Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Armolahja

3 kommenttia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä sinulle merkitsee sana lahja? Maistele hetkinen tuota sanaa. Muistele, milloin viimeksi olet saanut jonkin lahjan. Oliko se mieluinen? Miltä se tuntui? Mitä sanoit lahjan antajalle?

Muistan, kun täytin 11 vuotta. Meidän perheessämme oli perinteitä, jotka liittyivät merkkipäiviin, ja yksi sellainen oli kellon saaminen lahjaksi. Tiesin, että isoveljeni oli saanut kellon, kun hän oli täyttänyt 11 vuotta, ja osasin odottaa samaa lahjaa. Minulla itselläni oli kuitenkin mieluisampi lahjatoive, starttipistooli. Siihen sai ostaa oikeita nalleja, samanlaisia kuin oli oikeassa aseessa. Ainoastaan sen piippu oli umpinainen. Samanlainen pistooli oli käytössä lähettäjällä urheilukilpailuissa. Olin nähnyt pyssyn myynnissä Osuuskaupan lasivitriinissä, ja eräällä kaverillani oli samanlainen. Kerjäsin ja anoin epätoivoisesti isältäni pyssyä  lahjaksi kellon sijaan.

Voitte arvata jo aseen kuvauksesta, miten toiveelleni kävi. Huolimatta siitä, että taisin jopa rukoilla pyssyä lahjaksi viime metreille asti, oli synttäripäivänä kakun vieressä pitkänmallinen, ohut paketti, ja paketissa Nivada-merkkinen rannekello. En saanut oikean näköistä ja -kuuloista pyssyä, jolla olisin noussut sotaleikkien kingiksi kylän poikien silmissä, vaan jouduin edelleen tyytymään entisiin puupössyköihin.

Olisko minun pitänyt saada pyssy, koska niin hartaasti sitä halusin? Tuskinpa siitä olisi mitään hyvää seurannut. Kova ääni, kalliit panokset ja aseen sylkemät lieskat olisivat olleet enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Toiveeni oli älytön. Isä näki, että kello oli koko perheen kannalta hyödyllinen ja arvokas lahja. Itse en vain sitä sillä hetkellä ymmärtänyt. Ilo lahjasta seuraisi myöhemmin, ja isä tiesi sen. Niin kävikin. Pettymys haihtui, ja kello oli ranteessa jo seuraavana koulupäivänä.

Lahja ei siis aina ole heti mieluinen, mutta se voi olla tarpeellinen sen saajalle. Raamattu opettaa meille armolahjoista, jotka liittyvä Pyhän Hengen toimintaan ja seurakunnan elämään. Myös nämä lahjat tulevat meille huolimatta siitä, mitä me itse haluamme tai odotamme. Me voimme, ja meidän kuuluukin toivoa Isältä näitä lahjoja jopa niin, että tavoittelemme niitä kiihkeästi. Emme siltikään saa määrätä ja määritellä, millaisia lahjoja tulemme saamaan. Oma maallinen isäni tiesi, että Tapsan käyttöön ei passaa lähes oikeanmallinen pistooli, vaan hän tarvitsee jotain hyödyllisempää. Samalla tavalla ajattelee Taivaallinen Isämme meille annettavista lahjoista.

Jumalan antamat lahjat annetaan aina tarpeeseen ja armolahjoilla on aina jokin tehtävä seurakunnassa. Siksi armolahjojen perusteella ei voi koskaan määritellä kenenkään hengellistä tilaa. Usein kielilläpuhumista pidetään uskoontulon ja Pyhän Hengen kasteen merkkinä. Tämä on kuitenkin virheellinen tulkita aiheesta. On totta, että moni saa ensimmäisenä lahjanaan kielen vahvistamaan rukouselämää, mutta uskoontulon määrittelynä sitä ei ehdottomasti saa käyttää, sillä todellinen ensimmäinen armolahja on usko itse. Vain Pyhän Hengen voimalla voi ihminen tunnustaa ääneen, että Jeesus on hänen Herransa ja Vapahtajansa.

Jos kielillä puhuminen asetetaan uskon merkiksi, tuottaa se paljon uskostaan epävarmoja ja horjuvia ihmisiä, jotka joko matkivat toisten puhetta tai ahdistuvat niin, että luopuvat seurakunnasta ja uskosta ilman, että heille koskaan selviää, minkä armolahjan Pyhä Henki tahtoo heille antaa. Raamattu ei nimittäin missään kohtaa aseta lahjaa uskon mitariksi, vaan sanoo, että jokaiselle annetaan jokin lahja. Lahjat eivät voi muuttua vaatimuksiksi, sillä ne lakkaavat silloin olemasta lahjoja.Kyseenalaistamme myös Pyhän Hengen työn jos alamme määrittelemään sivusta sitä, millaisia lahjoja kullekin kuuluu.

Usko ilmeneekin enemmän Hengen hedelminä ulospäin kun Pyhä Henki ja sen armolahjat saavat hoitaa ihmistä. Läsnä on silloin rauha, vapaus ja lepo.

 

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

3 thoughts on “Armolahja

  1. ”Lahjat eivät voi muuttua vaatimuksiksi, sillä ne lakkaavat silloin olemasta lahjoja.”

    Liked by 1 henkilö

  2. Tästäkin olisi taas niin paljon sanottavaa, mutta lienen jo sanonutkin.

    Surullista on kuitenkin kuinka vähän ihmiset uskovat näihin Jumalan lahjoihin, ja se johtuu siitä että niistä ei ole tervettä opetusta kaikissa kistillisissä yhteisöissä/kirkoissa. On väärin vaatia jotain lahjaa todistukseksi uskosta/ Pyhästä Hengestä, mutta…

    Tuntuu myös surulliselta jos joutuu ”kieltämään” Jumalan lahjat kohdaltaan siksi ettei niille ole tilaa/sijaa.
    Tarvittaisiin opetusta, juuri tällaista kuin tässä, etteivät ihmiset vääristä syistä myöskään estäisi lahjojen ilmenemistä. Eli siksi että ajattelisivat lahjojen omaavien pitävän itseään pyhempinä kuin muut.

    Lahjat ovat Jumalan rakkautta ja hyvyyttä, Hänen rikkauttaan seurakunnan ja yksilö ihmisen parhaaksi. Korottamatta jotain yksittäistä lahjaa erityiseen asemaan muiden rinnalla. Armolahjat ovat monet ja moninaiset!! Aina niitä ei edes tunnisteta. Voivat olla niin arkipäiväisiäkin. Ehkä olisi hyvä muistaa että lahjat ovat tätä elämää varten, taivaassa niitä ei enää tarvita, ainakaan samassa muodossa.

    Tapion viimeisin kappale tässä tekstissä on parasta. Se kuinka ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan puhuvat enemmän kuin sanat.
    ”Suurin niistä on rakkaus”!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s