Sain juuri luettua kirjan ”Mullan makua, Taivaan tuoksua”! enkä ole aikoihin niin itkenyt kuin sen luettuani. En ole koskaan nähnyt Pekka Simojokea muualla kuin televisiossa enkä tunne ollenkaan, mutta jonkinlainen pinnallinen kokemus hänestä on ollut. Todellakin pinnallinen!!! Niin helposti vieraasta ihmisestä muodostuu kuva joka on aivan väärä, vaikka se ei olisi pahakaan.
Luettuani tuon 320 sivuisen kirjan tuli tosiaankin mieleeni sananlaskujen 4 kirjan jakeiden 18-(19 )sanat:” Mutta vanhurskasten polku on kuin aamun koitto, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” –
Jae 19 sen sijaan kertoo:” Jumalattomien tie on kuin pimeys: he eivät tiedä, mihin kompastuvat!” Tätä ei tarvitsisi tähän laittaakaan, mutta kun se näin on tässä maailmassa, ilman sitä armoa jota Jeesus tuli opettamaan. Ja kaikki ne jotka Sanan ja Jumalansa lähettiläinä täällä työtä tekevät itseään säästämättä. Sillä helppoa ei ole evankelistana maailmaa kiertää uskollisena palvelutehtävälleen ja kutsulleen.
Kuinka voi ollakaan niin itsestään, Pekka Simojoesta, vapaata kerrontaa. Hänen elämänsä on ollut niin rikas ja vaihteleva että voisi kuvitella hänen hiukan edes ottavan itselleen omaa kunniaa, mutta EI! Mikä tai Kuka häntä suojelee niin että hänen sydämensä pysyy puhtaana ja Jumalalle omistautuneena. Kun ei edes ihmeitä puutu!
Tämä, kaiken henkilökohtaisen vaatimattomuuden ja kaiken muunkin ohella kosketti minun sydänjuuriani.
Ihme mies! Loppua kohti mentäessä en enää edes ajoittain nähnyt mitään, oli pidettävä taukoa. Tekstissä puhui Jumalan Suurlähettiläs. Voisi kuvitella että edes jossain kohtaa Hän Itse, siis Pekka Simojoki ,olisi noussut esille mutta ei. Koskettavia olivat myös kaikkien tekstien lopussa olevat pienet sanoitukset hänen lauluistaan, joista yhden valitsen tähän uskoa ja toivoa tuomaan. Kaikkia lohduttomia lohduttamaan ja niitä jotka eivät jaksa uskoa kelpaavansa sellaisina kuin ovat, varsinkaan Jumalalle.
Kuinka rikas voikaan elämä olla kun sitä kulkee seuraten Häntä joka on Tie, Totuus ja Elämä. Ja kuitenkin, kerrottuna niin tavallisesti! Ihmeetkin.
” Viinin viimeisen joimme, Hänen eteensä toimme varmaan sadannen kerran tyhjät astiamme.
Kun on kuivuneet lähteet, jäi vain eilisen tähteet, ilman Henkeä Herran voiman kadotamme.
Vesi vieläkin viiniksi muuttuu, malja täyteen lasketaan, ja me saamme kiittää!
Ja vielä yksi koskettava juttu. Etsin erään hengellisen laulun sanoja you tubesta ja yht´äkkiä silmieni edessä oli ” Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” ja Matti Nykänen. Jos osaisin niin laittaisin sen tähän, se pitäisi jokaisen kuunnella koska Jumala On Armollinen! Ja iankaikkiseti Hyvä!
Ja siksi vielä yhdet säkeet Pekka Simojoeltakin jota Jumala runsaasti edelleenkin siunatkoon, varjelkoon ja kaikessa käyttäköön:
Vielä tänään etsikää Herraa,
vielä tänään kutsuu Hän.
Vielä tänään kolkuttakaa,
ovi auki on elämän.
Vielä tänään etsikää Herraa,
vielä tänään aikaa on.
Rakkauttansa Isä jakaa.
Armo on loputon.
Blogitaivas 
16/03/2019 17:44
Niin paljon on muitoja meillä,kun katselemme elämää taaksepäin ja ne paraimmat hetket on jäänyt mieleen ja ne kun äitin kanssa olimme usein rukouksessa ja äiti itki ja rukoile rukoikset kesti Aina pitkään ja jäi miellen hyvinä tunteina ja kiitos mieli äidille hänen hyvästä kasvatus tavasta ja nytkin olen yhetyksissä puhelimetse ja yritän häntä lohdutta kun ikä painaa jo päälle,kiitos siunaten,keijo södertälje
TykkääLiked by 1 henkilö
16/03/2019 18:44
TykkääLiked by 1 henkilö
16/03/2019 19:14
Hei ystävä!
Kiitos!!!
Joku voi ihmetellä kuinka nämä kaksi sopivat yhteen, Matti ja Pekka! Eikö tässä ole suuri ristiriita? Ei minun mielestäni, Pekkahan tekee työtä ympäri maailmaa ja kohtaa monenlaisia ihmisiä levittäessään Hyvää Sanomaa. Matti on yksi näistä joista emme tiedä mikä hänen sydämensä tila kuollessaan oli.
Minullakin oli veli, joka oli maailman kiltein ja herkin ihminen, mutta viina vei. Tosin hän sitten kuitenkin kuoli sairaalassa syöpään, mutta niin paljon hän tiesi näistä ikuisuusasioista että uskon Jumalan armoon ja hyvyyteen myös hänen kohdallaan.
Ehdin kirjoittaa hänelle kirjeen sairaalaan kun hän siellä viimeisiä aikojaan oli ja kun siitä puhuimme hän sanoi:”kylläpä kirjeen kirjoitit” johon vastasin:”Niin kirjoitin” ja sitten puhuimme ja kysyin kuinka on laitansa, hän vastasi:” Olemmehan samassa kodissa kasvaneet” ja ennen kuolemaansa hyvin huonona kysyi vielä pitäisikö liittyä kirkkkoon, oli siitä joskus eronnut. Minä sanoin, kirkko ei pelasta ketään mutta Jeesus pelastaa, luota siihen. Ja se oli viimeisin puhelumme.
Eikö Jeesus tullut meitä kaikkia varten!!?? Ja minä kuulen tässä Matille sanoitetussa laulussa kuitenkin herkkyyden ja kaipuun!
Eivätkö nämäkin, näin kärsivät ihmiset ole Jumalan rakkauden kohde, Pekka Simojoki ym. tekevät työtä myös näiden puolesta.
Mitä jäi kirjoittamatta vielä Simojoen perheestä, niin kauniisti Pekka kirjoittaa siitäkin ja vaimostaan.
Ihmeellistä on elämä.
Niin oli Matillakin.
Ja on Pekalla perheineen ja lukemattomine ystävineen. Kaikki ansaitsevat oman laulunsa.
Kiitos vielä sinullekin, minä olen kiitollinen ja kosketettu kun tämän tänne laitoit!
Sinua siunaten!
TykkääTykkää