Sanat luovat todellisuutta
ja todellisuudesta kumpuaa sanoja
ikuista virtaa

Kaikki ei palakaan tuhkaksi
maadu mullaksi
sulaudu virtaaviin vesiin

On yksi jolla on kyky kantaa ihminen varmuuteen
ettei kuoleman voima olekaan lopullinen

Me näemme iankaikkisuudesta vain häivähdyksiä,
kukin luonteemme ja polkumme mukaisesti
me näemme

Ikuinen rakkaus katsoo meitä silmiin
voimalla jota
ei voi mitata

Ei ääretöntä voi mitata
Mutta sitä voi hahmottaa,
tavoitella
Kukin luonteensa, polkunsa
ja tahtonsa mukaisesti

Me avaamme silmämme
jos tahdomme
käännämme katseemme maailman tuuliviireistä
läpi sumun
ohi häikäisevän loiston
kivikkoisen kurun uumenista
keskellä kirkkainta aavaa

Me katsomme takaisin
jos tahdomme
kukin luonteensa, polkunsa
ja tahtonsa mukaisesti

Me katsomme takaisin
ja näemme jotain mitä
näkyvä ei koskaan voi
lopullisesti peittää
Sillä näkymätön on
arvoitus ja selvästi piirtyvä yhtaikaa
väistyvä ja ikuinen samassa olemuksessa
Se on muuttumaton ja ikuisesti elävä

Ikuinen rakkaus
katsoo takaisin
ja sanoo:
”Minä näen sinut
Jotkut sanovat ettei minua voi nähdä
mutta se ei ole totta

Sillä minä kykenen antamaan
jokaiseen sydämeen
uuden tavan nähdä
jos he vain haluavat

Minä näen sinun polkusi,
tunnen sydämesi tapailut ja tahtosi vimman
tiedän luonteesi, joka aina käsissäni
on elävä ja kaunis

Minä näen sinut
Minä tunnen sinut
Rakastan sinua ikuisesti
enkä koskaan hellitä

Sinä olet ihmeellinen,
säteilevä, kallisarvoinen,
puhdas ja kaikkeen hyvään kykenevä

Rakastan sinua
enkä koskaan hellitä
En koskaan hellitä