Tiedän ottavani riskin, mutta joskus on toteltava ja uskallettava, vaikka ei pappi olekaan.
Eräs hengellinen laulu on jälleen noussut mieleeni ja vaikka kuinka yritän sitä poistaa se palaa. Niinpä se johdatti minut Raamatun ääreen.

Tänä aikana ihmisillä on vaikeaa. On sellaista ahdistusta jota ei kenties ole aikaisemmin ollut. Sellaistakin jota on ollut. Ihminen ei muutu, mutta ei Jumalakaan muuta sanaansa.

Meidän raamattupiirissä on eräs iältään vanhahko nainen, aivan valtava uskossaan. Kaikki hänessä todistaa hänen Herransa elävän ja olevan voimallinen. Hän on seurakuntamme pylväitä. Rukouksen ihminen ja Hengessä valveilla. Viimeksi kun lähdin ”piiriin” olin täysin kuiva, en odottanut mitään. Olin kuitenkin rukoillut illan puolesta ja hänen joka piiristä vastaa. Meitä oli tavallista enemmän ja yksi uusikin mukana. Heti alusta tunsin Pyhän Hengen läsnäolon. Illasta tuli siunaava, enemmänkin! Rakkaus oli läsnä, ilo, riemu ja kiitollisuus Jumalalle!

Tämä vanhempi sisar otti kuitenkin vakavan asian esille ja pyysi että oikein rukoiltaisiin asian puolesta. Jotka ymmärsivät hänen pyytäneen jatkuvaa rukousta, varmaan veivät toiveen sydämissään mukanaan – ja muistavat rukoilla. Viisas saattaa lukea sen tästäkin tekstistä.

Minulla on auki Jeremian ja Jesajan kirjat. Kaksi suurta profeettaa erilaisin sanomin ja luontein. Ja kuitenkin täysin samalla asialla. Minä en selitä, lainaan Sanaa, kukin miettiköön itsekseen. Ensin Jeremia 7:

”Jeremia sai Herralta tämän sanan: Mene Herran temppelin portille ja julista näin; kuulkaa Herran sana, kaikki te Juudan asukkaat, jotka käytte näistä porteista sisälle rukoilemaan Herraa! Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Hylätkää väärät tienne ja tehkää hyvää! Silloin minä anna teidän asua tässä paikassa. Älkää luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli.
Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne. Älkää sortako  vierasheimoisia, älkää orpoja älkääkä leskiä. Älkää surmatko syyttömiä tässä maassa. Älkää seuratko muita Jumalia, sillä se on teille turmioksi. Jos tottelette minua, niin saatte asua tässä maassa, jonka annoin teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.”

Kun Jumala loi maailman ja ihmiset kaikki oli hyvää ja täydellistä. Olen ajatellut mahtoiko Hänellä olla jonkinlainen kipu kuitenkin sydämessään koska Hän varmasti myös tiesi kuinka ihminen tulee käyttäytymään ja tuottamaan sekä Hänelle että koko luomakunnalle vahingon.
”Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan Henki liikkui vetten yllä”.- Jumalan Henki, Pyhä Henki. – ” Jumala sanoi:” Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme ja hallitkoon hän… Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen…”! Ottiko Jumala tietoisen riskin?

Joka tapauksessa jo alussa oli Jumala jossa oli yksi ja kolme. Nämä Jumalan kolme, sopivat yhdessä kaikesta tulevasta. Pelastus joka koittaisi ihmisille aikanaan oli valmistettu ja oli tuleva ja on tuleva. Pyhä Henki, Jumalan Henki oli myös oleva, –  ja tuleva näkyvällä ja kuultavalla tavalla, ja tuli. Onneksi Jumala on ajattomuudessa. Meille ihmisille aika käy joskus ylivoimaiseksi.

Ei Jumala luonut kärsimystä, ei tahtonut sitä. Kärsimys on kärsimystä, siinä ei ole mitään jaloa eikä hyvää, sitä ei kukaan tahdo, mutta se on. Ja kun se on, se on yhteinen kannettavamme, kunnes…. Meidän on kannettava toistemme kuormia, pyrittävä ymmärtämään ja armahtamaan kaikkia lähimmäisiämme heidän/meidän kärsimyksissämme. Ehkä, kun tuska ja ahdistus on yhteinen kokemuksemme, toisilla yhdenlainen ja toisilla toisenlainen, voisimme oppia siitä sen mikä sen kantamisessa auttaa.

Jesaja 40. 1-31. Liian pitkä kokonaan kirjoitettavaksi mutta, kiitos Jumalalle, meillä kaikilla voi olla vapaus lukea tuo luku omista Raamatuistamme. Aloitan sen, jatka sinä.
”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo Teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.” Ääni huutaa: – Raivatkaa autiomaahan Herralle Tie! Tasoittakaa yli aron Valtatie meidän Jumalallemme!

Täyttykööt notkot, alentukoot huiput mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot! Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut. Ääni sanoo:” – Julista! Ja minä kysyn: Mitä minun pitää julistaa? Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka! Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin, Ruohoa ovat ihmiset, Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti”!…..

Minä uskon että kun meillä on Isä Jumala, Kristus Jumalan Poika ja Pyhä Henki, meillä on kaikki! Ahdistuksissammekin HÄN ON.

Tänä aikana ihmiset ovat pahasti jakautuneet ja minun mielestäni se johtuu siitä että Jumalan Pyhä Sana on käynyt liian monien kohdalla halvaksi. Siksi on hyvä lukea myös, armon ja rakkauden vastapainoksi siitä,  mitä Jumala meiltä vieläkin odottaa. Ei Hän ole tuomiorovasti, mutta Hän kertoo mikä johtaa turmioon ja mikä pelastukseen ja iankaikkiseen elämään Hänen Valtakunnassaan. Ei pelotukseksi vaan rohkaisuksi ja tiedoksi, ettei kukaan tietämättään joutuisi kadotetuksi. Meillä on vastuumme.

Siltikin että meidän syntimme ovat totisesti sovitetut ja saamme elää Jumalan rauhassa, ilossa, uskossa ja toivossa.

Siunaus suo OI, Herra, taivahan. Rukoillen nyt mä sua odotan. Sieluni on niin tyhjä, köyhä vaan. Sinulta yksin vain mä avun saan.
Yksin en voi Sun tietäs taivaltaa. Kun vaarat vaanii, synti houkuttaa. Voimasi suo, niin kuljen voittaen. Helteessä kiusojen ja taistojen.
Henkesi suo, mua yössä johtamaan. Silloin en eksy harhaan kulkemaan. Valkenee tie, jo hohtaa määränpää. Sieluni Herraa vain Nyt Ylistää!”