Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Uskonnollisuudeton usko?

2 kommenttia

Hyvä ystävä, älä käsitä seuraavaa kirjoitustani väärin vaan pohdi kanssani otsikon teemaa. Hieman kuitenkin johdantoa alkuun.

Kun lasten kanssa koulussa pohdimme jotain ongelmaa, käännämme usein asioita päälaelleen, jotta voimme katsoa ja päätellä millainen ilmiö on ja mitkä asiat muuttuvat jos ilmiö tai tapahtuma olisikin kokonaan erilainen tai sitä ei olisi ollenkaan.

Eilen ajellessani kohti Savoa pojan kanssa mietimme uskontoon ja seurakuntaan liittyviä asioita. Poitsu oli menossa Pääsiäisleirille ja repussa oli mukana filosofian kirjat ylioppilaskirjoitusten takia. Keskustelu kimpoili filosofian ja omien elämänkokemusten välimaastossa. Löysimme monta yhtymäkohtaa omista koulukokemuksista ja samoin näkemyksistämme uskosta ja uskonnosta. Keskustelu uskonnosta sai alkunsa siitä, että oliko Juudas aikansa anarkisti, joka pettyi toiseen anarkistiin Jeesukseen ja petti tämän rahasta. Siitä keskustelu siirtyi kiirastorstain aiheeseen ja siihen, että asettiko Jeesus ehtoollisen niin, että se nykyään tarvitsee ympärilleen liturgisen kaavan ja pappeja, jotta Jumalan teko siinä toteutuisi ja tapahtuisi. Vai onko sittenkin niin, että Ehtoollisen yhteys onkin se mitä Jeesus halusi korostaa. Sitä että leipä ja viini tulisi siunatuksi silloinkin kun ihmiset tulevat yhteen ja Jumala todella on läsnä ja me nautimme hänen verensä ja ruumiinsa. Kirkko mielellään puhuu pappeudesta ja katkeamattomasta ketjusta palveluvirassa, jonka perusteella ehtoollinen vaatii siunaajan tästä ketjusta. Se onkin merkittävä asia mutta siinä unohtuu minusta Pyhä henki, joka muodostaa suoran yhteyden itse Jumalaan ja silloin tuo filosofinen ajatus ihmisketjuista apostoliseen aikaan on vain ihmisen uskoa tukeva rakenne, ei Jumalan toimintaa määrittävä asia. No joka tapauksessa ehtoollinen messussa on tärkeä ja olennainen osa kristillistä uskoa mutta haluaisin hieman avata ja avartaa näkemystämme siitä niin että happi kulkisi paremmin.

Olen ollut huomaavinani, että uskontofilosofit ja teologit vuosituhansien saatossa ovat nostaneet pyhyyttä ja pyhiä toimituksia historiasta ja kirkkojen pyhien ajatuksista ja tulkinnoista enemmän kuin suoraan raamatusta. Kirkkoa muurattu hartaasti ja isosti.

Hyvänä tarkoituksena on ollut suojata oppia ja kirkollista perinnettä. On hyvä, että suojelemme uskoa muodostamalla käytäntöjä, jotka varjelevat alkuperäistä asiaa ja tarkoitusta. Mutta entäpäs jos Konstantinus aikoinaan ei olisikaan ottanut ristiä valtakuntansa tunnukseksi ja seurakunta olisi jatkanut leviämistään tavallisen kansanparissa ilman syntynyttä kirkollisuutta. Liturgiset muodot ja menot olisivat muodostuneet ns ”maan alla”, piilossa. Ehtoollista vietettäisiin edelleen kodeissa ja pienissä yhteisöissä samalla tavalla kuin alkuseurakunnissa. Olisiko ehtoollinen silloin vähemmän pyhää? Olisko muodostunut tapakulttuuri meidän silmissä vääräoppinen, jos se tuotaisiin eteemme nyt?

Riisuttaisiinko silloin alttarivaatteita kiirastorstaisin ja veisattaisiin virsiä ilman urkuja. No urkuja tuskin olisikaan, sillä urut tuotiin kirkkoon vasta melko myöhään pauhaamaan Jumalan kunniaa.Nyt urut ovat lähes yhtä pyhä asia kuin raamattu.

