Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Ei mua kuitenkaan kukaan kuule

3 kommenttia

BasistiMuutama vuosi sitten pyysivät minua soittamaan bassoa Kansanlähetyspäivien housebändiin. Meninhän minä, kun pyydettiin. Ja hauskaa oli. Minullakin. Välillä. Basson kanssa minulla oli välillä erimielisyyksiä, kun se päästeli vääriä ääniä. Koska bändikaverit eivät heittäneet minua treeneistä pihalle, niin leikki oli kestettävä leikki loppuun asti. Yleisöäkin meillä oli. Välillä pari tuhatta.

Päätin sitten, että en stressaa soittamistani. Pääasia on, että on kivaa. Ja bassonsoittohan on kivaa. Pitkälle pärjää sillä, että heiluttaa kummastakin kädestä yhtä sormea. Välillä ne heilutuksen tosin menivät viitteellisesti vähän sinnesuntännepäin. Kukaan yleisöstä ei kuitenkaan heittänyt minua millään. Olo oli välillä ihan vapautunut. Ei mua kuitenkaan kukaan kuule!

Kun en itsekään välillä paljon soittoani kuullut, mitä nyt vähän monitoreista.

Onneksi totuus valkenee joskus vasta, kun kaikki on onnellisesti ohi. Kansanlähetyspäivät päättyivät ja housebändikin sai kiitoksia osakseen. Alettiin purkaa äänentoistolaitteita.
Montakohan kertaa oli kiivennyt lavalle?
Montakohan kertaa oli kulkenut lavan edestä?
Kymmeniä kertoja.
Enkä ollut huomannut niitä. Ne olivat kooltaan metrin kanttiinsa ja korkeudeltaan yli puoli metriä. Ne olivat subwoofereita. Juuri niitä vempeleitä, jotka vahvistavat basson äänen. Niitä taisi olla suunnilleen kahdeksan.

Niinpä, eihän mua kuitenkaan kukaan kuule.

Siinä kohtaa minulle jäi vain toivo. Ehkä oli kuitenkin osunut oikeisiin ääniin kohtuullisen usein. Kaikki tuhannet ihmiset olivat kyllä kuulleet jokaisen sormenliikkeeni. Kaikkien niiden kahden sormen. Ehkä kaikki oli mennyt hyvin. Kun siis kukaan ei kuitenkaan heittänyt minua millään. Ja bändikaveritkin puhuivat minulle.

Kuinka paljon elämässä mahtaa tapahtua tällaista? Teemme jotain ja toivomme, että kukaan ei kuitenkaan huomaa. Ei nyt tullut ihan maailman paras teksti, mutta ehkä kukaan ei edes lue sitä. Tuli sanottua pöljästi, mutta ehkä kukaan ei kiinnittänyt huomiota.

Tai toisin päin. Tein semmoisia asioita, joita en oikeastaan edes huomannut tekeväni. Avasin oven ja päästin takanani taapertavan yksin tein sisään kaksine ostoskasseineen. Hymyilin vain vastaantulijalle. Sanoin sittenkin jotain ihan fiksua.

Ehkä joku sittenkin kuuli, vaikka en itse huomannut.

* * *

Piirustus: naskalis.com
Toinen teksti KL-päiviltä: Multi-instrumentalismia Kansanlähetyspaivillä

 

 

3 thoughts on “Ei mua kuitenkaan kukaan kuule

  1. Minä sanoin mielestäni viisaasti poliittisesti arkaan asiaan. Huolestunut isäni soitti ja kysyi, että pitääkö hänen hävetä kylillä, mitä olen Facebookiin kirjoitellut. Selittelin laajalti kantoja tuohon tuppukylää ravistelleeseen, sukupuolisuuteen liittyviä kantoja. Jälkeen päin ajattelin, että joskus on viisaampi olla kovapintainen. Olisi pitänyt sanoa, että saathan sinä hävetä, jos haluat. Tai saat hävetä, jos sinne kylille jotenkin pääset. Myönnän, ilkeästi ajateltu vanhasta isästä. Joskus kuitenkin pitää ajatella, että minkä kirjoitin, sen kirjoitin; minkä soitin, sen soitin.

    Ja ei, en aja tällä takaa sitä, että toimisi kuten ruohonjuuritason politiikassa, moukkamaisimmassa maallikoiden uskontokeskustelussa tai… Äärimielipiteisiin ei ole fiksua reagoida vastakkaisella äärimielipiteellä. Otetaanpa esimerkki: kun reaalisosialismi kaatui, monet ajattelivat, että äärimmäinen liberalismi on ainoa toimiva yhteiskuntajärjestys. No, miltäs näyttää?

    Jos soittaa pieleen, soittaa sitten ihan reilusti pieleen. Se on parempi, kuin epävarma ja pelokas soittimen taputtelu. Useimmissa tapauksissa kuulijakunta ei edes huomaa pikkuvirheitä. Jos edes isoja… Mitä tulee mielipiteisiin, niin äärimmäisyyksiä kannattaa välttää. Eikä minusta ole fiksua ottaa jyrkkiä kantoja asioihin, joita ei tunne. Mutta jos tuntee asiansa, kannattaa mielummin sanoa suoraselkäisesti oma kantansa, eikä olla hajuton ja mauton.

    Mitä tulee tämän ajatelman lähtökohtaan.,1 Moos 1:27 sanoo, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ei mieheksi tai naiseksi. Provosoitukaa, olkaa hyvät!

    Liked by 1 henkilö

  2. Olemme vain ihmisiä ja heikkoa savi astiota joka menee niin rikki helposti jos saa kovan iskun .Tovotan siunausta jamenstystä nuorile jotka tarvitsevat huomiota ja kaikkea arvostust eri tilanteista paras lohduttaja meille uskossa on armon henki joka tuovoimaksta lohtua ja arvostust ja kiitosmieltä meille vaikkaei kukaan muu sitä tuo niin hän tuo kiitos ja siunaten keijo södertälje

    Tykkää

  3. olla etevä
    itsessä huomaamatta
    hällä väliä
    kaikki mennyt jo ohi
    ehkä päin prinkkalaa

    Tykkää

Kommentoi

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.