Nuorena tuskailin sitä, että en osannut enkä oikeastaan ymmärtänyt rukouksesta ja rukoilemisesta juurikaan mitään. Ainoa järkevä rukous oli iltarukous. Rukous oli papin hommia, ja silloin se olikin riittävää. Tämä lienee melko luterilainen näkemys asiasta. Opiskelijaseurakunnassa harrastettiin yhdessä rukoilemista. Kukin vuorollaan rukoili, mutta minä vaikenin. En tiedä mitä olisin sanonut. Tällainen tapa rukoilla oli kultuurishokki josta en ole oikein vieläkään toipunut. Ja en tiedä olivatko ne maratonrukoiluhetken kovinkaan rakentavia kenellekkään.

Oma hengellinen uudistuminen toi mukanaan myös uuden ymmärryksen rukoukseen ja siihen mitä rukous on. Tajusin rukoilleeni koko elämäni. Sisäinen dialogini oli aina suunnattu Jumalalle, en vain ollut tajunut, että Jumalalle jutteleminen on enemmän rukousta kuin ne kaavamaiset lorut, joita olin tavaillut eri tilanteissa. Muutenkin uskon elämäni muuttui vähitellen kaiken kattavaksi enkä enää erottellut arkea ja hengellisiä tilanteita omiin lokeroihinsa. Aikaa tämä kasvuprosessi on vienyt ja se on yhä  kesken.

Hengellisessä kasvussa omituisinta on se, että mitä enemmän kasvan kohti Jeesusta, sen vähemmän suhteessa on mitään sellaista mitä itse toisin mukanani. Tämä vaikuttaa myös rukoukseen. Ainaisen kinuamisen ja pyytämisen edelle on ajanut kiitos ja Jumalan ylistäminen. Jumala antaa aina kaiken mitä tarvitsen, myös kärsimyksen ja vaikeuksien keskellä. Rukouksessa korostuu se ketä me rukoilemme, ei se mitä me rukoilemme. Jumala on huolehtiva isä, joka ei tuo käärmettä lapselleen vaan leipää. Isä huolehtii vaikka en pyytäiskään mitään. Ja siitä huolimatta Raamattu kehoittaa meitä anomaan.

Kun luotan siihen että Jumala tuntee tarpeeni jää minulle aikaa myös kuunnella mitä hän puhuu minulle paimenen ominaisuudessa. Jeesuksen omat tuntevat paimenensa äänen. Raamattu on avain kaikkeen. Sen mukaan voimme palvella toisiamme ja evankeliumia armolahjoilla, joista profetoiminen ja tiedon sanat ovat yksi osa rukousta ja seurakunta elämää. Jukka Jämsen on luonut käsitteen kuunteleva rukous joka hyvin ilmentää sitä kuinka Pyhä Henki voi toimia seurakunnassa ja sielä missä on ihmisiä jotka elävät Jumalan valtakunnan läsnäolossa, tahtoen palvella Jumalaa täydellä sydämellä.

Näin hiihtolomalla on hyvä lukea raamattua, rukoilla ja kuunnella mitä Pyhä Henki tahtoo meille sanoa. Katsella Kuusamon kauniita vaaramaisemia ja olla hiljaa.