Olen kirjoittanut vuosia rakentaakseni seurakuntaa ja samalla omaa Luterilaista kirkkoani. En häpeä omaa taustaani, en revittele otsikoita oman kirkkoni piispoista tai pappien tekemisistä. En ole myöskään arvioinut tai arvostellut  muiden kristillisten yhteisöjen tekemisiä tai evankelistojen temmellyksiä Suomen siionissa. Tähän on syynsä.

Raamattu kehoittaa selvästi selvittelemään epäselvät asiamme seurakunnan sisällä eikä julkisuudessa. Meillä tulisi olla keskinäinen rakkaus ja kunnioitus Kristuksen nimen tähden vaikka olisimme joistain asioista eri mieltä.

Filippiläiskirje on ns. vankilakirje jonka Paavali kirjoitti kahlittuna. Hän julistaa miten hän on kahleissa Kristuksen tähden. Koko henkivartiokaarti ja kaikki vartijat ovat nähneet mikä vaikutus Kristuksella on ollut vangittuihin kristittyihin.  He eivät pelkää vaan heistä loistaa ilo ja he julistavat evankeliumia kahleista huolimatta.

Korintilaisia Paavali kehoittaa kilvoittelmaan Jeesuksen nimen tähden, eikä sananjulistajien tähden. Olemme Jumalan työtovereita ja jokaisella on oma leiviskänsä hoidettavanaan evankeliumin työssä.

1. Korintilaiskirjeen selkeä viesti on, keskittykää olennaiseen. Keskittykää Jeesukseen ja evankeliumiin eikä toisten sisarten ja veljien vajavaisuuksiin. Paavali kehoittaa jäljittelemään toisia kristittyjä hyvissä asioissa. Kuudes luku varoittaa meitä käräjöinnistä maailma edessä.  Tämä on luonteva varoitus, koska Paavali tahtoo meidän tulevan tunnetuksi Kristuksen valona ja rakkautena.

Paavali perustaa sanansa Jeesuksen opetuksiin. Etenkin Jeesuksen ylimäispapillinen rukous, Jäähyväisrukous peräänkuuluttaa Jeesuksen omien keskinäistä rakkautta.

Sellainen demokratia, jonka puolustajat ovat kova äänisimpiä ja voittavat sen takia,  ei oikein istu seurakunnan ja kirkon paimentamiseen. Sen sijaan demokratia, jonka keskustelukulttuuri on toisia kunnioittavaa sopii vielä Raamatun raameihin. Kova äänisimmät, olivatpa he sitten Jeesuksen puolta tai vastaan, eivät omalta ääneltään kykene kuulemaan tai näkemään Jumalan tahtoa, koska heidän teoistaan puuttuu rakkaus. Rakkauden ääni puhuu aina hiljaa ja lempeästi. Rakkaus puhuu aina totuuden äänellä, joskus hyvin kipeitäkin asioita, mutta tuota ääntä ei ihminen voi olla kuulematta sillä se on Pyhän Hengen puhetta.

Kipeintä ei ole kuulla ihmisen suusta uskoa pilkkaavia sanoja, sillä Jeesuskin tuli tänne ja kärsi kuolemansa pilkkaajien käsissä. Mutta kipeää on kuulla toisen kristityn suusta omaa uskoa vähätteleviä sanoja. Sielunvihollisen suurin voitto onkin riitelevät kristityt.

On surkuhupaisaa kuunnella  kun ihmiset  haikailevat herätyksen perään ja samaan hengenvetoon he puhuvat toisia Kristittyjä vastaan ja kieltäytyvät yhteistyöstä kun  siihen tarjoutuu mahdollisuus.  Katse on siirretty Kristuksesta ihmisiin ja puolueisiin.

Jos haluamme toimia Raamatullisesti ja haluamme herätystä, on meidän unohdettava omat  mielipiteemme uskosta ja ryhdyttävä puhumaan evankeliumia yhdessä ihmisille. Evankeliumia, joka kertoo että Jeesus elää ja tahtoo pelastaa meidät.