Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Rauha Hänen kanssaan

8 kommenttia

Tänään 28.2 Raamattuopiston ”päivän sana” osiossa Juha Vähäsarja kirjoittaa Jaakobista kuinka tästä lyödystä miehestä tuli voittaja. Vähäsarja kirjoittaa että Jaakob tuli voittajaksi häviämällä, (!) lakatessaan taistelemasta Jumalan kanssa ja näin ennen etäinen Jumala sai vihdoin olla myös Jaakobin Jumala kun jäljellä oli vain kuoleman väsynyt, Herrasta Kiinni Pitävä mies!

Voitto ei perustunut peräänantamattomaan uskoon tai miehen ehtymättömään voimaan, vaan Jumalan hyvyyden ja armon omistamiseen. Oman tahdon murtumisessa Jumalan armo kelpasi. Jumala siunasi Jaakobin ja auringon noustessa Jaakob sai jatkaa matkaansa, tosin muisto mukanaan. Hän jatkoi lonkkaansa ontuen.

Jotenkin oikein suoriksi vedettynä, tämä kosketti minua. Elämä ei ole helppoa ja usein monen tapahtuman summasta tulee pitkä vastoinkäymisten jono joka uuvuttaa. Ei tunne jaksavansa elää kuin hetkessä ja toivoa, jos sitäkään.

Sellaista on nyt ollut. Viimeksi, kun vihdoin pääsin kappelimme Raamattutunnille sanoin uudehkolle kappalaisellemme, joka sitä oli jo jonkin kerran pitänyt, väsyneenä omaan tilanteeseeni:” Emme olleet (tytär ja minä) omasta tahdostamme täältä pois vaan olosuhteiden pakosta”! Hän hymähti, katseli pöydän pintaa ja sanoi:” Vapaa maa” ja jotain vielä yksilön oikeuksista tms.

Joten voin jatkaa linjaa ja sanoa nyt tässäkin; en ole omasta tahdostani ollut täällä kirjoittamatta vaan olosuhteiden pakosta. Vanhat koneet, ohjelmat yms. Ei kulkenut, ei lähtenyt mikään mihinkään vaikka kuinka yritin. Uskalsin sitten pyytää apua ja nyt kokeilen onnistuuko?!
Ikäänkuin maailmassa ei olisi paljon suurempiakin asioita, murheita ja vastoinkäymisiä, kuin itselläni on ollut. Olen ollut kuin vankina asuntoni seinien sisällä, pitkään, olosuhteiden pakosta. Täydellisemmin kuin pitkiin aikoihin ja kun ei voinut edes kirjoittamalla murtautua ulospäin niin alakulo valtasi mielen. Oli muitakin syitä.

Kuitenkin tiesin koko ajan etten ole yksin, kanssani on ikiaikojen Jumala suuruudessaan, armossaan ja hyvyydessään. HÄn joka On, Hän, joka tietää kaiken ja antaa avun ajallaan. Vaikka pelkäsin, tunsin turvattomuutta ja koin avuttomuuteni suuruuden ja murskaavan voiman,  Hän oli rukouksissani läsnä. OLi lohdullista puhua Hänelle ääneen. Puhuin ennen nukkumaan menoa ja taas ennen kuin nousin ylös.

Hän oli lähellä ja läsnä yölläkin heräillessäni kipuihini. Hän Oli! Koko ajan. Ihmeellinen yhteys, ihmeellinen armo, ihmeellinen rakkaus, ihmettä kaikki. Kuinka kiitollinen olenkaan! Saan olla.! Hän ON Sana, Hän On Henki. Hän on kaikki ja Hän on sielläkin missä ei kukaan muu voi olla ja siellä mihin kukaan ei voi tulla. HÄN ON!

Ei laulamasta lakkaa nyt sielu iloissaan, kun uuvutettu raukka on päässyt kuormastaan. Mä etsin kauan lepoa en sitä löytänyt. Nyt minut ahdistuksesta on JEESUS päästänyt. Ei laulamasta lakkaa nyt sielu iloissaan, kun murheen maassa alkaa jo uutta virttä saan. Se kerran luona Jeesuksen kuin vetten pauhina on soiva kanssa enkelten Karitsan kiitosta!”

Kosketa minua Henki, kosketa kirkkaus! Anna elämälle suunta ja tarkoitus! Kosketa Jumalan Henki, syvälle sydämeen. Sinne paina hiljaa luottamus Jeesukseen Rohkaise minua Henki, murenna pelkoni. Tässä maailmassa osoita paikkani. Kosketa minua Henki! Herätä kiittämään, sinun lähelläsi armosta elämään!

Mainokset

8 thoughts on “Rauha Hänen kanssaan

  1. Kiitos, kun jaoit taas ajatuksiasi! Miten vahva todistus Jumalan läsnäolosta, että koettelemustenkin keskellä sielussasi soi: ”Ei laulamasta lakkaa nyt sielu iloissaan, kun murheen maassa alkaa jo uutta virttä saan!” Siunausta sinulle, Tuulikki!

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos SINULLE!
    Tuo Ilo Herrassa on Raamatun sanan mukaan meidän, jotka uskomme, väkevyytemme!