Lapsena opimme Jumalan pyhyyttä sillä, että pitkänäperjantaina elämä lähes halvaantui, kun emme saaneet leikkiä kovalla äänellä. Piti olla hiljaa. Sitä oli vaikea ymmärtää.Eihän Jeesus enää ole kuollut, niin oli pyhäkoulussakin opetettu.Vilkaan pojan oli vaikea tajuta sitä, että ihmistä, joka nousi kuolleista, piti surra joka vuosi yhä uudestaan ja uudestaan. Minut Jeesus armahti tästä jossain vaiheessa elämää ja nyt minulle koko Pääsiäinen on suuri ilon juhla. Voitko ymmärtää tämän?

Usko ja uskonnollisuus ovat kaksi rinnakkaista asiaa, jotka kietoutuvat ihmisessä toisiinsa. Usko on Jumalalta saatu suuri lahja ja me ilmennämme sitä omalla uskonnollisuudellamme. Kun nämä kaksi asiaa ovat hyvässä tasapainossa niin, että Usko saa määritellä asioita, joita uskonnollisuutemme meiltä vaatii, niin kaikki on hyvin. Mutta jos uskonnollisuus alkaa määrittää uskomme sisältöä ja rajata yhteyttä toisiin ihmisiin, niin silloin olemme eksyneet pahasti. Sillä Yhteys ja usko ovat erottamaton sanapari.

Kaikki mitä me teemme uskovina, tehdään Jumalan silmien alla ja kaikki mitä teemme Jeesuksen nimissä ja rakkudella, siinä Jumala toimii ja voimme luottavaisesti toteuttaa kaikkia hengellisiä asioita ilman, että meidän tarvitsee miettiä sitä että onko sillä Jumalan siunaus. Meidän ei tarvitse miettiä ja pelätä harhaoppisuutta jos Jeesus on läsnä ja ammennamme viisautta raamatusta. Yhteys Jeesukseen on kaikki kaikessa. Jeesuksen veressä on sellainen voima, että meidän ihmisten teot ja toiminta ovat toisarvoisia sen rinnalla. Jeesus asettaa asiat oikeaan perspektiiviin.

Siksi usko on tärkeämpää kuin uskonnollisuus. Jeesus haluaa kohdata myös ne,jotka ovat epäkorrekteja, ylivilkkaita ja ei niin uskonnollisia ihmisiä. Niitä jotka eivät osaa asettua kaavaan ja aloilleen kokemaan hartautta. Jeesus haluaa muodostaa yhteyden ihan jokaiseen ihmiseen. Liturgia on keino ilmaista uskoa mutta se ei ole uskon sisältö. Uskon sisältö on Ylösnousut Vapahtaja, Jeesus Kristus, siksi älä loukkaannu ihmiseen, joka iloitsee tänään Pitkänäperjantainakin eikä jaksa olla harras ja surra hautaa, joka on ollut tyhjä jo yli 2000 vuotta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

2 thoughts on “Uskonnollisuudeton usko?

  1. Itse olen aikuisena joskus ollut todella ahdistunut kirkkojen ja vapaidenkin suuntien pitkäperjantain tilaisuuksien synkkään hautajaismaiseen tunnelmaan. On kuin ihminen rankaisisi itseään uudelleen ja uudelleen. Kerran eräs Intian lähetyssaarnaaja opetti, että Raamatussa kehotetaan viettämään vain yhtä juhlaa, ehtoollista. Ehkä niin on. Ainakin jotain kestävää eikä tunteiden ylös alas liikuttamista. Muistelua kyllä, mutta sekin tapahtuisi jo ehtoollisessa. Mutta ihminen itse tarvitsee juhlia ja menoja ja antavathan ne runkoa elämälle. Mutta samalla vaatimuksia juhlaruokineen ym .

    Liked by 2 people

  2. Tapio!
    Kiitos! Ja Aamen! En voisi ”sammemmin” tuntea, jopa lapsuuden kokemukseni ovat samat!
    Minäkin tahdon iloita siitä että Jeesus elää ja me saamme Elää Hänessä ja Hänen voimassaan! Hän on totisesti Voittaja!
    Hän ei ole, todellakaan, ”enää täällä” eli haudassaan vaan Herrana ja Vapahtajana Taivaan kirkkaudessa ja Pyhän Henkensä kautta meissä. Hän joka totisesti Elää!
    Hän on se Joka On!

    Liked by 2 people

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s