Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Elämä jyrää meidät

7 kommenttia

polkuKokoan tähän blogiin pirstaleita matkan varrelta. Pirstaleita siksi, että ainakin oma elämäni on enemmän tai vähemmän palasina enkä ole vielä tähän mennessä tavannut ihmistä, joka olisi henkseleitä paukutellen tullut esittelemään täydellisesti elettyä elämäänsä. Vaikka tämä maallinen taival onkin jonkinlaista pätkätyötä ja etenemistä rastilta rastille se ei tarkoita, etteikö elämä  voisi olla täyteläistä ja hyvää eli sellaista mitä Jeesus meille lupaa. Jeesus ei turhaan sano, että hänen ikeensä on kevyt kantaa.  Jos kannamme elämämme taakkoja niinkuin Jeesus sen tekee, huomaamme, että taakoista on hävinnyt sellainen paino, joka sortaa kantajansa maahan. Oletko koskaan kokeillut nostaa ylivoimaisen suuren tuntuista esinettä vedessä? Vesi kannattelee ja sen noste auttaa. Pyhä Henki ja seurakunta on se noste, joka keventää isonkin taakan niin, että siitä selviää. Elämä itsessään kuitenkin on meille liikaa ja lopullisesti saamme luopua ikeestä vasta Taivaassa. Huomaa, että en puhu tässä syntitaakoista jotka saamme jättää kokonaan Jeesukselle!

Mietin tässä kuinka monta kertaa olen ollut rastilla, jossa elämä on kasannut kaiken mahdollisen painolastin päälleni ja siitä huolimatta matka on jatkunut.  Eräs mahdottomimmista tilanteista tapahtui yläasteella jolloin taistelin monen asian kanssa. En tajunnut kemian ja fysiikan laskuista yhtään mitään enkä oikeastaan mistään muustakaan mitä tunneilla tapahtui. Olin missannut jo kaksi koetta ala-arvoisesti ja nyt olin ollut poissa viimeisestä kokeesta. Päälläni oli uhka, että se olisi selvitettävä kohtuullisesti, että en saisi ehtoja. Tilanne tuntui toivottamalta. Taakka oli liian suuri.

Kun sitten koepäivä tuli, minut vietiin opettajien taukotilaan, joka oli kemian luokan vieressä. Huoneessa oli vain pöytä ja tuoli. Katsoessani paperia tajusin että en ymmärtänyt siitä juuri mitään. Tuijottaessani paperia epätoivoisena, alkoi ilmanvaihtokanavasta kaikua kemianopettajan ääni. Opettaja palautti muulle luokalle koetta käyden huolellisesti läpi jokaisen kysymyksen. En voinut olla kuulematta vastauksia. Jossain vaiheessa lopetin vastaamisen ja tukin korvani, koska kukaan ei uskoisi että osaisin yhtä-äkkiä kaiken.

Näin jälkikäteen ajatellen asiasta voisi nostaa vaikka millaisia moraalisia ja eettisiä ongelmia, mutta vähän yli toisella kymmenellä oleva poika ei siihen kykene vaan ottaa lahjana sen mikä annetaan. Sain kokeesta muistaakseni kahdeksikon pintaan ja tokariin viitosen.  Jos nyt mietin mitä tapahtui, niin näen Jumalan ison sormen, joka venytti edessä olevaa piikkilankaa aidassa alaspäin niin paljon että jopa minä pääsin siitä yli. Itsetuntoni ei siitä kohonnut mutta nyt kun asiaa tarkastelee niin ymmärrän sen mitä Jumala tahtoo sanoa. Hän lupaa kannatella minua ja keventää taakkojani.

Koko kouluaikani aivan opiskeluaikoja myöden on täynnä tällaisia pieniä Jumalan sormen kosketuksia ja siksi hän teki minusta opettajan. Hän ei päästänyt minua irti niistä asioista, joissa hän helpotti tietäni vaan antoi lisää aikaa oppia. Tähän sisältyy ajatus, että kunnia siitä mitä minusta tuli kuuluu vain ja ainoastaan Jumalalle. Minun hommani oli ilmeisesti vain tulla paikalle.

Viime talvena elämä sai uuden, alakuloisen sävyn kun kuolema ja suru teki pesän viitanliepeeseen. Uupumus ja masennus hiipi varkain elämään varastaen monta hyvää asiaa elämästä. Kuitenkin tässäkin asiassa Jeesus tuli konkreettisella tavalla apuun antaen lähelle ihmisiä, joiden kautta hän lohdutti ja antoi voimaa jatkaa eteenpäin. Sain itkeä ja rukoilla toisten kanssa. Jakaa taakkaa, jotta voisin olla tukena toisille. Yhteys Jeesuksen toisten ihmisten kautta osoitti voimansa. En ole koskaan yksin!

Kolmas pirstale liittyy epävarmuuteen ja epäuskoon, siihen jatkuvaan kamppailuun jota ihminen käy sisällään. Jossain vaiheessa kun ihminen huutaa Jumalan puoleen ja on samalla uskollinen kaikelle mitä Jumalan sana, Raamattu sanoo niin Jumala näyttää voimansa. Se vaatii sen, että ei itse kuvittele pystyvänsä mihinkään vaan ymmärtää sen, että kaikki tapahtuu vain ja ainoastaan Jumalan Pyhän Hengen voimasta. Sain kokea, että kun minä ojennan käteni rukouksessa toisen päälle itse asiassa se käsi ei kuulukkaan enää minulle vaan Jeesukselle. Sitä kokemusta ei voi jakaa tai selittää mutta sen seuraukset voi. Kun toinen ihminen parantuu ja saa uuden elämän, kirkastuu Jeesuksen  meille lahjoittama Usko, Armo ja Elämä aivan uudella tavalla.

