Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Voiko koskaan kiittää liikaa – tai liian varhain?

7 kommenttia

Tänä aamuna oli mielessäni, itsellenikin yllättäen, yksi kauimmin mukanani kulkenut rakastamani runo. Eino Leinon ”Rauhattoman rukous”.

Minä tääl´olen vieras, vieras vaan,/ olen ollut alusta saakka,/ ovat outoja minulle laaksot maan ja outo on elämän taakka./ Minä kuljen ja katson kummastuin/ joka puuta ja joka kukkaa, minä kuljen kumpuja itkusuin/ ja itken ihmisrukkaa”…

Olen ollut tavallista pitempään ilman kontaktia ulkomaailmaan ja varsinkin seurakuntaani. Olen potenut tautia ja yrittänyt jaksaa lueskella levätessäni. Aika rankkoja teoksia. Ei kuitenkaan elämälle vieraita, päinvastoin. Ehkä siksi tämä Leinon runo nousi pintaan. Oletan että moni tunteekin sen, en sitä tähän tämän enempää kopioi.

Tapani on käydä joka päivä lukemassa sähköpostit ja vilkaisemassa samalla blogitaivaan uutiset ;) . Tänä aamuna ”taivaalla” odottikin yllätys! Iloinen sellainen ja sain taas aihetta (?) kirjoittaa.

Aika ajoin olen kylläkin aivan tosissani miettinyt josko olisi ymmärrettävä lopettaa? Blogitaivas on ollut minulle kuitenkin kovin tärkeä ja rakas, samoin täällä olevat ja olleet kirjoittajat ja kommentoijat! Kiitos teille kaikille, jo tässä vaiheessa, ja kiitos että pääsin joukkoon! Tosin en tiedä miksi ja kenen aloitteesta, mutta kuitenkin!
Voiko koskaan kiittää liikaa? Mielestäni ei voi, siksi tämä.

Kun ajattelen Koko elämääni, ensimmäinen ja suurin kiitos nousee Jumalan, Kaikkivaltiaan puoleen. Kaikista ikävän, orpouden, ja muukalaisuuden tunteistani huolimatta tässä maailmassa, näen aivan valtavan kirkkaana sen ihmeellisen armon ja rakkauden jolla Jumala on tietäni valvonut, turvannut ja johdattanut. Olen saanut uskomiseen eväät jo varhaislapsuudessani ja saanut vielä lahjaksi syntyä elävään uskoon aikuisiälläni. Tämän ajatteleminen jo murtaa. Seuraava suuri kiitosaihe on kallein maanpäällinen aarteeni, rakas tyttäreni, joka on samalla uskonsisareni Jumalan armosta! Valtavaa, ihmeellistä! Jumalalle Kiitos!

Monenlaista vaihetta on elämässäni jo ehtinyt olemaan. Oman paikan hakemistakin, mutta kaikissa vaiheissani olen kokenut olevani Jumalan johdatuksessa. Silloinkin kun olen vaihtanut seurakuntaa.

Lapsuuden ajat lienevät ihmisille, kaikista olosuhteista huolimatta, muistoissa kauniit. Niin on myös se hengellinen koti jossa on saanut uskonsa ensimmäiset eväät. Onnellinen se, jonka seurakunta on elävä, johon voi palata ja johon saa tuntea kuuluvansa ja kelpaavansa juuri sellaisena Jumalan lapsena, kuin on. Jumalan armo, rakkaus ja uskollisuus on todellista ja ikuista. Hänessä on kaikki tulevaisuus ja toivo ja lopulta myös iankaikkinen elämä Isän Jumalan, Ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen Valtakunnassa.
Siellä kiitos ei koskaan lopu.

Tänä aamuna koin Jumalan rohkaisevan sisaren kautta jota en ole koskaan nähnyt ja jota en ollenkaan tunne. Hän oli käynyt läpi, pitkän hiljaisuutensa jälkeen, blogejani lähes urakalla ja laittanut kommenttinsa jotka liikuttivat mieltäni. Hän on toinen niistä ”sisarista” jotka ovat löytäneet teksteistäni aina sen olennaisen ytimen! Ja se, jos mikä on ihme! Molemmat sisaret ovat uskollisesti minua(kin) tukeneet blogitaivaalla. Olen ollut murheellinen kun en ole tiennyt miksi ja mihin tämän aamun yllättäjä katosi. Lisäksi olen tuntenut murhetta siitäkin, että toinen sisar on joutunut jättäytymään osittain taka-alalle elämän taakkojensa alla.  Haluan aivan erityisesti kiittää teitä molempia lämpimästä sisaruudestanne. Uskon että se on ikuista ja jaksamme muistaa toisiamme rukouksin, kunnes aikamme täyttyy.

