Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Aika on

5 kommenttia

Kukkien kuolla.
Luomakunnan valmistautua talveen.
Ihmisten sopeutua uuteen joka koskettaa kaikkea mitä maa päällään kantaa. Ahdistus, hämmennys, turvattomuus, epätietoisuus, kaaos päivien sanoina, otsikkoina ja todellisuutena.

Mutta. Aika on myös –
Sanan ja psalmien.

Kuin paimenen teltta, minun majani puretaan ja viedään pois. Kuin kutoja minä olen kiertänyt loppuun elämäni kankaan, ja nyt minut leikataan loimilangoista irti. Koko päiväksi sinä jätit minut yksin yöhön saakka. Aamuun mennessä ovat voimani lopussa. Kuin leijona raatelisi minut, ruhjoisi kaikki luuni….. – Minun ääneni vinkuu kuin tervapääskyn ääni, kyyhkysen tavoin minä valitan ja vaikerran. minun silmäni väsyivät tähytessään korkeuteen.
Herra minä olen ahdingossa, auta minut siitä!”…….

Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi. Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini!”

Eräänä aamuna varhain olit luonani. Herätessäni en tuntenutkaan kipua, en hätää, en huolta. Olit kietonut minut pehmeään hyvyyteesi ja sanoinkuvaamattomaan lempeyteesi, kuin pilveen. Heräsin hymy kasvoillani ja odotin. Et ollut siinä ensimmäistä kertaa. Sinä Herrani ja Vapahtajani. Sinä ihanista ihanin, lohduttajista ja rohkaisijoista parhain ja täydellisistä täydellisin puhuit sisimpääni, tietoisuuteeni sanat:” Älä pelkää!” Hymyilimme ja minä vastasin:” En minä pelkää, olet kanssani, olen valmis”. Viivyit läsnäolossani ja erkanit hitaasti, vielä kerran vahvistaen sanasi:” Älä pelkää”!

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon hän poikasensa laskee: Sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani”!

Minulla, siis minullakin, olisi syytä paljoonkin pelkoon tulevaisuuteni suhteen laaja alaisesti, sen tarkemmin luettelematta, mutta sisimmässäni on tyyni rauha jossa vahvana pysyvät sanat:” Älä pelkää!” – Ja kokemus ylimaallisen läsnäolosta. Minä vain totean tämän välittämättä siitä kuinka todellista se jonkin toisen mielestä on, se ei todellisuuttani kaada. Minä totisesti tiedän että Hän, Jeesus elää, Jumala On ja Pyhä Henki auttaa ja lohduttaa sanomattomin huokauksin minua – minuakin heikkoudessani.

Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule aamuin ja illoin varhain, tule vielä kun joutuu yö, tule vielä kun joutuu yö.
Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan, pysy luonani ainiaan!”

Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!”

”Sillä minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä Hän on seisova multien päällä. Ja sitten kukuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan!!! Hänet minä olen näkevä apunani, minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana!”

Kiitos Kaikkivaltiaalle ja armolliselle Jumalalle, ylistetty olkoon HÄN!

(Raamatun kohdat: Jesaja 38:12-14 ja 16-17  Ps. 84:2-4….13 v.38   Job. 19:25-27 ja virsi 548)

 

Mainokset

5 thoughts on “Aika on

  1. huomaan tuon virheen tuolla Jobissa, yritin sen korjata mutta en osaa, älkää antako sen häiritä, niin hauska kuin se onkin, ei kukuin vaan – kuin. kiitos.

    Tykkää

  2. Ja sinun erittäin kauniisti ja syvällisesti kuvailemasi lisäksi vielä….

    A i k a o n syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.

    A i k a o n surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.

    A i k a o n itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.

    A i k a o n heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.

    A i k a o n etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.

    A i k a o n reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.

    A i k a o n rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

    Saarn.3:2-8

    Tykkää

    • Toivo. Saarnaajan luin ensimmäiseksi, mutta oli tehtävä valintaa lainauksien kanssa. Tuo kohta saarnaajasta on kovin paljon siteerattu ja tuttu. – Ei niin etteivätkö nämä muutkin tähän poimimani sitä olisi.

      Sillä aikaa kun noita luin ja valintaa tein, Juha oli kirjoittanut aiheesta omansa ja se teksti oli kaunis ja toiveikas, lohdullinen ja eteenpäin vievä.

      Tykkää

  3. Tämä teksti on kuin enkelin siiven hipaisu. Kiitos!

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s