Rakas Jeesus!
En tiedä mitä Sinä ajattelet kaikesta siitä miten me ihmiset olemme Sinuun suhtautuneet, kuinka Sinua ymmärtäneet tai Sinuun uskoneet?
Jo silloin kun olit ihmisenä täällä keskuudessamme sinusta kiisteltiin ja sinä herätit ihmisissä, luultavasti, enemmän epäuskoa kuin uskoa siihen että olisit, niin kuin sanoit, Jumalan Poika. Senkin jälkeen kun palasit Isäsi luokse sinusta on paljon kiistelty, on kirjoitettu ja puhuttu enemmän varmaan kuin kenestäkään toisesta, niin epäuskossa kuin uskossakin.
Jeesus, rakas!
Minä uskon että sinun tulemuksesi on lähellä, niin vaikeaksi on elämä täällä Jumalan kauniiksi ja täydelliseksi luodussa maailmassa käynyt. Sinä tiedät sen. Jeesus, minä olen väsynyt kaikkeen spekulointiin ja ihmisviisauteen jolla sinua selitellään, jolla Raamatun ilmoitus pilkotaan osiin ja tikulla kaivaen etsitään ns. totuutta, joka ei kuitenkaan ole totuus. Sinut pakotetaan palaamaan kerta toisensa jälkeen ”takaisin ristiinnaulittavaksi”!
Rakas Jeesus!
Minä en jaksa, ellen saa uskoa Sinuun sellaisena kuin sen Sinusta kirjoitetusta kirjastasi luen ja ymmärrän. Autathan minua oikein uskomaan, ymmärtämään ja lapsenuskoni Sinuun säilyttämään!? Jeesus minä tahdon! Tahdon seurata Sinua! Jeesus, minua on siunannut tavattomasti kaikki se mitä sinusta on kirjoitettu maailman luomisesta lähtien. Nyt kun ajattelen sinua juuri tällä hetkellä, minä tiedän että Sinä Elät.
Luukas kirjoittaa kuinka naiset menivät varhain haudallesi mutta joutuivat hämmennyksiin kun kivi oli vieritetty pois hautasi suulta ja heidän edessään seisoi kaksi miestä kirkkaissa vaatteissaan. Naiset pelästyivät ja kumartuivat kasvoilleen maahan, mutta miehet sanoivat heille:
”Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei Hän ole täällä, Hän on noussut ylös! Muistakaa, mitä Hän puhui teille ollessaan vielä Galileassa:” Näin pitää tapahtua: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä Hän nousee ylös!”
Heprealaiskirjeessä kerrotaan kuinka Jumala on puhunut jo muinaisuudessa monesti ja monin tavoin ja kuinka Hän näinä viimeisinä päivinä on puhunut meille Sinun, Poikansa, kautta. Kiitos tästäkin kirjeestä Herra! Sen toisessa luvussa kerrotaan suuresta pelastuksesta, juuri siitä mihin me ihmiset voimme toivomme ja uskomme panna.
”Vähäksi aikaa sinä teit hänet alempiarvoiseksi kuin enkelit, kirkkaudella ja kunnialla sinä seppelöit hänet. Sinä asetit kaiken hänen jalkojensa alle:” Alistaessaan kaiken hänen valtaansa Jumala ei jättänyt mitään hänelle alistamatta” Siis sinulle Jeesus! Sitten luvataan että ”- me näemme Jeesuksen kuolemansa ja kärsimyksensä tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöitynä – jotta Hän Jumalan armosta maistaisi kuolemaa kaikkien ihmisten puolesta.
Hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, tehdä kärsimysten kautta heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.”! … – Sen vuoksi hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylipappi tehtävissään Jumalan edessä ja Hän voisi sovittaa kansan synnit!
Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan!”
Jumala, minä kiitän ja ylistän Sinua nyt ja aina! Olet pelastanut minun sieluni Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajani, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta ja vahvistanut minua Pyhän Henkesi jatkuvalla läsnäololla. Olet rakkaasti katsonut puoleeni ja pidät minusta kiinni.
” Ken vertaisesi oisi, Sä ristin Ruhtinas. En toista löytää voisi, Sä suuri laupias.
Sun rakkautesi laatu on aivan ihmeinen. Se tuntea on saatu jo maassa kyynelten.
Et muuttua Sä saata mua kohtaan milloinkaan. Ja kohden kotimaata viet taivaan kunniaan.
Mun toinen varmaan oisi jo aikaa hyljännyt. En puolustella voisi, jos oisit jättänyt.
Vaan vielä mua siedät, oot kantaa jaksanut. Mun velkani Sä tiedät. Ne olet maksanut.
Ja siksi tohdin juuri mä armon omistaa. On rakkaus niin suuri. Saan siihen uskaltaa.
Näin tahdon laulaa, soittaa. Sua kiittää, Kuningas. Töin, toimin kunnioittaa, Sua Herra laupias”!