Sitä en tiedä mitä tämä taival tuo tulevaisuudessa eteeni mutta sen tiedän että yksin en jaksa tuota tietä käydä koska elämä tulee jyrämään kaiken sen minkä teen yksin.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

7 thoughts on “Elämä jyrää meidät

  1. Niinhän tuo Tapio on. Iankaikkista elämää olisi tarpeen elää jo maan päällä.

    Liked by 2 people

  2. Tapio. Tässä olet taas omimmillasi jossa parasta on rehellisyys ja aitous. Elämä ei päästä ketään tässä ”paratiisittomassa” olotilassaan vaikeuksitta. Joka muuta väittää on utopisti tai epärehellinen.
    Kuitenkin meillä on, ja säilyy usko, toivo ja rakkaus elämässämme läsnä Pyhän Hengen kautta. Hän auttaa meitä näkemään olosuhteitemme taakse ja yli.

    Silti elämään kuuluvat myös sellaiset vaiheet jotka koettelevat usein uupumukseenkin asti. Paljon todellakin auttaa jos on uskollisia ystäviä, uskottuja, jotka juuri silloin ovat vahvoja kun itse on heikko, tai yhtä heikkona on hiljaa vierellä.
    Loppujen lopuksi paras apu tulee kuitenkin Kaikkivaltiaalta Jumalalta ja Hänen Sanansa kautta.

    Niin kuin kirjoitat, tarvitsemme yhteyttä toisiimme, ihmisiä/lähimmäisiä jotka ymmärtävät ja osaavat ottaa kantaakseen kanssamme kulloistakin kuormaa, vaikka Jeesus kantaakin sitä kanssamme varmimmin ja eniten. Kaikilla ei ehkä ihmistä jolle uskoa asiansa ole, silloin voi ehkä itse olla sen yksinäisen tuki ja saada siitä ”palkkioksi” tunteen ja kokemuksen ettei ole turha. Ilo tulee siitä jos voi toista auttaa, niin kuin sinäkin olet tehnyt. Toisen ihmisen koskettaminenkin merkitsee usein lohtua. Ja ”Joka toista siunaa se itse siitä kostuu”.

    Kaikesta huolimatta Jumala On, Jeesus Kristus on voittanut pahan vallan ja Pyhä Henki todistaa sisimmässämme että olemme syvästi ja suuresti rakastettuja! Kaikki me menemme taivasten valtakuntaan monen ahdistuksen kautta, mutta kiitos siitäkin Jumalalle!
    Kiitos sinullekin Tapio, sinua tarvitaan!
    Jumalan voimaa eloosi, olet hyvässä asemassa kun saat olla Pyhän palveluksessa ja Hänen temppelinsä!

    Liked by 2 people

  3. Tapio

    Ehdin jo ajatella, että… mutta ilahduin huomatessani, että kylläpäs.

    Ja sieltä tämä virkkeesi:

    ”Silloin Toivo on pieni Ja Jumala suuri. Asiat ovat oikeassa järjestyksessä.” on sitä, mitä minäkin olen täälläkin koettanut korostaa. Muista en tiedä, mutta ainakin minä koen, että Jumalan ”näkeminen” on ihmiselle mahdollista vain Hänen tekojensa kautta. Muu on enemmän tai vähemmän tunnepohjaista ja erilaisten opintuulien sinne tänne heittelemiä näin-se-on väittämiä.

    ” Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,” (Room. 1:20)

    T ä m ä n k i n blogikirjoituksesi tekstisikin huokuu ainakin minun mielestäni sellaista luottamusta, joka herättää positiivista kateutta so. ei sinulta pois – vaan olisipa minullakin!

    Tuntukoon kliseeltä tai ei, mutta toivotan siunausta sinulle meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta, joka oli, ja on ja tuleva on – uskomme tai emme.

    Liked by 1 henkilö

  4. On pakko vielä sanoa että tuo ylläoleva pitkä kommentti ei ole tarkoitettu sellaiseksi että se olisi jokin neuvo tms. vaan samaistumiseksi.

    Olisi se voinut olla niinkin lyhyt kuin että ”Herra on heikoissa väkevä”.?

    Se joka kärsii voi (ehkä) parhaiten toista samoissa vaivoissa olevaa ymmärtää, kuunnella hiljaa, ja jos mahdollista koskettaa ”parantavalla” kädellä.

    Kosketus, voi parantaa fyysisesti mutta myös, ja ehkä useammin, henkisesti ja hengellisesti. Aina ei sanoja tarvita, ja joskus ne ovat liikaa.
    – Siksi tämä jälkikommenttikin.
    ”Sinua siunata tahdon”!

    Liked by 2 people

  5. Kiitos kantavasta kirjoituksesta.

    Jumalan ihminen on kuin muusa, joka innoittaa ja saa aivan kuin unohtamaan arjen mahdottomuudet.

    Liked by 1 henkilö

    • Minulla on yhden ihanan laulun sanat, tai oikeastaan kahdenkin, mutta siitä toisesta tähän Lenan kommenttiin lyhyesti ydin :) !
      ”Kuuletko vetten pauhinan, kuuletko tuulen laulavan. Jumalan Henki suuri ja muuttumaton. Kosketa meitä siinä toivomme on!”

      Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s