Olimme tänään kesäpaikallamme. Ilma oli hyvä ja aurinko paistoi. Kaiken piti olla hyvin, mutta johduimme keskustelemaan vaikeista asioista. Kuten ihmisten erilaisuudesta. Työpaikoilla tiiviissä ryhmätyöskentelyssä tai/ja kuinka esimerkiksi seurakuntayhteydessä voisi ja osaisi kohdata ihmiset sellaisina kuin kukin on ja rakentaa silti siltaa. Keskustelu johti muihinkin akuutteihin huoliin ja vaikeuksiin joita nyt juuri tuntuu kertyneen vähän liikaa. Kuorma on käynyt raskaaksi kantaa.

Hiljaisuuttakin oli. Jossain vaiheessa mielessäni alkoi soida eräs hengellinen laulu ja se johdatti kysymään rukoiltaisiinko? Mitään erityistä tunnetta ei ollut, pikemminkin epävarmuutta, mutta aloitimme. Aivan arkisesti ja tavallisesti, kuin olisimme vain jatkaneet puhetta. Kohde oli vaan muuttunut. Nyt puhuimme Herrallemme. Avasimme syvimmän sisimpämme heikkoina ja apua tarvitsevina. Ja ihme tapahtui.Se huoli, murhe ja selvittämättömät asiat jotka meitä painoivat, ikään kuin sulivat pois ja syvä rauha ja tasapaino täytti mielemme. Tuli Pyhä olo.

Huomasimme kuinka paljon ihminen kasaa itse itselleen kuormaa aivan huomaamattaan, kunnes on eksyksissä. Kun rukoilee täysin vilpittömänä, oikeastaan edes odottamatta mitään, Jumalan rakkaus ja lempeys yllättää. Kuinka ihana on se vapautuminen ja rauha jonka Pyhässä Hengessä saa kokea, vaikka ulkoisesti ei mikään ole muuttunutkaan. Sama arki vastassa. Mutta hyvin paljon pienempänä kuin hetki sitten! Ei enää vuorena joka peittää auringon.

Rukous on puhetta Suuren ja ihmeellisen Jumalan kanssa Jeesuksen kalliissa nimessä.

Laulu joka soi mielessäni oli toinen kuin tähän laitan. Tiedän että monella on nytkin syvää murhetta ja huolta, vaikka rukoileekin lähes lakkaamatta. Se laulu joka mielessäni soi, olisi niiden ihmisten elämään liian kevyt.
Kun itse saa avun ja pääsee Pieneksi Elämän Hetkeksi kohtaamaan Suurta, mutta lempeää Jumalaa, ei voi unohtaa niitä joilla on nyt vaikeaa. Ei meidän Herrammekaan heitä unohda.

Sinulle joka et vielä ole päässyt taakkojesi alta, omistan nämä muutamat säkeet, rukoillen että saisit avun Häneltä joka Sinua Rakastaa. Ole turvallisella mielellä.

”Yksin en kulje en hetkeäkään. Vierelläin aina mä Jeesuksen nään. Suojellen, varjellen, nostaen auttaen, kanssain Hän käy kautta maailman tään. Suojellen, varjellen, nostaen kantaen, kanssain hän käy kautta maailman tään.

Murhe kun murtavi sydäntäni, läsnä on silloinkin Mestarini. Lohtua taivahan, tuopi hän vaivahan, kyyneleet kaikki pois kuivailevi. Lohtua taivahan, tuopi hän vaivahan, kyyneleet kaikki pois kuivailevi.

Yksin en kulje en hetkeäkään. Vierelläin aina mä Jeesuksen nään. Ylistys ylhäisen, Parhaimman Paimenen! Rakkaus suuri, sen turviin mä jään. Ylistys Ylhäisen, Parhaimman Paimenen! Rakkaus suuri, sen turviin mä jään!