Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Älä ole kaukana

8 kommenttia

Psalmissa 71, joka on otsikoitu ”Vanhuksen rukoukseksi” kuvataan kauniisti mutta todenmukaisesti ihmisen elämää.

Psalmi alkaa sanoin:” Herra sinuun minä turvaan” mutta jatkuukin pyynnöllä:” Älä milloinkaan hylkää minua”. Elämässä on aikoja jolloin huomaa olevansa hyvästä ja turvallisesta uskostaan Jumalaan, ikään kuin eksyksissä, loitonnut. On jäljellä tieto, mutta läheisyys puuttuu. Minut se pelästyttää. Mitä on tapahtunut tai tapahtuu, miksi Jumala on etäällä, vai minäkö Hänestä? Tiedän että Hän on sanonut:” Minä en sinua jätä , en koskaan sinua hylkää.”  Monessakin kohtaa hän näin vakuuttaa, niin vanhassa kuin uudessakin testamentissa.

Tuo etäisyyden tunne yllättää. Ihmisenä alkaa miettiä syytä. Niitä voi olla monia mutta usein elämään on kertynyt, aivan kuin salaa, liikaa kuormaa. Surua, sairauksia, vastoinkäymisiä ja kaiken maailman huolia. On inhimillistä paineitten alla alkaa katsoa tuota kuormien vuorta. Vaikka kuinka tietäisi että Jumala On ja vastaa sanomisistaan, Jeesus on lunastanut ja Vapahtanut kaikesta orjuudesta ja Pyhä Henki on ottanut tämän ihmisen savimajan temppelikseen, on kuin eksyksissä. Lukee Sanaa, rukoilee ja pyrkii kohti elävää Jumalaa, ja silti seinä on vastassa.

Onko Taivaallinen Isäni kaukana minusta, vai minä Isästäni? – Tiedän ettei Jumala ole kaukana yhdestäkään meistä, koska sanassa niin sanotaan. Silloin se olenkin minä joka olen huolteni ja murheitteni vuoren juurella, vuoren joka peittää näköalani ja taivaallisen valon! Minä olen varjossa. Raamatussa Elihu opettaa Jobia luvussa 35 sanoen ”asia on vireillä hänen edessään”, sen pitäisi lohduttaa kärsivää, mutta lohduttiko se? – Kuinkahan usein olen itse ollut taitamaton lohduttaja?

Etsin Raamatustani monia kohtia joissa puhutaan tuosta kaukana olon tunteesta. Useimmat niistä löytyvät psalmeista, mutta myös profeetoista. Lohduttivatko ne minua? Kyllä ne sitäkin tekivät, mutta toisaalta ne myös ahdistivat. Minä tahdon tuntea Jeesuksen lähelläni! Minä tahdon puhua hänen kanssaan, tahdon kuulla mitä Hän minulle sanoo!

En ole vielä vanhus, vasta sitten kun ikäni alkaa numerolla 7.
Silti psalmi 71 minua liikuttaa rehellisyydellään ja aitoudellaan. Se puhuu sydämen kieltä kuulevalle sydämelle. Se puhuu sielun hätää sielujemme ylipaimenelle!-  Miksi siis hän ei minuakin kuulisi!
Jakeessa 5 sanotaan ”Sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani nuoruudestani saakka” Eikä sekään vielä riitä vaan:” Syntymästäni saakka olet ollut tukeni, siitä saakka kun kohdusta minut päästit…” Sinulle minä laulan ylistystä. Omakohtaista on seuraavakin:” Monelle olen ollut ihmetyksen aihe, mutta Sinä olet luja turvani!”

Jakeessa 12 tulee tuo harras pyyntö:” Jumala älä ole kaukana”! Jumala, riennä minua auttamaan.! Psalmi kertoo Jumalan uskollisesta hyvyydestä ja hänen apunsa runsaudesta ja psalmin kirjoittaja alkaa päästä iloon ymmärtäessään kuinka ihmeellisen ihana Jumala on. Ennen loppuhuipennusta psalmin kirjoittaja kuitenkin vielä kertaa ja toteaa jakeessa 20:” Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja,…  – mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä minut nostat!”

Jumalan Sana on ihana, se on parasta mitä tiedän.

