Sisälläni on jo viikkoja hiertänyt kysymys, miksi kuulua Evankelisluterilaiseen kirkkoon. Miksi Hengellinen kotini on aina ollut luterilainen seurakunta.

Hengellinen koti ei välttämätä määritä sitä millainen on siihen kuuluva ihminen. Kyse on enemmän siitä, että on paikka missä toimia, elää ja myös palata omilta retkiltään.

Luterilaisuuden vahvuus on sen opetus armosta. Käsitys armosta antaa tilaa ihmisten kohtaamiselle ja keskustelulle.  Oma kasvuympärisöni Etelä-Pohjanmaan raamattuvyöhykkeellä tihkui armollisuutta. Kuva Jumalasta oli myös kuva armosta. Laki oli taustalla ikäänkuin itsestään selvyytenä. Aivan kuten Juutalaisuus viimeiseen asti suojelee Jumalan nimeä, myös oma kokemukseni lapsuudessa ja nuoruudessa oli, että Synti oli yhtä kuin Jumalan loukkaaminen. Yhteisö eli Jumalan kasvojen edessä. On ollut vaikea selittää tätä ilmiötä muualla Suomessa. Pois muutto olikin eräänlainen shokki.

Matkaa on nyt tehty 50 vuotta ja kokemukseni on yhä sama. Armon varassa mennään ja siksi yhä liputan kotiseurakuntani ja Luterilaisen kirkon puolesta. Kun nuorena lähdin mukaan seurakunnan toimintaan, ajatus oli että ihminen tarvitseee seurakuntaa ja sinne tulisi kutsua lisää väkeä. Tuolla tiellä olen yhä koska 70% suomalaisista on vielä Kirkon piirissä ja kokee jollain tasolla tarvetta kuulua siihen. Luterilaiset arvot ovat heille tärkeitä ja ne ovat portti sisälle seurakunnan yhteyteen jos se osataan käyttää hyväksi. Tämä antaa yhä mahdollisuuden kutsua ihmisiä Jumalanvaltakunnan todellisuuteen. Tutustamaan Jeesukseen ja hänen seurakuntaansa.

Se että Kirkkoni sisällä on  valtavia erimielisyyksiä, ei vaikuta millään tavalla siihen kuka Jeesus on. Luterilaisuuden skismat ja riidat eivät koskaan tule kaatamaan Kristuksen todellista kirkkoa, siihen ei kykene mikään puulaaki tai ry tässä maailmassa. Mikään ihmisen luoma ei pysty turhentamaan Evankeliumia.

Kirkko on siis vain välikappale ja työkalu Jumalalle. Seurakunta on taas yhteisö ja Kristuksen ruumis. Kaikki Kristuksen omat muodostavat yhden maailmanlaajuisen seurakunnan ja sillä on merkitystä. Sen jäsenyys merkitsee jotain ja sen takuumiehenä ja päänä on Jeesus itse. Tämä on syy miksi voin olla rauhassa luterilainen, koska todellinen identiteettini lopultakin rakentuu Jeesuksen varaan, ei ihmisen nimellä nimetyn kirkon varaan. Näin on laita kaikkien kirkkojen ja yhdistysten.

Mitä tämä sitten merkitsee? Sitä että voin keskittyä evankeliumin työhön ja noudattaa omaa kutsumustani rakentaa oman paikkakuntani Seurakuntaa. Tavoittaa ihmisiä sen yhteyteen jotta he voisivat oppia tuntemaan Jeesuksen.