Paljon on sellaisiakin sisaria ja veljiä Herrassa, jotka ovat kantaneet kortensa kekoon tässä meidän pienessä, mutta rakkaassa blogitaivas seurakunnassa. Olette kaikki olleet tärkeitä, ilman teitä ei meitäkään tarvittaisi. Uskallan tämän sanoa koska olen lähes ensihetkistä asti kuulunut joukkoon ja tunnen ennen kaikkea olevani ”taivaalla” vanha äiti ;) .

Meillä kaikilla on todennäköisesti myös sellaista, rakastakin,  sukua joka ei vielä Vapahtajaansa tunne ja rukoilemme heidän puolestaan. Tämänkin voi tehdä uskoen siihen että meillä on rukouksia kuuleva Jumala. Monet kokevat tuskaa ajatellessaan mikä on  tällaisten sukulaisten kohtalo elleivät he käänny Jumalan puoleen. Emme voi voi tietää milloin Jumala heitä kohtaa tai miten se mahdollisesti tapahtuu?

Kaikella on aikansa, tuskarukouksillakin. Mutta voimme myös vain jättää lähimmäisemme rauhallisin mielin ja luottamuksella Hyvän  Jumalan tahdon ja armon varaan kiittäen Jeesusta että Hän edelleenkin kutsuu kaikkia ihmisiä kaikkialla. Kuinka käsittämätön on ollutkaan Hänen uhrikuolemansa, kärsimisensä ja ylösnousemuksensa, ja kaikki vain ihmisen tähden. Jokaisen ihmisen. Enkö siis Herraa Jumalaani riemuvirsin kiittäisi!

Eino Leino päättää runonsa..:”Herra, tee minut lapseksi jälleen! Minä tahdon soittoni särkyneen viedä suurelle virittäjälleen!”
Kaikesta huolimatta meidän on hyvä muistaa että meidänkin tiemme on usein tuskien tie, niin kuin Mestarimme ja Vapahtajamme Jeesuksenkin, emme vielä ole perillä taivasten valtakunnassa. Sen tähden me todellakin tarvitsemme toistemme tukea, myötäelämistä, laupeutta, rohkaisua ja lähimmäisyyttä. Kukaan ei jaksa eikä pärjää yksin. Ihminen tarvitsee ihmistä, siksi Jumala ei jättänytkään ensimmäistä ihmistä yksin vaan teki hänelle kumppanin.

Kiitos Blogitaivaan väki, blogistit ja kommentoijat, siitä että olette –  ja jaksatte kukin oman elämänne lisäksi jakaa sitä hyvää minkä olette Jumalan armolahjana saaneet!

Psalmi 33 josta muutama jae tässä:
Onnellinen se kansa, jonka Jumala on Herra, kansa, jonka Herra on omakseen valinnut. Taivaastaan Hän katsoo meitä, Hän näkee kaikki ihmislapset. Korkeudestaan Hän valvoo maata, kaikkia jotka siinä asuvat, joiden sydämen Hän Itse on Luonut, joiden teot Hän kaikki tuntee…….Herran silmä on niiden yllä, jotka palvelevat häntä ja luottavat Hänen uskollisuuteensa. Hän pelastaa heidät kuoleman vaaroista ja auttaa nälkävuosien yli. Me odotamme Herraa, Hän on meidän turvamme ja kilpemme. Hän on meidän sydäntemme ILO, Hänen Pyhään nimeensä me luotamme. Herra, tue meitä uskollisesti, kun me panemme turvamme sinuun!”

Advertisements

7 thoughts on “Voiko koskaan kiittää liikaa – tai liian varhain?

  1. Upeaa ja liikuttavaa luettavaa jälleen Tuulikki. Rukous toistemme puolesta on tärkeä.
    Me emme voi Jumalalle mitään maksaa takaisin siitä hyvästä, mitä Hän on puolestamme
    tehnyt. Ainut minkä me voimme tehdä, on tehdä jotakin lähimmäistemme eteen. Rukous
    toisen puolesta ei vaadi muuta kuin uskoa ja rakkautta. Sen voi antaa ”rahatta ja hinnatta”,
    kuten mekin saamme Jumalan sanan sekä huolenpidon.