Kun omassa ahdistuksessani tänään itkin ja sain purkaa tunteitani tyttärelleni muistutti hän minua ihmisyydestämme. Heikkoudestamme jonka ainoa todellinen ymmärtäjä on Herramme Jeesus kristus joka on itsekin ollut kiusattu ja ainoana voi meitä auttaa ja läpikotaisin meidät tuntea. Kun surin uskoni heikkoutta, hän muistutti kuinka eräs mies Raamatun lehdillä pyysi Jeesusta auttamaan itseään epäuskossaan. Ehkäpä Jeesus kysyisi minultakin uskonko että hän voi minua näissä kuormissani auttaa ja minä voisin vastata:” uskon Herra, auta minun heikkouttani ja vahvista uskoani”.
Voisinko jo huomenna, – tai jo tänään laulaa ”Koko Tien Hän kanssain kulkee”?

Ehkä kuitenkin, vielä nyt, laulaisin sittenkin:

Kautta kärsimysten voittoon käynyt tie on Jeesuksen, eikä meille toista tietä suotu maassa varjojen. Katso Israel kun pyrki maahan Herran lupaamaan, vaarojen ja vaivain kautta matka sinne kulki vaan.
Kautta kärsimysten voittoon käy myös kristikunnan tie; kulkemaansa tietä Herra seuraajansa aina vie. Taivaan valtakunnan siemen murhein multaan peitetään, mutta siemen, kun se kuolee, nouseva on elämään.
Kautta kärsimysten voittoon, niin se tie vie voittohon, vaikka kyynel joskus vierii, taistelu kun kuuma on. Jeesus voitti kuollessansa, Israel sai Kaanaan maan; Taistellut on pyhäin joukko, kun se kerran kruunataan.
Kautta kärsimysten voittoon, laula riemu mielin näin. Veren voiman voittolaulun, taisteluissa virittäin. Synnin, yön ja kärsimyksen, voittaa ristin rakkaus. Sydämissä särkyneissä, syttyy toivo uskallus!”

Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ, tule aamuin ja illoin varhain, tule vielä kun joutuu yö. Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan, Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan. Aamen!

Mainokset

8 thoughts on “Älä ole kaukana

  1. Asia on vireillä Hänen edessään, lohduttaa minua samoin kuin Jesaja 55 sanat ”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. . Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
    Vaikka kirjoitat kipeydestä, on tässä tekstissä rohkaisu ja lohdutus läsnä :)

    Liked by 2 people

    • Virpi. Usein nuorempana vuosien varrella, silloin kun en kovin hyvin vielä tuntenut Raamattua, tuo Jesajan kohta oli suurena lohtunani! Jumalan Sanaa ei varmaan voi toistaa niin ettei siinä itsessään olisi aina toivo ja lohtu mukana :) Ei silloinkaan kun sattuu. Kiitos!

      Liked by 2 people

  2. Tuulikki: minun mielessäni liityt näillä mietteilläsi Augustinuksen ja muiden kirkon pyhien joukkoon. Augustinus sanoi: ”Minun sieluni on levoton, kunnes se löytää rauhan sinussa, Jumala.”

    Siunattu kaipaus on parempaa kuin väärä varmuus.

    Liked by 3 people

    • Ilkka! Sanomasi mykisti minut täysin.
      Tuon kaltaisiin tiloihin, joita kuvasin, parempaa lääkettä ei ole kuin ystävien tuki ja Jumalan Sana. Joskus tosin kaipaisin henkilökohtaista rippiä ja synninpäästöä siunauksineen, minulle ei aina tuo yleinen tuntuisi riittävän.

      Aamuyöstä sain ajateltavaa. !
      Ensiksikin Jesaja profeetta on erityisen rakas ja sieltä nousi ylitse kaiken sanoma luvusta 54 jakeesta 10. Toisena puhutteli Elia. 1 kuninkaiden kirja 19! Ei mikään uusi asia, mutta vaatisi enemmän tilaa kuin tässä. Ehkä en ollutkaan vuoren juurella vaan sen sisällä ja minut kutsutaan sieltä ulos lempeydellä ja rakkaudella johon vain Jumala pystyy.

      Kiitos kommentistasi, onnea ja menestystä/ siunausta toimiisi ja tavoitteisiisi :) !

      Liked by 3 people

  3. Minulle tuli mieleen Daavid. Miltä hänestä on mahtanut tuntua,
    kun kolme poikaa kuoli. Hänen elämänsä oli täynnä vaikeuksia. ?
    Silti hän kirjoittaa viimeisessä ylistyvirressään näin ! (2.sam. 22 2-7):

    ”Herra on minun kallioni, ja minun linnani ja vapahtajani. Jumala on minun vahani,
    johon minä turvaan; minun vapahtajani joka pelastaa minut vääryydestä.
    Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan, ja minä vapahdetaan vihollisistani.
    Sillä kuoleman aallot ovat minut piirittäneet ja Belialin ojat peljättivät minun.
    Helvetin siteet kietoivat minun ja kuoleman paulat ennättivät minun.
    Ahdistuksissani minä avukseni huudan Herra, ja minun Jumalani tykö minä huudan,
    niin hän kuulee minun ääneni temppelissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.”

