Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Varjoista maan

10 kommenttia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On vaikea kirjoittaa omista elämän varjoista käsin mitään rakentavaa. Luulen että jokainen ihminen joutuu kohtaamaan omat pimeät puolensa jossain vaiheessa elämää. Pahimmillaan tuntuu siltä, että taivas sulkeutuu ja oman pimeyden hedelmät  pulpahtelevat pintaan. Mieli on täynnä miksi-kysymyksiä, joihin ei saa vastauksia. Omien varjojen pimeimmässä paikassa on piste, jossa ihmisen sydän murtuu ja kaikenlainen oma yrittäminen käy tyhjäksi. Tuossa hetkessä Jeesus voi saada meissä muodon ja Jumala tarjoaa ihmiselle  mahdollisuuden luovuttaa taakkansa Jeesuksen kannettavaksi. Tuossa pimeässä hetkessä ei ole muuta tietä pois kuin katsoa ylös.

Tuossa oman elämänhallinnan konkursissa Jeesuksesta tulee isompi osa minua kuin mitä itse pystyn olemaan. Jeesus asettuu elämään sydämeeni. Hän näkee kaiken sen häpeän, jota kannan elämässäni ja hän on ainoa joka ymmärtää ja kykenee kantaamaan sen puolestani. Vain Hän, joka on kokenut vielä suuremman pimeyden voi sanoa: Minä tiedän miltä sinusta tuntuu.

Evankeliumin voima on sen kyvyssä lohduttaa ja kantaa ihmistä. Se, että elämä nyt on vaikeaa ja askel on raskas ei olekkaan koko kuva siitä kuka minä olen. Jeesuksen omana heijastankin hänen valoaan ja pimeys väistyy. Mutta ensin on tultava pimeää…

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

10 thoughts on “Varjoista maan

  1. Me olemme kuin sipuleita. Jumalan on kannettava meidät multaan, jotta voimme itää.

    ”Omien varjojen pimeimmässä paikassa on piste, jossa ihmisen sydän murtuu ja kaikenlainen oma yrittäminen käy tyhjäksi. Tuossa hetkessä Jeesus voi saada meissä muodon ja Jumala tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden luovuttaa taakkansa Jeesuksen kannettavaksi. Tuossa pimeässä hetkessä ei ole muuta tietä pois kuin katsoa ylös.”

    Ja silloin itää.

    Liked by 1 henkilö

  2. Minuunkin kolahti tuo sama kohta mikä ylläkin on, mutta kaikesta huolimatta tämä Tapion teksti on kaunis!? Ja tosi. Koskettava ja tuttu itsellekin.

    Olin jo menemässä tästä pois, mutta sitten tulivat mieleeni sanat:” Tule Jeesus ja siunaa lastas, on tuulinen maailman tie, kätes voimakas turvaksi anna. Kun uuvun niin nosta ja kanna….

    Olemme tyttären kanssa ihmetelleet mikä meilläkin nyt on menossa kun jatkuvasti tulee uutta vastustusta. ? Aivan kummallisia juttuja.

    Voi olla ihan eri asia kuin Tapiolla nyt juuri tässä, mutta kuitenkin.

    Tänään kun rukoilimme oli Jumalan Hengen läsnäolo murtava, mutta mikään vastoinkäymisistämme ei muuksi muuttunut.
    Ehkä onkin niin että käymme koulua vastaisuuden varalle. Oikeastaan niinhän se varmaan onkin.

    Eli allekirjoitan tuon ”Saman tien juoksijan” esille ottaman kohdan. –

    …. ”Tuossa pimeässä hetkessä ei ole muuta tietä pois kuin katsoa ylös”!!! Turvata Jeesuksen täytettyyn työhön.

    Liked by 1 henkilö

  3. Tuulikin kirjoittama laulu ” Tule Jeesus ja siunaa lastas” tuli suoraan kohti, koska kirjoitin minuuttia aiemmin samoin sanoin YouVersion -raamattusovellukseni kommentteihin ja sitten avasin blogin! Haasteet ovat kovat ja ainut toivomme on turvautua Jumalaan.

    Lähetin linkin blogikirjoitukseen ystävälleni saatesanoin: ”Oman elämäni kohdalla eletään aikaa, jolloin pitäisi uskaltaa kohdata mullan pimeys. Tulla pieneksi, jotta Kristus voi olla suuri. Mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että tosi monet uskovat – kuten tuon blogin kirjoittaja – ovat viime aikoina ”ajautuneet” samaan tilanteeseen. Mitähän oikein on tapahtumassa?” Hän vastasi: ”Olen samaa mieltä, että jotain on tapahtumassa ja Jumalan suunnitelmat alkavat nousta kohta esiin‼”

    Liked by 1 henkilö

  4. Aamun rukouksessa, nostaessani kintut lattialle, mieleen nousi psalmi 119. Sitä lukiessa tuntui ensin pahalta ja ahdistus nousi sisältä , mutta sitten ymmärrys tuli väliin ja sanoi että sinun lakisi on Jeesuksen suusta. Etsi siis yhä Jumalan kasvoja ja jää siihen se riittää.