    Sana käy kaikissa elämämme tilanteissa kuitenkin aina toteen tavalla tai toisella. Jos ei konkreettisesti tilannetta ulkoisesti (heti) muuttaen, niin Hengessä jonka Jeesus ylösnoustuaan on meille lahjoittanut. SE on niin ihmeellistä! Kuinka ihmeellistä se sitten onkaan kun Hän on kokoajan konkreettisesti läsnä sillä tavalla kuin taivaassa tai oikeammin siinä uudessa maailmassa tulee olemaan, jonka Jumala luo!

    Toivoa on aina.
    Tuo kertomus Jaakobista ja hänen elämästään on mielenkiintoinen kokonaisuudessaankin, siinä käy Jumalan armo niin toteen kuin ikinä käydä voi! Lukemisen arvoinen. Rohkaiseva.
    Siunausta viikonvaihteeseesi ja elämääsi!
    Rakkaudella!

    Tykkää

  3. KIITOS! Siunausta elämääsi! Ja tähän päivääsi!
    Sydämellä!

    Tykkää

  4. Tulee niin siunatuksi näillä sivuilla ja lukea hyviä elämän tarinoita ja taistuista ja saamme voittaa taistelun hetken ahjossa ollessamme niinkuin Jaakob sai levon ja kuinka Daavid lopulta sai voiton kun Saul kuoli ja tulee hetki jolloin ei kukaan enää taistele vaan rauha peittää maan piirin kristuksen ja pyhien kanssa

    Liked by 2 people

  5. Voi Keijo kuinka Kauniisti kirjoitat! Sinulla ON USKO! Ja me odotamme sitä täyttymystä joka meille on ikuisuudesta luvattu! Jeesus kanssasi ja kaikkesi! Jumala Ruotsia ja Suomea siunatkoon ja varjelkoon! Ja Sinua!

    Liked by 1 henkilö

  6. Ihana että pääsit ”läpi” netin koukeroiden. Istun Kuusamossa hotellihuoneessa ja katson hiihtokisoja telkkarista. Päivä on kului autossa kuunnellen Jukka Jämsenin opetusta rukouksesta ja kas sinä olet kirjoittanut aiheesta blogin. Samaa aihetta minäkin pyöritän tässä mielessäni. Hiihtoloma meneekin suksilla ja ja Raamattua opiskellessa. Pitkään on ollut matalapainetta ja huolia ja olen Jumalalta huutanut jotain oksaa mihin tarttua. Jumala onkin vastannut, tosin ei siten kuin ajattelin. Levon sijasta tulikin Raamatunopetusreissu Kajaaniin aiheena armolahjat ja erityisesti kuunteleva rukous. Täysin odottamaton ”komennus” Tuo toinen blogisi taas onkin vahvistusta asialle. Mutta iloitsen että taas pääset kirjoittamaan! Blogitaivaan Facebookissa rukousblogiasi kommentoitiin runolla.

    Pirjo Haavisto kirjoittaa sielä näin:

    Rukous on hiljaisen sydämen puhetta Jumalalle
    Häneltä me kaiken saamme
    siis nöyrtyen hiljentykäämme
    Odota Herraa, Hän vastaa kyllä
    vaikka välillä tuntuu
    etteivät rukoukset taivaaseen yllä
    Hän kanssamme kulkee
    ja heikoimmankin syliinsä sulkee
    Siis kiitä ja iloitse Vapahtajasta
    ei koskaan Hän lakkaa meitä rakastamasta.

    Liked by 1 henkilö

  7. Kyllä minä jännitin molemmilla kerroilla kun tänne kirjoitin. Ei tämä kone hyvin toimi ja ”nuoriso” eli nämä varhaiskeski ikäiset serkukset kovasti ovat uusien koneiden kannalla. Toisaalta nyt menee paremmin mutta blogissa jokin edelleen tökkii? Mutta sainpa kuin sainkin kirjoitukseni perille, oli ikäänkuin hyppy ilman laskuvarjoa.

    Rukous on ollut aiheenani todella moneen kertaan, mutta en ole pitänyt itseäni tarpeeksi ”hyvänä” aiheesta kirjoittamaan, en ole asiantuntija sillä alalla voin kirjoittaa vain sen minkä olen kokenut. Niiin kuin kaikesta muustakin.

    Tämä ”vastauksena” FB:n saatu runo on loppusointuisena herkkä, kaunis ja tosi. Kiitos siitä.

    Niin teillähän vasta alkoikin ns. hiihtoloma, sanoisinpa sopivasti, kun sait varmasti kutsusi mukaisen tehtävän suorittaaksesi! Uskon että olet mielissäsi, itse olisin aivan autuas jos voisin olla sijassasi 🙂 ! Vaikka en olekaan opettaja 😉 Jeesuksen Kristuksen Todistaja vaan.

    Oikein antoisaa, hyvää ja rakentavaa lomaa sinulle, uskallat mennä mäkeen vaikka aikaisemmin saitkin olkapää vamman, se lienee jo parantunut täysin. Joka tapauksessa luonto hoitaa ihmistä ja todistaa Jumalasta!

    Tykkää

Kommentoi

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.