimessä, vaikka itse sairastavat.
    He uhraavat Jumalan valtakunnan työhön, vaikka elävät itse puutteessa.
    Käyvät seurakunnassa, joka ei ole täydellinen, ja siunaavat heitä, jotka arvostelevat ja toisinaan lyövät maahan.

    Ovatko he liian hyviä tälle maailmalle?

    Liked by 3 people

  4. Tämä oli tosi hyvä teksti. Kiitos Tapio Laakso!

    Tykkää

  5. Mietin kotvan, parikin, mitä kirjoitan vai kirjoitanko mitään. Tuosta Tapion tekstistä ainakin minun huokuu että siinä kirjoittaa mies, joka ei pidä totain totena vaan elää sitä totena!

    Tykkää

  6. Tässä puuttuva ”mielestäni”

    Tykkää

  7. ”Hän on kutsunut minut elämään suruni ja iloni hänen kanssaan”..jne kappaleen, jota en nyt pysty kokonaan kirjoittamaan, loppuun saakka! Juuri näin! Kiitos.

    Tykkää

  8. Anteeksi että en ole ehtinyt vastata kommenteihin. Kesän alku on ollut työntäyteinen mutta antoisa. Isä on Hyvä!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s