Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Lupa muistaa

4 kommenttia

Uusi Tie lehdessä oli puhetta sotien käyneiden perheiden ihmissuhteista omassa perheessään. Annoin lehden tyttärelleni niin en voi nyt siitä tarkistaa asioita, mutta se mikä itseäni kosketti oli sodan käyneiden miesten hiljaisuus!

Monin eri tavoin sota vaikutti perheiden sisäisiin suhteisiin, riippuen kuinka henkisesti vaikeaksi sota oli kunkin kohdalla osoittautunut. Kukaan ei ehjänä palannut. Se taas vaikutti meihin sodan aikana tai pian sen loppumisen jälkeen syntyneihin lapsiin.
Nyt on lupa muistaa, on lupa puhua. Näin ei ollut vuosikymmeniin sotien päättymisen jälkeen eikä varsinkaan -60 luvulla.

Emme me lapset ymmärtäneet perheissämme mitään outoa, jos jotain olikin niin se oli meille sitä tavallista elämää. Nyt itse jo iäkkäämpänä olen usein ajatellut, sydämestäni säälien, vanhempiani joiden taakkana oli yrittää elää mahdollisten traumojensa kanssa ja selvitä. –  Selvitä tavallisesta arjesta ja rakentaa raunioitunut maa.

En paljoa nyt palaa menneisiin, mutta olen kiitollinen Jumalalle ensinnäkin itsenäisestä isänmaastamme ja siitä ettei meille perheenä käynyt kovin huonosti. Isä toki oli näitä puhumattomia, hiljaisia miehiä jotka eivät osanneet osoittaa hellyyttä, mutta muuten tekivät kaikkensa perheidensä hyvin voinnin eteen. Me lapset vähän vierastimme isää, mutta vanhemmiten olen ymmärtänyt kuinka vaikeaa hänellä oli. Olisinpa ymmärtänyt aikaisemmin.

Onneksi ehdin kiittää häntä kaikesta mitä hän teki parhaaksemme ennen kuin hän yllättäen 67 v iässä koki yksin ja täysin yllättäen kuoleman sydän infraktin seurauksena. Täysin raitis oli kotimme, meillä ei tupakoitu eikä käytetty missään muodossa alkoholia. Isä myöskin piti fyysisestä kunnostaan erinomaisesti huolta, voimistellen, hiihtäen, kävellen ja pyörällä ajaen, jopa talvisin. Joten hänen varhainen kuolemansa tuli järkyttävänä yllätyksenä. Nämä asiat palautuvat mieleeni kun hän oli syntynyt 12.12. 1915. Jos hän eläisi, hän olisi vanha mies.

Olen joistain papereista löytänyt tiedon että olen samana päivänä 12.12 sairastunut polio viruksen aiheuttamaan halvaukseeni, tosin vuosi oli tuolloin 1950. Silloin meillä oli, tässäkin maassa, hoidettavina sekä sotavammaiset että me, maailmanlaajuisesti polioon sairastuneet ja eri tavoin halvaantuneet. Pääosin lapset, mutta myös jotkut aikuiset. Lukumäärästä ei kukaan voi tarkka olla, mutta paljon oli, ja myös paljon ihmisiä tuohon sairauteen kuoli.

Ajattelin ensin tälle tekstille nimeä ” Turvamme on”. Sillä tuo sanan paikka ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat ikuiset käsivarret. Hän karkotti viholliset tieltäsi, hän käski hävittää heidät”( 5 Moos. 33.27) olisi sopinut ajankuvaan, sekä menneeseen että nykyiseen.
Minua myös vahvisti tämän päivän radio ja tv Jumalan palvelukset joissa toistui samoja ajatuksia kuin itselläni oli jo ollut. Kuuntelin esim. SRO:n lähetyksen ja niin koskettavaa saarnaa aika harvoin kuulee kuin oli tänään http://www.sro.fi/jumalanpalvelusten-saarnat-2015.

Tämän lisäksi olen lukenut viimeaikojen hämmennyksissä ja maailman melskeissä Uuras Saarnivaaran kirjaa ”He elivät Jumalan voimassa”. Se on todella vahvistanut sisintäni rohkaisten.