    Liked by 1 henkilö

  5. Uskallan ”tykätä” Tapionkin viimeisintä kommenttia koska sen loppulause on totta.

    Sen lisäksi se ja nämä ”Saman tien juoksijan” kaikki kommentit inspiroivat minua. Ja vielä näittenkin lisäksi inspiraatio voi tulla Häneltäkin jota yhteiseksi Isäksemme kutsumme!

    Siis Kaikesta Huolimatta kaikella sittenkin (lienee) tarkoituksensa, ainakin sillä mihin se meitä johtaa.
    YHTÄÄN vähättelemättä kenenkään tuskaa, murheit tms.
    Mutta kuitenkin, niin kauan kuin olen Tapionkin kanssa kirjoitellut, elämä on näyttänyt että me tarvitsemme toisiamme!!! Siis me kaikki jotka turvaamme Jeesukseen!

    Tavalla tai toisella, – me olemme samaa kansaa. Minulle se on suuri lohtu ja apu elämässäni tänne seinien sisälle, kiitos siitä Tapio ja sinä uusi ystävämme Saman tien juoksija!

    Tykkää

    • Kiitos, Tuulikki! ♥ Tällä hetkellä en oikein koe osuvaksi nimimerkkiäni. Tuntuu, että olen ennemminkin ”Saman tien raahautuja”. Joten sano vaikka Tanja.

      Liked by 1 henkilö

      • Kiitos mielelläni vähän lyhennän 🙂 ! Tanja!
        Samassa ”veneessä” Jeesuksen kanssa niin ei tarvitse hukkua 😉 siinä meidän toivomme saman tien kulkijoinakin/juoksijoina minä perässä tämän pyörillä kulkevan apulaiseni kanssa 🙂 !

        Tykkää

  6. Luin kaikki hienot kommentit ja yhdyn ajatukseen että Jumalalla on mielessä jokin mitä en vielä tavoita ymmärrykselläni. Sen olen viime aikoina ymmärtänyt että hän ei halua olla vain ”pintavaahto kristillisyyden” Jumala joka helpottaa elämäämme kun vaikeus/ahdistus iskee. Hän haluaa viedä syvälle osoittaen että hän on koko elämämme Jumala halliten pimeimmissä hetkissäkin. Kun omat eväät loppuu, joiden on tarkoituskin loppua, niin Hän ottaa kantaakseen sen mitä vastaan itse yritän kantaa, eli minut kaikkineen. Hän saa tulla suureksi kun omat mahdollisuuteni ovat nollassa.
    Siinä ristin merkitys kasvaa kattamaan pala palalta koko elämäni osa-alueet. Kiitos teille.

    Tutun laulun sanoin.

    Olen särkynyt saviruukku
    Pala palalta murtui pois
    Vain ihmettelin ja itkin
    En millään murtunut ois
    Sinä Herra minut murskasit
    Vaan talletit kaikki palat
    Niin paljon minua rakastit
    Tahdoit uutta kokonaan
    Anna savelle uusi muoto
    Tee minusta uusi ruukku
    Niin rakkautesi nyt näytät
    Taas murtunutta käytät
    Tahdon kertoa särkyneille
    Ei siruja heitetä pois
    Kallista halpa savikin
    Mestarin kädessä ois.

    Liked by 1 henkilö

  7. Vaikka tämä onkin Tapion blogi, niin uskallan vastata sinulle, kun niin kosketti avoimmuutesi. Olet aivan ytimessä! Jumala sinua siunatkoon, vaikka tie jota kuljemme ei helppo olekaan, mutta näin maallisesti sanoen – Lopussa kiitos seisoo!
    Jeesus itse kulki tuskien tien ja päätyi ihmisten surmaamaksi, mutta omasta vapaasta tahdostaan, pelastaakseen kaikki jotka Häneen uskonsa ja toivonsa laittavat!
    Luota Jeesukseen, ole siunattu.

    Tykkää

  8. Tuli vielä mieleen virsi 525:

    Suurempi kuin epäilymme
    suurempi kuin lankeemus.
    Suurempi kuin pettymykset
    Jumalan on luottamus.
    Hän on itse kutsuessaan
    meihin istuttanut sen.
    Hän ei kadu kutsumistaan,
    hän on vahvuus heikkojen.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s