    Ihailtavan vahvaa uskoa. Vaikka välillä joudumme laulamaan, kuten David teki;
    ”Silmäisi eteen Jeesus, tuon sydämeni syyllisen ja paljastan sen kurjuuden,
    silmäisi alla Jeesus”

    Silti toinen laulu soi vierellä yhtä aikaa; ”Kiittäkkää Herraa, kiittäkkää, kiittäkää, kiittäkää Herraa.”

    Hän on meidän vapahtaja ja lunastaja, tuntui miltä tuntui.

    Tykkää

    • Taitaa olla Katri, niin että suurin osa psalmeista on Daavidin kynästä :) ? Psalmit ovat siitäkin niin ihania että niissä on koko elämän kirjo, jokainen sieltä löytää omansa.

      Niilo Tuomenoksa (lienee) kirjoittanut erään kauniin hengellisen laulun jonka toisen säkeistön laitan tähän:

      ”Sä suostut mahdottomaan, mun luona asumaan ja aivan tällaisena mua kaikes kantamaan. Et väsy vaikka usein mä väsyn kokonaan. Sun ARMOS, RAKKAUTESI ei lopu milloinkaan!”
      Ja tässähän lauletaan meidän Herrastamme.

      Muistathan että myös Jeesus ihmisenä joskus väsyi ja vetäytyi yksinäisyyteen lepäämään ja olemaan yhteydessä Isäänsä ja Häntä vahvistamaan lähetettiin enkeleitä/enkeli. Getsemanessakin, hänen ollessaan kuoleman tuskan vallassa.

      Järkyttää ajatella että hän meni sinne opetuslastensa kanssa saadakseen heistä tukea, mutta kuinka kävikään? Ystävät eivät jaksaneet yhtä hetkeä valvoa Jeesuksen kanssa ja rukoilla hänen puolestaan. Vain Isä Jumala oli läsnä Poikansa tuskan todistajana. Ja oletettavasti myös joku/jotkut taivaan mahtavista enkeleistä.

      Toivoisi että meillä kaikilla olisi ystäviä silloin kun olemme ahtaalla.
      Ystäviä ja Jumalan Pyhä Henki meitä tukemassa. Pyhästä Hengestä olen varma, ystävistä en yhtä varma. :)
      Me kaikki olemme vain ihmisiä. Meitä voi väsyttää juuri kriittisenä hetkenä.
      Siunausta Katri!

      Liked by 1 henkilö

  4. Tuo vaellusvirsi lauluyhtye aavojen laulamana on minun lempilauluni.
    Kuuntelin sen muuten juuri tänään. Kaikki psalmit Wikpedian mukaan ei ole Davidin kynästä:

    Perinteisesti kaikkien psalmien ajateltiin olevan Daavidin kirjoittamia, mutta nykyiset tutkijat pitävät niitä useiden kirjoittajien tai kirjoittajaryhmien tuotoksena. Osa näistä kirjoittajista on tuntemattomia.

    Suurin osa psalmeista alkaa johdannolla, joka mainitsee kirjoittajan, ohjeita kuorolle, ja/tai jotain alkuperäisestä tilanteesta, jolloin psalmi on laulettu, esimerkiksi:

    »Daavidin psalmi. Daavid pakenee poikaansa Absalomia.[2]»

    »Laulunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi.[3]»

    »Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi, rakkauslaulu. Lauletaan niin kuin ”Liljat”.[4]»

    Näistä johdannoista ainoastaan 73 esittää kirjoittajaksi Daavidin. Joka tapauksessa on selvää, että psalmit on tallennettu kirjallisesti vasta 500-luvulla eaa., ja koska Daavid hallitsi noin vuonna 1000 eaa., häneltä peräisin olleiden psalmien on täytynyt säilyä suullisessa perimätiedossa vuosisatoja ennen niiden kirjallista tallentamista.

    Psalmit 39, 62 ja 77 liittyvät Jedutuniin ja on tarkoitettu laulettavaksi hänen mukaansa tai hänen kuorossaan. Psalmit 50 ja 73-83 liittyvät puolestaan kuoronjohtaja Asafiin. Psalmit 42, 44-49, 84, 85, 87 ja 88 on omistettu ”Korahin pojille”. Toinen aikakirja 20:19 antaa ymmärtää, että he muodostivat korahilaisten laulajien johtoryhmän.

    Lopullisesti Psalmien kirja on koottu noin vuonna 175 eaa./Lähde Wikpedia

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s