Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Yhteyttä

1 kommentti

Viime viikolla starttasi vuoden mittainen Kansan Raamattuseuran Evankelistakurssi. Evankelistakurssille osallistuminen ei ole mikään läpihuutojuttu. Ei riitä, että kurssin ajankohtaan saa raivattua aikaa, sovittua perheen kanssa kurssiin liittyvistä haasteista ja saa raha-asiat kuntoon. Myös jonkinlainen kutsu Jumalalta kuuluu asiaan, ei ehkä täysin selvä, mutta jonkilainen sisäinen kutina kuitenkin. Näistä edellä mainituista syistä kieltäydyin esteiltä jo toista tai kolmatta kertaa kun Matikaisen Mikko vihjaisi kurssista meille. Puuskahdin Jumalalle, että jonkun kyllä pitää pyytää kurssille ja raha-asioihinkin pitää löytyä jokin ratkaisu, niin sitten lähden mukaan. En edes kuvitellutkaan ehtojen toteutuvan, etenkin kun oli viimeinen päivä hakea kurssille. Mutta Jumalalle ei kannata laittaa ehtoja tällaisissa asioissa. Seuraavana iltana nimeni oli kurssilaisten listassa.

Seitsemän päivän mittainen irrottautuminen arjesta kesken kiivaimman työjakson ja marinoituminen Pyhän Hengen kostuttamassa ilmapiirissä voisi kuvitella johtavan siihen että kurssin jälkeen paluu arkeen olisi kylmää kyytiä. Vaan eipä ole ollut. Vaikuttaa siltä, että kokemus Jumalan valtakunnasta ja sen ilmapiiristä ei ole pelkästään kiinni ympäröivistä ihmisistä, tunnelmasta tai ylipäätään mistään ulkoisista tekijöistä. Kun ihmisen sisällä, Hengessä tapahtuu jotain suhteessa Jumalaan ja kun tuo tapahtuma on riittävän voimakas ja suuntaa antava, ihminen
muuttuu pysyvästi. Muutos tapahtuu yhtäaikaa hengen, tunteen ja ymmärryksen tasolla. Muutokseen liittyy selvästi se, että Jumala toimii ihmisen välityksellä ympärillä olevissa ihmisissä niin, että syntyy yhteys Pyhän Hengen vaikutuksesta kaikkien osapuolten välille.

Vivamon 100-vuotisjuhlakesän ensimmäisessä juhlajumalanpalveluksessa Ulla Saunaluoma saarnassaan puhui termistä ”thinplace”, kyse on paikasta, jossa Jumalan valtakunnan todellisuus on erikoisen lähellä. Jumalan todellisuus läpäisee näkyvän maailman rajan ja sielä ihmiset saavat kokea Jumalan hyvyyttä.  Kurssiviikko oli osoittanut tuon termin Vivamon osalta varsin osuvaksi. Ei ole kovin tavallista että kahdessa päivässä, kolmetoista täysin erilaista ja eri-ikäistä ihmistä ryhtyvät jakamaan elämänsä kipukohtia rukoillen toistensa puolesta ja vieläpä äänen ja silminnähden tosissaan. Yhteyden syntyminen näin nopeasti on hämmästyttävää. Useaan otteeseen koin sen, että Jumalalla on kiire tuoda meidät yhteen ja vahvistaa yhteyttämme. Myös kouluttajamme uivat sujuvasti tuohon Pyhän Hengen marinointiin kuten Matikaisen Mikko asian ilmaisi.

Kurssin kantava teema oli siunaaminen. Opiskelimme sitä miten me voimme toimia Jumalan siunauksen välittäjinä.
L10T-kurssi
, joka kuului opintokokonaisuutemme, opettaa elämäntapaa jossa Jumalan todellisuus kurottautuu ympäröivään viljaamaailmaan meidän siunaajien ja rukoilijoiden kautta. Me olemme Jumalan valtakunnan suurlähettiläitä omilla paikoillamme.  Siunaus ei ole mitä tahansa päivittelyä ja toivottelua toisillemme vaan tuntuvaa ja todellista Jumalan vaikutusta tähän meidän todellisuuteemme. Siunaaminen muuttaa myös siunaajia. Muutoksen saa aikaan armo ja rakkaus. Siunaajat ovat Jumalan eläviä kutsukirjeitä ihmisille pelastukseen.

Mikä sitten on muuttunut. Vaikka olen yhä sama Tapsa, niin se miten näen maailman on muuttunut. Suhde Jeesukseen on selkiytynyt ja vahvistunut. Sydämessä on nyt pieni kalpea aavistus siitä miten Jeesus rakastaa ihmisiä ja itselläni on halu kertoa se heille. Pyhän Hengen täyteys on aiheuttanut sen, että astia sisälläni vuotaa yli, myös keskellä arkea.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

One thought on “Yhteyttä

  1. Ai, Että! Nyt on mieli hyvä ja hymy suupielissä! Emme rukoilleet ainoastaan sinun puolestasi vaan koko kurssin ja siihen osallistujien!
    Olipa tässä ihania kuulumisia, etenkin tuo kotiinpaluu!!! Juuri noin se on kuin kirjoitat Tapsa :) !

    Rukoilemisesta ei kovin paljoa puhuta, se ikäänkuin on sellaista arkista jokapäiväistä leipää johon suhtaudutaan sen mukaisesti. Ei useinkaan ajatella rukouksen vaikuttavuutta. Siunaamisen kanssa on samoin. Ne jotenkin ”kevennetään” ja toisaalta myös, ehkä helposti ajatellaan pelkkinä tapoina. Tai itsensä korottamisena jos niistä mainitsee, mutta Jumalalla on kaikille oma tehtävänsä. Kukaan ei ole vähempi toistaan, jos ei parempikaan, koska kaiken vaikuttaa Jumalan Henki..

    Joskus tosin mietin mikä on Jumalan suhtautuminen näihin, Ja minä uskon että aikamoisen arvostava. Nämäkin tehtävät ovat armolahjoja. Eivät onnistu omin voimin ”vaan Hengellä Jumalan”.

    Ihanasti kirjoitat, Tapio, siunauksesta ja uskallat sanoa totuuden :”Me olemme Jumalan valtakunnan suurlähettiläitä omilla paikoillamme”!!! Tunnen juhlan sisimmässäni näistä sanoista ja silmäni kostuvat. Yksikään joka vilpittömästi tahtoo seurata Jeesusta Pyhän Hengen johdatuksessa ja avulla ei ole turha sillä kaikkein pienimmälläkään paikallaan.

    Rukoilen edelleenkin että voit osallistua loppuun saakka ja tulla, koko kurssin kanssa, siunaukseksi kukin omalla suunnallanne ja tavallanne lähimmäisillenne kiitokseksi ja kunniaksi Jumalalle!
    Kuten sinäkin tässä tekstissäsi jo nyt.

    Itse en ole koskaan Vivamossa käynyt. Kuulin eräältä pyörätuolin käyttäjältä vuosia sitten, että paikka on pyörätuolille hankala. Hänen vaimonsa oli silloin töissä Vivamossa, ja paikka oli tuttu tälle miehelle.

    Kiitos tästä Tapsa ja edellisen tekstisi kuva oli suloinen ;)

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s