Aina silloin harvahkosti kun tänne julkaisen jotain, olen tekstin kirjoittanut valmiiksi johonkin muistioon. Nyt menee riskin päälle sekä aiheen puolesta että siksi että kirjoitan aihion suoraan. Toivottavasti ei jää kovin hajanaiseksi…

Jeesus oli voimakas mies. Hänellä olisi ollut valtaa osoittaa voimansa niin moninaisin tavoin. Silti hänen esimerkkinsä oli olla kuuliainen auktoriteetille, jonka läsnäolossa hän valitsi käyttää paljon aikaa. Jeesus vetäytyi säännöllisesti rukoilemaan Isää. ”Minun ruokani on että teen lähettäjäni tahdon.”(n. Joh4)

Jeesus myös sanoi opetuslapsilleen, että nämä tulisivat tekemään suurempia tekoja kuin hän. Ja myös että jos häntä on ymmärretty väärin > vainottu, tämä on myös osuu myös hänen opetuslapsilleen.

Hiljattain kuulin (netistä) hyvän opetuksen, jossa käsiteltiin ns dominion-oppia. Tässä suuntauksessa ollaan ymmärretty ’maan päällä niinkuin taivaassa’ siten että tulee aika, jolloin Jeesus laskee kuningaskuntansa hallintavallan tänne maan päälle ja kristityillä tulee olemaan hallintavalta. Sitten kun Kristuksen ruumis(Jeesuksen seuraajat) on vailla tahraa ja ryppyä. Näen tässä ajattelussa suuren riskin johtopäätöksille jotka eivät ole Jeesuksen kokonaisilmoituksen mukaisia. Yritän hahmotella…

Tällaisen valtakunta-ajattelun lieveilmiönä voi olla oman uskonelämän – ja toisten paremmuuden ja jalostumisen vaatimus siten että heikkous ja kärsimys aletaan nähdä uhkana ja hidasteena tuon valtakunnan ilmestymiselle. Voi käydä kuten huonolle palvelijalle, joka alkoi lyödä kanssapalvelijoitaan, kun isännän paluu viipyi. Myös naapurin kärsimys ja epäonnistumiset uskonelämässä aletaan nähdä uhkana oman tulevan onnen saapumiselle. Ja niin alkaa nousta tarve hylkiä ja syrjäyttää yhteydestä ’hankalia tapauksia’, epäonnisia ihmisiä jotka eivät edusta Jeesusta kuten voitokasta valtakuntaa kuuluisi edustaa. Ja näin ns paremmat kristityt valikoivat ja syrjivät… Kärsimys ja heikkous halutaan eliminoida.

Jeesus kuitenkin tuli ihmisten keskelle pelastamaan, ei tuomitsemaan. Hän sanoi etteivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Jeesus tuli meitä lunastamaan. Hänen kärsimyksensä oli todellista ja ohittamatonta.

Paavali vihasi kristittyjä alkuun. Hän vainosi ja tapatti. Kun Jeesus ilmestyi ja pysäytti miehen, tapahtui pysyvä muutos. Paavali sai vuosien mittaan kristittyjen luottamuksen. Kolossalaiskirjeeseen hän kirjoitti (saneli): ”Iloitsen kärsimyksistä Kristuksen ruumiin hyväksi, joka on seurakunta”

En usko että Paavali oli mitenkään kärsimyshakuinen. Hän vain oli nähnyt ja kokenut että Jeesuksen nimen tunnustamisella oli hintansa. Ja myös kärsimyksen sietämisen hedelmän.

Nyt tänä päivänä, jos jonkun kristinuskon suuntauksen mantrana on kärsimyksetön voittouskonto, ollaan vaarallisilla teillä. Tällaisiin suuntauksiin sisältyy aina riski syrjintään ja jopa hengelliseen väkivaltaan. Riski siihen, että ei kuunnella ketään ja samalla halutaan sysiä yli laidan ne, jotka ’eivät täytä mittaa’. Samalla nämä kuitenkin ovat niitä joita varten Jeesus tuli. Niitä varten jotka tarvitsevat Jeesuksen voimaa ja apua selvitäkseen.

Toivottavasti en nyt piirrä liian synkkää kuvaa kristillisyydestä. Nostan vain esiin juonnetta, joka minua vaivaa ja jonka näen haitallisena.

Jumalan valtakunta on vanhurskautta (hänen mielisuosiotaan) ja iloa Pyhässä Hengessä. Mutta kunpa tämä ei vääntyisi oman kokemuksen tavoitteluksi, josta on liian pitkä matka polvistua kärsivän ihmisen äärelle.