Kirja kertoo Jumalan voimassa toimineiden, tosi seurakunnan vaikuttaja henkilöiden elämästä, ja Jumalan työstä heidän kauttaan kristikunnassa, siitä mikä iäisyyden kannalta on ainoaa ja todella merkittävää. Alkaen n. vuodesta 1140 päättyen 1890 ja  viitaten vielä lopuksi Billy Grahamiin s. 1918. Muutamia muita mainitakseni; Valdes, Hus Luther Arndt…… Wesley..Moody, Spurgeon, Myller, Booth jne.

Sanotaan että historia toistaa itseään. Minusta, kaikki se vähä mitä tiedän, todistaa ennen kaikkea siitä että Kaikkivaltias Jumala on suunnitellut ja tehnyt kaiken mikä on hyvää ja pysyvää ja että kaikki ajat ovat Hänen tiedossaan ja hallinnassaan, kuitenkin ja aina.

Hän on tehnyt tiemme suoriksi mutta me ihmiset itse teemme niihin mutkia.
Uskollisesti Jumala kuitenkin pitää huolta, kaikkina aikoina, siitä että hänellä on niitä jotka oman Jumalalta saadun ymmärryksensä mukaisesti pyrkivät elämään oikein ja noudattaen Hänen tahtoaan. Herätysten historia kertoo myös siitä kuinka kaikki jotka tahtovat vaeltaa Jumalan sanan valossa, Pyhän Hengen totisessa johdatuksessa ja pitää Jumalan totuutta ainoana oikeana johtotähtenään, joutuvat pilkan ja kärsimysten kohteeksi.

Kun Jumala on maatamme ja kansaamme varjellut. Ilmaissut meille itsensä sanassaan ja antanut meille vapauden myös kuulla ja puhua Jumalan kokonaista sanaa, emmekö kiittäisi ja ylistäisi Häntä. Kun Hän on uskollinen, emmekö mekin olisi?

virsi 462.

 

Mainokset

4 thoughts on “Lupa muistaa

  1. Minulla oli vanha virsikirja, tarkoitin virttä 577, joka uudemmassa virsikirjassa onkin tuolla numerolla!
    Mutta hyvähän se on tuokin virsi, jonka tähän laitoin, täysin veisaamisen arvoinen :) !

    Tykkää

  2. ihmisen hätään
    hyvä alku versoa
    Sanasta siemen
    varjelus askelissa
    Isän tiellä elämään

    Tykkää

  3. On lupa muistaa ja on lupa pohtiakin. Loppujen lopuksi tuo aika ei ole kovin kaukana.
    Molemmissa virsissä ”soi” kiitos viimeisessä säkeistössä ja toinen on Sibeliuksen, jonka merkkipäivä taitaa olla ensi viikolla:)

    Liked by 1 henkilö

    • Virpi. Huomasin itsekin että vallan mainiosti molemmat virret sopivat aiheeseen :) Ehkä se ei ollutkaan mikään virhe. Niin ja Sibeliustahan nyt todellakin juhlitaan monin tavoin.

      Lupa muistaa ja pohtia, niin minun ikäiseni vielä voivat muistaa, mutta muistellaanko meidän jälkeemme ja kuinka kauan? Annetaanko arvo isänmaalle ja sen eteen taistelleille ja töitä tehneille.

      Onneksi ainoani on saman henkinen kuin minä, monessakin merkityksessä.
      Tänäänkin hän lähti täältä hautausmaan kautta koska perinteemme on ollut viedä isäni haudalle ja sankarihaudoille kynttilät aina itsenäisyyspäivänä. Itse en enää ole lähtenyt muutamaan vuoteen mukaan tämän tuolini kanssa kun maasto on vaikea.

      Nuo itsenäisyyspäiviin liittyvät mellakat ovat kyllä käsittämättömiä! Minkälainen sielunelämä tuon kaltaisia tekevillä on? Rukoilimme että Herra varjelisi niin hevoset kuin poliisitkin jotka siellä sateessa ja tuulessa yrittivät varjella yhteiskunta rauhaa.

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s