Mitä se on?
Sanan mukaan Jumalan rauhaa kaikissa olosuhteissa. Silloinkin kun me järkymme huonoista uutisista tai siitä kuinka meitä kohdellaan. Silloinkin kun ihmiset rikkovat tosiaan ”etsien omaansa” tai antavat väärän todistuksen lähimmäisestään ymmärrystä ylempi on Jumalan ihmisiin kohdistuva ainutlaatuinen rakkaus ja armo.

Ymmärrystä ylempi on Jumalan toiminnassa tapahtuva ihme ihmisten parhaaksi. Silloinkin kun siltä ei näyttäisi. Silloinkin kun itse ajattelee ihmisenä olevansa kaukana Jumalan silmistä ja ajatuksista. Juuri silloin Jumala saattaa tehdä ihmisessä syväkyntöä, opettaa jotakin tärkeämpää kuin tasainen ja ristiriidaton elämä.

Kukaan ei tahdo vastoinkäymisiä elämäänsä, mutta niitä tulee ja ne yllättää aina. Jotkut eivät salli sellaista ajatusta tai tulkintaa että vastoinkäymisissä olisi opetuksen tarkoitus. Ei ehkä olekaan, mutta ne kuuluvat elämään ja Jumalan Sanassa sanotaan että Jumala on voimallinen kääntämään pahankin hyväksi. Ja se on tärkeä oppi. Monet kyllä sanaa selittävät ja hyvin, mutta kenelläkään ihmisellä ei ole toisen ihmisen elämässä viimeistä sanaa, viisautta eikä täydellistä erehtymättömyyttä niin kuin Jumalalla.

Ihminen herkästi uskoo olevansa oikean uskon ja tiedon lähde ja saattaa siinä uskossaan lisätä pahastikin lähimmäisensä kuormaa tämän kohdatessa vastoinkäymisiä, jopa yrittäessään lohduttaa! Sillä jokaisella ihmisellä on oma ainutkertainen elämän tiensä, jonka vain Jumala tuntee ja tietää alusta sen loppuun saakka. Oma tiensä, joka poikkeaa muiden ihmisten teistä –  ja joka usein kuljetaan yksin, ilman lähimmäisten tukea. Ihmisen lankeemus oli yritys tulla Jumalan kaltaiseksi ja mitä siitä seurasi, juuri se mitä emme tahtoisi, monenlainen kärsimys ja ahdistus tässä maailmassa.

Usein kuulee selitystä siitä mitä Jeesus tarkoitti sillä kun hän sanoi opetuslapsilleen:” Totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne ovat, hän on tekevä, sillä minä menen Isän tykö”.

Mitä ovat ne suuremmat teot? Voisivatko ne olla vaikka usko, toivo ja rakkaus. Ovatko ne meistä itsestämme lähtöisin mahdolliset? Eikö näiden ominaisuuksien varassa ole kaikki hyvä. Eikö Jumalan teko ihmisen sisäisen olemuksen muuttumisessa ole se suurista suurempi teko. Että ihminen muuttuu Jumalan Voimasta rakastavaksi, armolliseksi ja laupiaaksi. Että hän saa uskoa Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon silloinkin kun kärsimys, ahdistus, ja ihmisten hyvät neuvot tulevat ylivoimaisiksi kestää.

Kun opetuslapset joutuivat kohtaamaan elämänsä vaikeimman asian, Jeesuksen kuoleman läheisyyden ja sen tuoman pelon ja ahdistuksen, Jeesus lohdutti ja opettaen heitä ottamaan vastaan tulevan koettelemusten ajan:”Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani. Tämän olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä: Minä Olen voittanut maailman.”

Olemmeko me rauhan ja rakkauden välittäjiä. Muuttuuko Jumalan rakkaus ja armo, Jumalan yksinoikeus ja valtius, meissä sellaisiksi ettemme vahingossakaan, totuudesta silti tinkimättä lisäisi kuormatun kuormaa. Vai pitääkö kysyä Pilatuksen tavoin:” Mikä on totuus?”

Yli kuukausi sitten jouduimme kohtaamaan tyttäreni kanssa vaikeita asioita jotka tulivat niin ”puun takaa” kuin olla voi. Minulta ne veivät rauhan. Kuitenkin kaikki on suhteellista ja meidän huolemme ovat vielä pieniä monen muun rinnalla maailman laajuisesti. Tyttäreni on vahvempaa tekoa kuin minä ja yhdessä rukoillen sain minäkin taas otteen uskosta ja luottamuksesta. Olen sisäisesti kipeänä luovuttanut nämä asiat Jumalalle. Herralle Jeesukselle Kristukselle, jonka antama rauhan lupaus ei ole sidottu olosuhteisiin, vaan Hänen hyviin tarkoituksiinsa meitä kohtaan, olkoon tulos sitten tahtomme mukainen tai ei.

Minua lohduttaa Jeesuksen sanat murheellisille opetuslapsilleen kun hän heitä – ja meitä – lohduttaa lupaamalla oman rauhansa ja kehottaa epätoivon sijasta olemaan rohkeat, koska Hän menee Isänsä tykö – ja meidän Isämme tykö –  vaikuttamaan meissäkin hyvän työnsä. Sillä Jeesus antoi henkensä, siihen ei ollut tämän maailman ruhtinaalla mitään sanomista, koska mitään valtaa ei hänellä Jeesukseen ollut.

Niinpä me emme tarvitse mitään niin kiihkeästi kuin Jumalan hoitavan ja vahvistavan Hengen läsnäoloa elämässämme ja sydämissämme. Me saamme todistaa uskossamme Kristuksen Voittoa kuolemasta ja vihollisvoimista. Uskoa tuskiemme, rauhattomuutemme ja huoliemme keskellä Jeesuksen olevan vierellämme, ja meissä Pyhän Henkensä kautta, sanoen:” Rauha teille, rauha sinulle, vaikket nyt ymmärtäisikään mitä läpi käyt. Usko minuun minä en sinua hylkää enkä jätä!”

Virsi 525