Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Leikkikentällä Isän kanssa

6 kommenttia

Lasten äänet kaikuvat isolla leikkikentällä. Keinujen saranat vingahtelevat ja riemun kiljahdukset täyttävät ilman kun karusellin vauhti pysähtyy ja pienet tytöt yrittävät pitää tasapainoaan pyörittyään liian pitkään. Isot siskot toruvat siskojaan liian kovista vauhdeista mutta pian karuselli pyörii vielä lujempaa. Kiipeilytelineiltä kuuluu itkua pienen pojan livettyä tikkailta hietikkoon. Pian itku vaihtuu huokailuksi kun Isä rutistaa hellästi poikansa syliin ja lohduttaa pientä leikkijää. On aika lähteä kotiin ja jättää päivän leikit.

20130913_165922

Me elämme yhdessä suurella Jumalan Leikkikentällä. Leikkikenttä on lapselle tosi maailma. Leikissä esineet muuttuvat oikeiksi ja leikki elämäksi. Leikki valmistaa lasta tulevaan. Leikki on turvallista kun isä ja äiti valvovat lasten touhuja. Leikkikentällä lapset tietävät, että isä tai äiti on lähellä ja tietää kaiken mitä tapahtuu. Lasten ei tarvitse istua vanhempiensa jalkojen juuressa tunteakseen heidän läsnäolonsa.

Olen usein jäänyt pohtimaan mitä on olla kristitty, pieni voideltu, niinkuin tuo nimi tarkasti ottaen kait kääntyy vanhasta kreikan kielestä. Mitä on olla Jumalan lapsi. Moni elää uskonsa suhteen melkoisessa epävarmuudessa ja kipuilee sen suhteen, että riittääkö hänen uskonsa. Onko rukouselämä tarpeeksi syvää ja onko parannukseni aitoa kun kerta toisensa jälkeen lankeaa. Onko elettävä jonkin tietyn kaavan mukaan saavuttaakseen Isän suosion.

Jeesus asettaa kuitenkin lapsen  esikuvaksemme. Hän ei tee sitä turhaan. Leikkikentällä tapahtuu kaikenlaista, hyvää ja pahaa. Lapsi luottaa ja lähtee rohkeasti elämään ja leikkimään tietäen, että tapahtuipa sielä mitä tahansa, Isä ei jätä lastaan yksin. Hän ei hylkää.

Meidän elämämme on turvallista leikkikenttäelämää siitä hetkestä asti, kun lähdemme seuraamaan Jeesusta.  Armo kantaa, olimmepa millaisia hyvänsä tai teimmepä mitä tahansa. Saamme luottaa, että Isä, Jumala seuraa kaikkea mitä teemme, vaikka emme leikin tiimellyksessä häntä joka hetki näkisikään. Hänen läsnäolonsa kuitenkin tuntuu joka hetki ja kaikki puheemme ja ajatuksemme kantautuvat hänen silmiinsä ja korviinsa. Näin elämme jatkuvassa rukouksen ja siunauksen ilmapiirissä, jossa Isä täyttää tarpeemme, iloitsee kun me iloitsemme ja lohduttaa kun me suremme. Toiset lapset auttavat ja ohjaavat kykynsä ja lahjojensa mukaan ja toisille riittää kun saa vain leikkiä ja olla.

Me kristityt olemme yhtä, kuuluimmepa mihin seurakuntaan hyvänsä ja meidän tulisi puhaltaa yhteen hiileen, ymmärtää laatumme. Olemme kaikki samalla leikkikentällä yhdessä ja saman Isän lapsia. Olkaamme siis vapaita toimimaan yhdessä, jotta joukkomme kasvaisi!

Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin…Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. 1 Kor 12:12, 27 .

 

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

6 thoughts on “Leikkikentällä Isän kanssa

  1. Kiitos Tapio!
    Rakennetaan ei hajoteta. – Niin vaikeaa kuin se voi ihmiselle ollakin.
    Mutta, – Jos meillä on lepo ja rauha Herrassamme, eli olemme sopusoinnussa itsemme ja Jumalamme kanssa, tämäkin Kristusruumiin rakentaminen, ja siinä oleminen, käyvät helpommiksi ja tapahtuu ilon ja rauhan kautta!
    Emme ole yksin, meitä autetaan ja tuetaan, meidät varustetaan Jumalan, Isän, armolla ja voimalla Hänen Pyhän Henkensä läsnäolon kautta elämämme kentillä.
    Siunausta Sinulle tähänkin päivääsi.

    Liked by 2 people

  2. Jos uskoa on, Herra huolehtii uskon riittävyydestä. Epäilyt uskon riittämättömyydestä ovat ihmisestä itsestään ja ihmisen omista tulkinnoista Sanasta. Inhimillistä on, että toiset ovat oikeauskoisempia kuin toiset.

    Liked by 2 people

    • On hyvä että on isosiskoja ja isoveljiä tukemassa vaellusta. Vähimmällä pääsee itse jos armahtaa toisinajattelevia antamalla heille tilaa omassa ajattelussa ja ohittaa hatun nostolla. Viimeinen vuosi on ollut itselleni varsin valaiseva seikkaillessani eri hengellisten liikkeiden parissa. VAikuttaa siltä että tietämättömyys ja erillainen hengellinen kielenkäyttö on suurin este yhdessä tekemiselle. Suomalainen taipumus äärimmäisyyksiin hallitsee ajattelua ja toimintaa.

      Liked by 1 henkilö

      • Tapio ja Virpi!
        Tämä aihe ja teidän kommenttinne jotenkin sykähdyttää ja tuo ilon vaikka asia on vaikea, ei siitä pääse mihinkään.

        Olen itse aivan uudella tavalla kokenut nyt saavani uutta näkökykyä ja ymmärrystä armoon. Jos armon itsensä kohdalla kokee ihmeelliseksi ja tietää kaiken, aivan kaiken, olevan juuri armosta, saattaa päästä vapaammalle omista ”tottumuksistaan” ja uskon kaavoistaan. Se on avain myös avartumiselle toisenlaisuutta kohtaan? – Ja kyllähän Pyhä Henki yhdistää, todistamalla yhteydestä.
        Sitä rukoilen koko kristikansalle; Jeesuksen Vapahtajamme nimessä :) !!!

        Minä uskon että elämme aikoja jossa Jeesuksen jäähyväisrukous alkaa keskuudessamme vaikuttaa tahtomista ja tekemistä tälläkin alueella. Itselläni on taas ihana aika Jumalan Hengen puhuttelussa, iloa ja riemua siitä että saan olla Jumalan lapsi ja perillinen huolimatta siitä että olen vain – en mitään! :)

        Liked by 1 henkilö

  3. Eilen kaappia kaivellessani käteeni osui postikortti, jossa oli Isä meidän rukous. Pysähdyin oiken lukemaan sen ja ajattelin, kuinka yhteinen se meille kaikille kristityille onkaan. Yhteiseksi rukoukseksi annettu.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s