    Psalmissa 40:3 Daavid kuvailee Jumalan hyvyyttä; ” Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti jalkani kalliolle, Hän vahvisti minun askeleeni. Meidän ei tarvitse asua enää hiekan päällä, missä rakennus sortuu tulvavesien vietäväksi.

    Jakeessa 4 Daavid jatkaa. ”Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme” Tuo sinun Psalmisi on kaunis kiitosvirsi. Yhdyn koko sydämestäni Daavidin lailla rukouseen, myös Jumalan puoleen virren 772 sanoin: ” Herra Jeesus sun tahtosi tietä mun uskossa kulkea suo. Anna armosi voimaksi mulle, kun köyhänä sydämen sulle saatan armon lähteen luo. Mua heikkoa auta vielä sun tielläsi vaeltamaan. Olen vaaroissa saastuvan ajan mä löytänyt autuuden majan, jossa turvan hoidon saan”.

    Armoa ja rauhaa sisko jokaisen päivän matkallesi.

    Liked by 2 people

    • Kiitos Katri kauniista sanoistasi ja tuo virsi, mitkä sanat! Täytyypä hakea se oikein kirjasta ja lukea ajatuksella kaikki säkeistöt. Ja psalmit, ne aina ruokkivat ja kaikkiin elämän vaiheisiinkin niistä omansa löytää!
      Samoin sinulle Katri, Jumalan rauhaa ja armoa kaikkiin elämäsi päiviin!

      Liked by 2 people

  2. Kaikella on aikansa taivaan alla myös kiitos mieli tulee Herralta ja siuaukset ja voimakkaat tunteet armon hengen saadessa meidät valtaan ja ihastumme kerta toisensa jälkeen Jeesukseen ja elävien vesien virtoihin jota saamme uskon kautta Herralta ja ei anneta kiitos meilen meiltä riistää mikään vastustus ja taikka jos unohdamme valvoa meidän tilaamme ,kiitos ja siunausta keijo södertälje

    Liked by 3 people

  3. Minulle on tullut tavaksi lukea Mailis Janatuisen kotisivuilta Päivän Luukas. Tällä viikolla yhtenä päivänä Janatuinen pohti päivän Luukas tekstissä (koski sitä ollaanko taivaassa jonkun vaimoja ja miehiä) sitä, kuinka taivaassa olemme kaikki eheitä versioita itsestämme. Tuo teksti ja tämä sinun tekstisi saivat ajattelemaan sitä, että ehkä tällainen siunattu yhteys, mitä saamme kokea ystävinä täällä Blogitaivaallakin, huolimatta siitä, että emme fyysisesti tapaakaan, on esimakua, Herran esikartanoa, siitä, millaista on yhteytemme taivaassa. Sinä Tuulikki olet sitoutunut rinnallakulkija ja esirukoilija ja elämänkokemuksesi myötä rohkaisija minulle. Sinussa on Herra kasvattanut sellaista hedelmää, joka on siunaukseksi ja sen hedelmän kirkkaus on siinä, että olet niin nöyrä, ettet itse sitä näe.

    Liked by 2 people

    • Voi sinua Virpi! Kiitos niin kauniista sanoistasi että kyynelin näitä luen.
      Tulin juuri meidän kappelilta ja olen muutenkin herkillä. Oli niin hyvä olla taas seurakunnan yhteydessä. Ja päästä ehtoolliselle.

      Pitääpä etsiä tuo Janatuisen sivu minunkin, hän on niin suora, vilpitön ja Sanasta kiinni pitävä nainen ettei vertaa! Kaikki mitä hän sanoo ja kirjoittaa on täyttä elämää, rukiista leipää! kiitos Jumalalle hänestäkin!

      Lähes aina kun seurakunnasta palaan ja olemme rukoilleet täällä kotona sen päätökseksi ja Minna on lähtenyt kotiinsa, jään jotenkin, ikään kuin, vielä jotakin odottamaan. Juhla himmenee hiljalleen ja paljon jää mietittävää. On vaikea taas palata arkeen. Mutta palattava on, kyllä se taas alkaa sujua pikkuhiljaa.

      ”Tehdään tähän 3 majaa” Niin, kyllähän sitä kirkastusvuorelle mieluiten jäisi.
      Onneksi olet sinä ja vielä muutama muukin ystävä täällä joiden kanssa elämää arjessa ja Elämää Hengessä jakaa. Kiitos!
      Herra siunatkoon ja varjelkoon teitä ja meitä kaikkia :) !

      Liked by 2 people

  4. Hei
    Vasta nyt sain aikaa lukea ajatuksella tekstisi kun lapset tekevät matematiikan koetta. Oikeastaan tilanteeni tässä ja nyt kuvaa hyvin meidän jokaisen tilannetta. On elämä jota eletään ja sen elämän olosuhteet ja sitten tämä tärkeä ja myös minulle rakas Blogitaivas joka on kasvanut omanlaiseksi yhteisökseen. Me kirjoittajat ja komentoijat olemme vain pieni osa tätä taivasta. Sivulla on vierailtu yli 750 000 kertaa ja eri kävijöitä 350 000, osa käy säännöllisesti ja jotkut vain kerran. Kirjoittaminen tänne on kuin rukousta ihmisten puolesta. Se on parhaimmillaan puhetta Jumalalta meidän kauttamme. Me puhumme auki Jumalan sanaa ja myös elämää ympärillämme. Jokainen omalta osaltaan tuo valon pilkahduksen pimeään. Ja se riittää! Itse olen saanut sinusta Tuulikki esirukoilijan ja ystävän. Evankelista kurssilla olen ymmärtänyt esirukouksen tärkeyden, en voi olla Jumalan työssä ellei minulla ole esirukoilijoita ja sama pätee myös kirjoittamiseen ja siihen että rukoilemme toinen toistemme puolesta! Jatketaan tätä taivalta kukin omien voimavarojemme mukaan. Jeesus on antanut meille ikeen joka on hänen sanojensa mukaan kevyt kantaa, ei ryhdytä itse lastaamaan siihen mitään sellaista mikä ei siihen kuomaan kuuluu.

    Liked by 1 henkilö

  5. Kiitos Tapio!
    Se täällä onkin parasta että jokainen saa olla oma itsensä, tulla sellaisena kuin on yhtä hyvin Herramme eteen kuin toistemmekin. Joskus teksti syntyy Hengestä, joskus arkisemmista asioista.

    Ihmeellinen Jumalallinen rakkaus on näiden muutamien vuosien aikana ikään kuin asettunut tänne blogitaivaalle asumaan. Me olemme seurakunta, yhteisen ruumiin erilaisia jäseniä, kaikki tarpeellisia.

    Ihmiset, jotka eivät tunteneet toisiaan, ovat tulleet läheisiksi.
    Jotkut teistä ovat tavanneetkin, minä en ole muita edes nähnyt kuin Ilkan nopeasti kasvoista kasvoihin. Silti pidän teitä ystävinäni. Minä iloitsen saadessani rukoilla täällä olevien, sisarten ja veljien puolesta. Mitä useammin rukoilen jonkun puolesta, sen rakkaammaksi hän käy.

    Onhan meitä täällä kolme jotka olemme kirjoitelleet yhdessä ennen blogitaivastakin ja ystävyys syntynyt jo silloin.

    Koskaan ei kiitoksen lisäksi ole rukousta liikaa, eikä koskaan myöskään rukoile liian varhain. Kuinka kallisarvoinen rukouksen lahja onkaan. Se ei näy eikä kuulu mutta saa ihmeitä aikaan Jumalan Armon ja Rakkauden ansiosta. Olen niin kiitollinen kaikesta.

    Toivon todella, niin kuin kirjoitat Tapio, että kirjoittamalla voisi välittää ja avata Jumalan Sanaa. Jotenkin uskon että meille, jotka kirjoitamme, on Jumala armossaan antanut myös aiheita joilla jotenkin auttaa ja rohkaista kanssaihmisiämme. Muutenhan tämä olisi turhaa. Uskomaton määrä näitä lukijoitakin on ollut!?

    Hyvä on saada palautettakin, oikeastaan tärkeää – rohkaisuksi. Ei aina ole helppoa, usein tulee ajatelleeksi voivoi mitä tulikaan kirjoitettua ja oliko tässä mitään Hengen sanomaa? Lukijatkin ovat erilaisia, ei voi tietää miten kukin lukee ja ymmärtää. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Ja onneksi ollaan.

    Kaikesta kuuluu kiitos ennen kaikkea Jumalalle, Jeesukselle ja Pyhälle Hengelle. Kyllä Hän on meidän kanssamme, arkenakin, myös kun olemme väsyneenä ja sairaana.

    Hän On! Itseään Hän ei saata kieltää!
    Kiitos kauniista sanoistasi veljeni! Jeesus kanssasi ja kanssamme tänäänkin!
    Rakkaudella….

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s